Tiia Koivusalo

Muistan hyvin nuoruudesta, miten esimerkiksi oma mummini koki suurta vastustusta mikroaaltouuniin ja miten kaikki ruoka tuli keittää uunilla tai liedellä. Tuolloin ihmettytti moinen uusien asioiden vastustaminen ja mietin jopa hieman nuoruuteni ylimielisyydessä, että eikö mummi osaa tai pelkääkö paljastavansa itsensä, että kokee teknisen laitteen/laitteet liian monimutkaisiksi. Nyt kun ajattelen asiaa, niin mitä muuta oikeastaan voi odottaa ihmiseltä, joka on syntynyt 20-luvulla ja joka on kuitenkin nähnyt tekniikan kehityksen kaaressa aivan valtaisat muutokset ja jossain kohden tuo kehityksen vauhti ja kasvava ikä leikkaavat yhteen, eikä mieli pysy enää kehityksessä mukana.

Arvaatteko sitten mitä, minulle on käynyt vähän samoin. Tänään ensimmäisen kerran oikein jämähdin miettimään, miten paljon helpompaa olisi, jos jotkut asiat olisi yksinkertaisesti yksinkertaisempia tai kuten ennen. Eilisessä postauksessa kerroinkin, miten maalämpöpumppu on reistaillut viime viikkoina, mutta ette usko, miten tarina jatkuu. Yöllä heräsin kylmyyteen ja unenpöpperössä lisäsin vain lisää vaatetusta. Aamulla mies herätti 6:lta, että talo on kylmä ja maalämpöpumppu sanoo, ei lämmittämisen tarvetta.

Huoltokaveri tuli taas käymään ja yllättäen, joku rele oli mennyt rikki juuri, kun huolto oli eilen tehty. No nyt korjattiin rele ja ehkä tämä 17 asteinen talo tästä alkaa lämpiämään, oikeasti kuka tietää. Huollon päivystyksessä kuitenkin sanottiin taas muuta eli ettei talon kylmyys pakkasilla johdu kaivoveden kylmyydestä, anna mun kaikki kestää oikeasti. Maalämpöpumppu on sen verran nuori lämmitysmuoto, että luulen ettei kukaan oikeasti tiedä.

No oli miten oli, otin aamulla äkkiä kahvimukikuvaa ulkosalla ja kännykän akkua oli jäljellä 36%, mutta akku tyhjeni. Mitä tämä nyt on, siis oikeasti. Läppärissä ei toimi p-kirjain, talo on kylmä ja kännykän akkukin tyhjenee sekunnissa. Näiden tiimoilta jäin miettimään, että mitäs jos koko talon lämmitys olisi netissä tai sillä sormenjäljellä tai miten ne asiat nyt menee, olen nimittäin yhtä pihalla, kuin mummini siitä mikroaaltouuni boomista. Mitä jos netti kaatuu, jokin verkkoa antava satelliitti pamahtaa asteroidiin, mitä jos?

Rehellisesti sanottuna en halua antaa koko elämääni nettiyhteyden hallittavaksi. Toista se nimittäin oli ennen vanhaan, jos joku soitti puhelimeen, niin sama henkilö soitti uudelleen, jos ei saanut kiinni. Puhelinvastaajakin oli aika inhimillinen kapine, koska oli aika jännää, kun näki, että vastaajan valo vilkkui ja joku oli jättänyt viestin. Kaipaan noita aikoja, asioiden selkeyttä, helppoutta, ei jatkuvaa tavoitettavuutta ja sitä kautta pääkopan vanteen kiristymistä, koska olen koko ajan online.

Millä ilveellä kulutin lapsuuteni kesät kesämökillä orpona piruna ilman nettiä? Ahmien kirjoja, uimalla, soutelemalla, pyöräilemällä, syöttäen sorsia, keräten kukkia, tehden majan kusiaispesään ja milloin mitenkin.

Ihmisten aivojen kapasiteetti ei ole varmastikaan tämän 100-vuoden aikana kehittynyt kestämään tätä aivotulvaa ja jatkuvaa tavoitettavuutta. Se, että mieheni aamulla tuli suihkusta saippuoituna ja samaa olen tehnyt minä itsekin, kun puhelin soi, kertoo siitä, että aivoissa on koko ajan sellainen muiden miellyttämisen ja tarpeellisena olon stressitila.

Nykyään ei myöskään saa tehdä mitään, ei uskalla tehdä mitään, sillä aivan varmasti joku loukkaantuu somessa. Myönnän, että olen itsekin taannoin "loukkaantunut" "turhautunut" olisi oikeampi sana, Lumenen Rohkeus-kampanjasta ja oliko tuo omakin loukkaantuminen nykyajan ilmiö? Kehityskaaressa on paljon hyvää, mutta paljon myös paisutettua ja liioiteltuakin.

Koen, että jopa kylmän sodan varjossa eläneen lapsuuden kautta, olen elänyt enemmän lintukodossa, kuin tänä päivänä. Kaipaan lapsuuteni ja nuoruuteni selkeyttä, jolloin oli ilmoilla oikeastaan vain yksi ainoa mörkö ja se oli ydinsodan pelko.

Ennen ei tarvinut miettiä, että loukkaa jotain koko ajan somessa, ennen oli käytöstavat, ennen ehti nuuhkuttamaan ilmaa, ihailla poutapilviä, nyt katselen omia varpaitani niska kenossa luuri kädessä. Ennen oli suurin piirtein pari olutmerkkiä ja bisse oli bisse, eikä mikään lime, pale ale, IPA, kivvimansikkasuklaabisse. Kaikki on niin monimutkaista ja kaikkea on tarjolla liikaa, kaikkea ei ehdi maistaa, eikä koskaan kokea ja iskee oman pienuuden ahdistus ja puhumattakaan siitä, ettei kaikkea osaa, vaikka pitäisi.

Noh kehityksen kulun suuntaa ei voi muuttaa ja vaikkapa lapseni on se tekninen velho, hän ei kenties osaa rakentaa sitä majaa kusiaispesään, eikä edes rakentaisi, koska katsoo YouTubesta ohjeet. Nykyajan maailma on tasa-arvoisempi ja suvaitsevaisempi ja vaikka maalissa emme ole vieläkään, on some kuitenkin auttanut kasvattamaan myös suvaitsevaisuutta ja mahdollisuutta saada muu maailma lähemmäksi omalta kotisoffalta.

Hyvää ja huonoa, mutta itsellä on kuitenkin mahdollisuus valita, mitä kultaista keskitietä kulkee. Joten ei meille ei tule jonkun satelliittihärpäkkeen kautta toimivaa lämmitysjärjestelmää ja nautin edelleen bisseni bissenä. On myös paljolti mahdollisuus itse valita, kuinka paljon antaa nykyajan vankeuttaa. Uskon kuitenkin, että ihmiselle tulee aina vastareaktio ja kaiken teknisen, suorittamisen ja jatkuvan kiireen vastailmiönä ihminen hakeutuu uudelleen lähemmäs luontoa, kokemusta, ruohonjuuritasoa ja oppii laittamaan itselleen tekniikka-ajat. Miten teknisempää elämä on ja mitä kauempana olemme luonnosta, sen turhautuneempi huomaan itsekin olevani. Ihminen on luotu tekemään, haistelemaan luontoa ja kokemaan, eikä elämään elämäänsä pelkästään virtuaalisesti ja kun se virtuaalilaite pettää, miten se onkaan heti täydellinen katastrofi!

Terkkuja täältä kylmästä kodista, läppäriltä, joka ei kirjoita p-kirjainta ja kännykältä, jonka akku sammuu heti, kun väläytänkin pakkasilmaa. Taidanpa laittaa takan tulelle ja avata kirjan, siinä on pari asiaa, joihin aina voin luottaa. Minkälaisia fiiliksiä postaus herätti, mikä oli parasta nuoruudessa/lapsuudessa ja mikä on parasta nyt, vastakkainasetteluja olisi mielenkiintoista kuulla. Mukavaa torstaita kaikille. <3

Tämä postaus on sellainen onnellinen postaus, jota on suuri intohimo ja rakkaus tehdä. Jos kosmetiikasta tulisi nimetä yksi lempiasia, se olisi tuoksut. Hyvänä kakkosena tulee sitten erityisesti huulipunat ja meikit. Mutta tuoksut ovat jotain niin paljon enemmän. Olen jakanut tuoksujen kautta täällä blogissa tuoksumuistojen ja tunnelmien kautta erilaisia hetkiä, matkoja ja muistoja, jopa liitännäisiä oman esikoisen syntymään tai eri ihmisiin ja tilanteisiin.

Tuoksupullot ovat kuin koruja, kaunista designia ja edustavat myös aikamme muotisuuntauksia, eikä ole mitään ihanampaa, kuin liittää onnellisiin hetkiin tuoksumuistoja. Joukosta uupuu pari ihastuttavaa kevättuoksua, L`Occitanelta on tulossa 22.3 raikas ja kesäinen uusi tuoksu, josta kirjoitan täällä vielä myöhemmin. Lisäksi Chanelin Gabrielle tuoksu on tuonut jälleen romanttisesti Chanel rakkauden esiin, mutta koska kyseessä on jo vuosi sitten ilmestynyt tuoksu, niin palaan senkin tiimoilta ihan erikseen. Nyt haluan vain blogin puolella uppoutua kevään uutuustuoksuihin, joista hämmentävän monet ovat ihastuttavampia, kuin alkuperäisversionsa. Kevään uutuustuoksuista jäi myös joitakin tuoksuja pois, sellaisia, joita en voisi ajatella itse käyttäväni. Tämä tarkennukseksi siksi, että tämän postauksen tuoksut taasen jokainen ihastuttaa omalla uniikilla tavallaan.

Kuten Viktor&Rolf Flowerbomb Nectar, josta aistii selkeästi alkuperäisen Flowerbombin tuoksun, mutta makeampana, raikkaampana ja kepeämpänä. Rakastuin tähän versioon täysin, sillä alkuperäinen Flowerbomb niin upea, koukuttava ja uniikki tuoksu, kuin onkin, niin kyseessä on samalla myös aavistuksen voimallinen tuoksu ja olen rakastanut alkuperäistä enemmän iltatuoksuna. Nyt on mahdollisuus tuoksua Flowerbombilta kepeämmän Nectar tuoksun muodossa myös päivällä.

Viktor&Rolf tuoksut ovat vieneet totaalisesti sydämeni, sekä Flowerbomb, että Bonbon tuoksuista on tullut suurimpia suosikkejani.

Flowerbomb Nectar, saatavuus mm. Sokos ja Stockmann tavaratalot ja verkkokaupat

Alkutuoksu cassis, bergamotti ja ruuti (kyllä luitte oikein gun powder on kyseessä)

Sydäntuoksu jasmiini, appelsiininkukka ja osmanthus

Lopputuoksu patsuli, tonkapapu, vanilja ja benzoin

Kenelle: Raikkaan makean ja aavistuksen voimallisimpien tyttömäisten tuoksujen ystävälle, tuoksu joka viipyy iholla muuttumattomana erittäin pitkään.

Kirjoitin teille vähän aikaa sitten nuoruuden lempituoksuista ja nuoruudessahan vakiotuoksuni oli Dior Poison. Tuoksumakuni on kuitenkin muuttunut nuoruuden mausteisen makeista tuoksuista raikkaampaan suuntaan, joten on aivan mahtavaa, että tänä keväänä Poison tuoksuista on ilmestynyt todella kepeä versio Poison girl unexpedted. Kun tuoksuttelen tätä tuoksupullosta, voin aistia tutun Poison tuoksun, mutta kun suihkautan tätä iholle, puhutaan oman tuoksumaun suhteen huomattavasti raikkaammasta ja irrallaan alkuperäisestäkin Poisonista olevasta ylellisen kutsuvasta tuoksusta.

Poison girl unexpected on kepeä, mausteinen, vaniljainen ja runsas uusi tuoksu. Kaikki joilla on tuoksumuistonsa itse Poison tuoksusta, käykää tuoksuttelemassa kyseinen tuoksu, sillä tämä on omaan tuoksunenääni ihastuttavin Poison tuoksu tähän mennessä.

Alkutuoksussa inkivääriä, veriappelsiinia ja sitruunaa

Sydäntuoksussa ruusu

Lopputuoksussa vaniljaa, kashmiria, tonkapapua ja hasselpähkinää

Saatavuus Kicks-myymälät ja verkkokaupat

Kenelle: Kaikille Poison tuoksuja rakastaville ja niille, jotka rakastavat makeita, naisellisia ja pehmeän kutsuvia tuoksuja.

Rakastuin n. 1,5 vuotta sitten YSL uuteen Mon Paris tuoksuun ja tuoksusta tulikin nimikkotuoksuni iltamenoihin. Nyt kuitenkin YSL Mon Paris tuoksusta on ilmestynyt uusi versio Mon Paris Couture, joka yllättää erilaisuudellaan alkuperäisestä tuoksusta. Omaan tuoksunenääni Couture versio on ihan oma tuoksunsa ja voi miten raikas ja energisoiva tuoksu onkaan kyseessä. Kyseessä on kepeä ilotulitus pullotettua kesää, tuoksu joka saa hyvälle tuulelle ja muistuttaa eloisuudellaan runsasta kukkakimppua tai hedelmäpuun tuoreita makeita hedelmiä.

Alkutuoksussa bergamot, vadelma, karhunvatukka ja punapippuri

Sydäntuoksussa hulluruoho, appelsiininkukka, jasmiini ja pioni

Lopputuoksussa patsuli, kashmir, meripihja ja myski.

Saatavuus mm. Stockmann ja Sokos tavaratalot ja verkkokaupat

Kenelle: Runsaiden kukkakimppujen liiton ja raikkaan hedelmäiskukkaistuoksujen ystävälle.

Issey Miyake L`eau D´issey Pure on ihastuttavin Miyake tuoksu sitten Florale tuoksun. Tuoksu jossa hunaja viekoittelee ja huumaa makeudellaan ja päärynä tuo hedelmäisyyttä. Raikas vesituoksu, jossa on pehmeyttä ja lämpöä. Upea kultainen pullo ja harjateräksellä kaiverrettu korkki ovat omiaan viestimään tuoksun pehmoisen lämpöisen houkuttelevasta tuoksusta ja itse hunajan tuoksu on selkeästi aistittavissa.

Alkutuoksu päärynä, hunaja ja bergamot

Sydäntuoksu ruusu, vesimäiset nuotit ja pioni

Lopputuoksu kashmir, meripihka, santelipuu, myski ja orvokki

Saatavuus mm. Stockmann ja Sokos tavaratalot ja verkkokaupat

Kenelle: Lämpöisen pehmeän kutsuvan sylin ja puhtaan tuoksun ystäville.

Juicy Couture Soiree on myös yksi näistä mainitsemistani tuoksuista, joka on mielestäni vielä ihanampi, kuin alkuperäinen versionsa ja se on paljon se. Alkuperäinen on ollut Juicy Couture suosikkeja, mutta Soiree raikkaudellaan menee alkuperäisenkin ohi. Uskon, että kaikki jotka rakastavat alkuperäistä Juicy Couture tuoksua, rakastavat myös tätä, mutta Soiree saa kepeydellään sykkimään myös niiden sydämet, jotka eivät alkuperäiselle tuoksulle ole niin lämmenneet. Tämä tuoksu on kuin merituulen tuulahdus, joka samalla tuo kukkaniityn tuoreiden kukkien ja marjapensaiden ja hedelmäpuiden tuoksut ulottuville.

Alkutuoksussa kivvi, mandariini ja mustaherukan lehdet

Sydäntuoksussa jasmiini ja Petals de Grasse lumpeenkukka

Lopputuoksussa meripihka ja havupuu

Saatavuus Stockmann tavaratalot ja Kicks myymälät.

Kenelle: Makean, mutta erittäin raikkaan naisellisten tuoksujen ystävälle.

Marc Jacobs kevään Daisy Twinkle kolmikosta kirjoitinkin jo täällä, mutta pakko oli vielä nostaa tämä Daisy Eau So Fresh Twinkle kevään suosikkituoksupostaukseen, sillä niin hurmaava tämä vadelmainen tuoksu on ja kolmikosta oma suosikkini. Marc Jacobs Daisy tuoksut muutenkin ovat jo vuosia olleet suurimpia tuoksurakkauksia ja voidaan puhua ajoittain Daisy-kausista, jolloin haluan tuoksua vain Daisy tuoksuille ja Daisyä voidaankin kutsua yhdeksi nimikkotuoksukseni.

Kenelle: Kepeiden kukkaishedelmäisten ja marjaisten tuoksujen ystävälle.

Michael Kors Sheer joukon puhtaimmasta ja raikkaimmasta tuoksusta kirjoitin aiemmin Helmikuun kuukauden kosmetiikkasuosikit eli täällä. Mutta on kiva, kun tuoksujen joukossa on pari unelmanpehmeää ja lämpöiseen syleilyyn kutsuvaa, edustamassa raikkaampaa ja pehmoisempaa tuoksumaailmaa. Tämä tuoksu on kuin puuvillapelto tai suloisin kutsuvin uni.

Kenelle: Puhtaan raikkaiden ja pehmoisten tuoksujen ystävälle.

Giorgio Armani Si Passione hurmaa mykistävän kauniilla punaisella tuoksupullollaan. Liian harvoin tuoksut esiintyvät punaisessa asussa, sillä kyseessä on oma lempiväri ja lisäksi punainen antaa dramaattisen näyttävän asun tuoksulle.

Si Passione on huomattavasti kepeämpi ja erilainen, kuin alkuperäinen Si tuoksu. Alkuperäinen on itselle enemmän iltatuoksu, mutta olen todella paljon pitänyt myös huumaavan houkuttelevasta alkuperäisestä versiosta. Si Passione on kuitenkin omaan tuoksunenääni jälleen ihan oma tuoksunsa ja mielestäni jopa alkuperäistä ihastuttavampi. Tuoksun uskaliaan punaisen sävyn ei kannata antaa hämätä, sillä tuoksu on samalla hyvin kukkainen, raikas ja ylellinen.

Uskomattoman upea näyttelijätär Cate Blanchett on täydellinen kasvo Si tuoksulle ja jatkaa Si tuoksun keulakuvana Si Passionen näyttävässä punaisen sävyttämässä kampanjassa.

Alkutuoksu päärynä, mustaviinimarja ja punapippuri

Sydäntuoksussa ruusu, jasmiini ja heliotrooppi

Lopputuoksussa vanilja ja setri

Saatavuus Stockmann ja Sokos tavaratalot ja verkkokaupat

Kenelle: Uniikkia ja sensuellia kukkaistuoksua rakastaville.

Kevään suosikeista ei voi jättää pois tuoksubrändiä, joka järisytti maailmaani ja joka vei tuoksurakkauden aivan uudelle tasolle.Atelier Cologne uniikeista ja ylellisistä tuoksuista kirjoitin täälläja jos et ole vielä lukenut, niin kannattaa lukaista. Näin äitienpäivänkin ollessa pian lähettyvillä, ei vain ole hienostuneempaa ja elämyksellisempää tuoksulahjaa, kuin Atelier Cologne tuoksu, Helsingin Stockmannilla tai verkkokaupasta kauempana asuville. Kaikille ylellisiä ja elämyksellisiä tuoksuja rakastaville. Itse tuoksumaailma on niin kattava, että Atelier Cologne sarjasta jokainen löytää aivan varmasti oman suosikkinsa.

En voi tietää ihampaa asiaa keräilijänkään näkökulmasta, kuin tuoksut, no ok kahvimukit ovat yhtä ihania. :) Olen todella nöyrän kiitollinen, että maahantuojat ja pr-toimistot ovat mahdollistaneet blogini kautta mahdollisuuden syventyä enemmän tuoksujen lumoavamaan maailmaan. Ei se oma mieskään turhaan ole aikojen alusta jo kutsunut "hajuneurootikoksi", sillä elän ja koen vahvasti asioita tuoksujen kautta. ;)

Löytyykö näistä joku lempituoksu, joku joka itselläkin jo on ja minkä tuoksupullon design ihastutti eniten Huumaavan tuoksuvaa perjantaita kaikille. <3

*Tuoksut pr-näytteitä

Nyt tulee tälläinen sekalainen sillisalaattipostaus eilisen ehkä karmeimman kotoa tehdyn löydöksen vauhdittamana. Lopussa vielä Maybelline arvonnan voittaja, jos joku haluaa sulkea silmänsä ja skipata kaikki kauheudet, sillä tämähän on vähän sellainen kurkitaan omalla vastuulla postaus. On tämä samalla vähän omalla vastuulla kirjoitettukin postaus, kuinkahan monta lukijaa tämän jälkeen kaikkoaa ja viimeisetkin kunnioituksen rippeet.

Hämmentävää kuitenkin oli, tässä eräs päivä lähteä autolla matkaan ja huomata, että autossa köllötteli Babyliss hiusrulla! Miten se on sinne joutunut, voi älkää vaan minulta kysykö. Mutta hei onneksi tippui autoon, eikä julkiselle paikalle. Hiusrulla ei ole kuitenkaan se hirveä löydös, voi pojat ei suinkaan!

Eilen torppaisin kauppakassin keittiön pöydälle ja mukana oli tavallista hauraampi maitotölkki, kuten kuvasta näkyy. Maitohan on siitä ikävää ja lipevää, että kaatuessaan soluttautuu ihan joka paikkaan. Jos olisi edes vesi, mutta kun on maito, joten pisaraakaan ei uskalla minnekään jättää levittämään myöhemmin kalmaista mädän kananmunan hajuaan. Joten ei eilen muuta, kuin ankaraan keittiön siivoushommaan ja tiskirätillä ja pyyhkeillä nuollen ihan kaikki paikat. No mutta mitä sitten alimman laatikon takaa löytyykään....

KUOLLUT NAKKI!!!! Ehkä justiinsa eilen miltei kuolla kupsahdin siihen paikkaan, bongattuani tuon karmean löydöksen. Ensinnäkin miten ihmeessä nakki on voinut lentää laatikon perälle, vaikka aika liukkaita epeleitä ovatkin. Kauan se nakki on majaillut siellä laatikon takana eli ei itse laatikossa, vaan takana ja miten joku niinkin liukas, voi siltikään lentää niin kauas. Kyseessä on aivan muumioitunut nakki ja se on koko elämäni järkyttävin kodin löydös ikinä! Järkyttävää ehkä myöskin on, että minkälainen nakista tulee kuukausien saatossa, tuolloinen kuivunut käkkänä, nakkihan siis rusinoituu! Sinänsä tieteellisestä näkökulmasta tämä on jopa varsin mielenkiintoista.

Eilen laitoin Keyword:Love blogin Jonna ystävälle maidonkaatumiskuvia sun muuta, mutta tuosta nakista en kehdannut hihkua sanaistakaan, olin niin hämmentynyt. Tälläisiäkö ihmisiä me olemme, ruokkoamattomia sottupyttyjä ja määrittääkö tuo kuollut nakki jatkossa meidän perheen identiteetin. No siltikin rohkenen tämänkin karmeuden blogiin laittaa ja sopiihan jotenkin tuo hiusrulla, oma aamunaama ja kuollut nakki jollain vinksahtaneella tavalla yhteen. Kaikille sattuu ja se on vain inhimillistä ja elämä ei todellakaan ole kiiltokuvaa, elämä on sitä sun tätä ja elämä osaa yllättää. Oikeastaan tämä nakki voikin toimia kiiltokuvamaailman vastaisku metaforana, että näin meillä, ollaan aika rentoa jengiä näjes.

Ajattelin myös samalla tuon kuolleen nakkilöydöksen myötä iskeä tänne vähän arjellista samaistumispintaa eli aamunaamaan, joka kertoo miltä näytän kirjoittaessani juuri nyt näistä merkillisistä löydöksistä, kodin kummajaisista. Hampulit ovat tässä nyt aivan erityisesti edustettuna, kun anonyymi toivoi, että olisi enemmän ei kuvakäsiteltyjä kuvia ja tuumi ettei kenenkään hampaat voi olla niin valkoiset. Kaikki muu kauheus on mitä on, mutta hampaat on kyllä suht valkoiset ja ovat sitä aina olleet.

Jossain kohden varmaan 40-vuotiskriisissä menin ja valkaisin hampaani, koska niissä alkoi olla hieman jatkuvan cociksen ja Pepsi Maxin kellertämää ja juu koska minä hullu ryystin niistä ruskeita juomia myös öisin, ah ne nuoruuden unet, joihin ei edes kofeiini vaikuttanut. Valkaisu tosiaan kesti n. 10-vuotta, kiitos Yotuel hammastahnan, joka poistaa aina päällisen lian hampailta. Tämän jälkeen on vielä tehty Yotuel-valkaisu ja satunnaisesti valkaisen hampaita kotonakin, mutta aika laiskasti. Hammaslääkäreiden ja hammashoitajien kyllästämä suku taisi synnyttää meikäläisessä hammasneurootikon. Mutta kuitenkin, tässä taas välillä tälläinen ei kuvakäsitelty kuva ja pidin samalla myös huolen, ettei filtteri ole käytössä.

No nyt kun on otettu löysät pois ja miltei voidaan lähteä viikonlopun viettoon, niin vielä hihkaisen täällä Maybellinen punien arvonnan voittajan ja tittidii se on: Sanna Ukonaho10. maaliskuuta 2018 klo 13.35

Kahdella mukana arvonnassa 😊

VastaaPoista

Onnea voittajalle ja olen sinuun tämän viikonlopun aikana yhteydessä ja toki sinä voit tämän bongatessasi, jos rohkenit tosiaan tulla tänne omalla vastuulla, laittaa minulle sähkäriä osoitteeseen tiia68@gmail.com

Kyllähän te kaikki varmasti arvaatte mitä aion teiltä kysyä, onhan se jo ihan vertaistuellisesti pakko, sillä en halua jäädä etovan nakkilöydökseni kanssa yksin eli mikä on teidän hirrrrrrrrrrrrrvittävän löydös kotoa, toki saa olla työpaikaltakin, hih. Ken rohkenee, nyt otetaan ihmisistä mittaa: ;) Iloa viikonloppuun ja toivottavasti ei oksu lentänyt, kuin näitte tuon raatonakin täällä kuvassa.

"Joku viisas on sanonut, ettei kannata kaatunutta maitoa itkeä, mutta entäs jos kaatunen maidon avulla löytyy kuollut nakki"

Tädeillä oli eilen aktiivipäivä ja erityisesti oli tarkoitus tehdä Tädit Tubettaa YouTube kanavan tuhannen tilaajan spessuvideo. Mutta samaan päivään mahtuikin sitten monen monta muuta viritystä. Näiden Talika Buuble-Mask ihohuokosia puhdistavien ja ihoa kosteuttavien naamioiden testaaminen, lempikengät video, kevään uudet huulipunat ja paljon muutakin matskua on tulossa. Talika naamiota myy Stockmann, Sokos ja Emotion ja yhden naamion hinta on 10e.

Kaikkein hurjin eilen kuitenkin oli tuhannen tilaajan spessuvideo, joka löytyy tuolta alhaalta. Maijulla oli mukana karkkipussi ja jos vastasi Aliaksen kysymyksiin väärin, joutui ottamaan sattuman kautta joko Jelly Beans namusen, joka maistuu mädältä maidolta tai kookokselta, yrjöltä tai persikalta ja mitähän muita kamalia makumaailmoja olikaan: koiranruoka, korvavaikku, ruoho, nenäräkä ja paljon muuta! Huhheijakkaa, en tiedä olenko elämäni aikana maistanut ikinä niin hirveän hirveitä makuja, kuin eilen. Miten tätien kanssa kävi, kun makuja maisteltiin, voi kuulkaa muoviämpäriä olisimme kaivanneet vierelle! Ihan kamalinta hommaa ja toki samalla naurettiin ihan kipurassa ja vedet silmissä.

Kevään uusia lempparihuulipuniakin testailtiin ja mukana menossa oli Lorealin kiiltopunat, Jeffree Starit, Maybellinen Super Stay Matte Ink punia, jotka pysyvät yhtä loistavasti ja kuin täit tervassa, kuin Jeffree Starinkin punat ja koko päivän. Lisäksi tietenkin Marimekko for Clinique punat, joista nyt Maijukin meni ihan sekaisin. Illemmalla mentäessä Jumboon, hakeuduin taas kerran Marimekko for Clinique punahyllyn ääreen ja huokailin vaan ihastuneena menemään, että ollapa kaikki sävyt.

Käytiin muuten syömässä Fonda Del Sollissa Jumbossa ja oma aurajuustohampurilainen oli ihan älyttömän hyvä. Aurajuuston päällä oli vielä makeaa paprikahilloketta, joka toimi niin hyvin suolaisen kanssa yhteen. Maijukin huokaili ja mumisi ääneen ja taisi todella nauttia annoksestaan. ;)

Bongasin Stockmannilta Guerlainin uuden Aqua Allegoria sarjan Passiflora tuoksun, josta on heti pakko vinkkailla täällä blogissa, sillä tämä tuoksu on itse kesä. Alussa tuli aivan uskomaton ryöpsähdys sitrushedelmiä ja oikein sylkyrauhaset lähtivät toimimaan, niin herkullisen kirpeä alkutuoksu tässä on.

Ensituoksussa brgamot, vesimäisiä nuotteja, sitruunaa, ylang ylangia ja passionhedelmää. Tuoksu sulkeutuu appelsiininkukalla, greipillä ja mandariinilla. Aivan ihana raikas uutuus, joka enteilee kesää ja erityisesti sitrushedelmäisten tuoksujen ystäville.

Mitäs sitä luurista löytyikään. ;)

Ostin myös ikäkriisihatun, joka on upea nuorilla ja nyt pähkin, miten itse rohkenen ulkoiluttaa moista komeutta. Mieskin osasi sanoa, että ostit sitten muotilätsän ja Maiju tuumi. että hei toihan hyvin lämmittää korvia.

Videoita tehdessä Hellapoliisin Kati toi lahjakassin, jossa oli Hellapoliisin omaa teetä ja nämä mielettömän kivat mukit, joita voi itselleen hankkia täältä. Kiitos niin paljon Kati, teit mukihullun taas onnelliseksi.

Tätä postausta tehdessä päätti läppärini vetää viimeisen sihahduksensa, taisi olla koiranruoka ja mätä maito läppärille liikaa. Nyt nakutan viimeiset pätkät perheen varaläppärillä, joka on armottoman hidas, eikä tästä hommasta tule yhtikäs mitään. Ei kun tyttären hakuun isosiskonsa luota Vantaalta ja samalla uusi läppäri hankintaan.

Miten siellä, oletteko koskaan maistaneet koiranruokaa hih tai juoneet mätää maitoa, jos olette, sitten osaatte jo hieman kuvitella minkälaista matskua on luvassa alla olevalla tätien videolla, olkaapa hyvät!

Miten siellä viikonloppu mennyt ja oikein mukavaa sunnuntaita kaikille. <3

Kerroin noin viikko sitten täällä blogissa, että läppärini meni rikki. Viheliäistä tuossa rikkoutumisessa on, että läppäri oli ostettu sanoisinko n. 8-9kk sitten. En vieläkään oikein tiedä mitä läppärille tapahtui, mutta varmasti olen nostanut sitä jotenkin liikaa oikeasta kulmasta roikottaen, enkä pohjasta kannatellen eli ihan on oma syy koko keissi. Tosin olen kaikkia aiempiakin läppäreitä kohdellut ihan samalla tavalla ja olleet käytössäni parikin vuotta tai kolmekin ja mitään ei ole tapahtunut. Luultavasti tuo rikki mennyt läppäri on tätä uutta aikaa, liian ohut, liian hentoinen eli suomeksi sanottuna liian hieno, eikä sellainen vahva mötikkä.

Rikki menneelle läppärille yritin antaa tekohengitystä n. viikon ajan tyttären ylimääräisellä näppiksellä. Kirjoitin rikki menneellä läppärillä tekstit ja suhautin ylimääräisellä näppiksellä mm. p ja ? kirjaimet ja voi jösses mikä homma. Lopulta lannistuin ja kävin hankkimassa uuden koneen, joka oli edukas. Koko yön Windows 10 päivitystä pyörittäessä sain huomata seuraavana aamuna, että tuo edukas kone näytti kuvat ihan puuroisena suttuna eli pikselit oli vähissä. Mieskin totesi siinä kohden, ettei tuosta hommasta tule yhtään mitään, että mene ostamaan kunnon läppäri, jotta näet minkä laatuisia kuvia blogiisi laitat. Ei olisi meinaan luonto antanut millään periksi.

Eilen sitten kävin hommaamassa kuvien pinkin kaunottaren, joka on vastaava, kuin rikki mennyt, mutta uudempi versio. Kun keski-ikäinen tottuu johonkin, keski-ikäinen ei mielellään enää opettele uusia kujeita. Onhan se mukavaa, että tietää myös minne ne nakkinsa suhaisee, eikä tarvitse hakemalla hakea niillekään uutta paikkaa näppäimistöllä.

No ystävät kuitenkin kehottivat ottamaan varulta vakuutusyhtiöön yhteyttä, vaikka sanoin, etten ymmärrä miten läppäriä voitaisiin millään muotoa korvata, sillä tässä on kuitenkin kyseessä jollain tasolla ihan oma vika tai oikeastaan kokonaan oma vika. Soitin vakuutusyhtiöön ja ihan heti tuli tunne, että tämä puhelu ei tule menemään putkeen, kuulin sen kyseisen vakuutusvirkailijan äänestä, se oli vaan aavistuksen liian asiallinen ja virallinen, ehkä aavistuksen nuivahko.

Sukset ristiin vakuutusvirkailijan kanssa eivät menneet siinä kohden, kun hän halusi lähettää läppärini huoltoon, tarkemman rikkoutumisen syyn selvittämiseksi ja myös nähdä kuitin ostosta. Kaikki tämä onnistuisi ilman muuta, tosin koska läppärin rikkoutuminen on oma vika, niin järjetöntä läppäriä on enää korjata ja maksaa huollosta, joka ei pysty täysin tuhoutunutta läppäriä taatusti korjaamaan.

Sukset meillä meni ristiin siinä kohden, kun kerroin kirjoittavani blogia harrastelijana, ei en ole yrittäjä, ei ole toiminimeä, läppäri ei ole verovähennettävä, koska en ole yrittäjä. Tämän jälkeen alettiin vielä kysyä tuloista, mitä olen tienannut viime vuonna ja tänä vuonna ja tässä kohtaa menin hieman raiteiltaan. Miten minun harrastuspalkkioni hänelle kuuluu, mitä olen tienannut viime tai tänä vuonna. Lopetettuamme puhelun jäi paha mieli ja päätin soittaa vakuutusyhtiöön takaisin ja kysyä, miksi koin olevani, kuin polisiikuulustelussa, miksi he kysyvät vielä senkin jälkeen tarkentavia tulokysymyksiä, kun olen kertonut etten ole yrittäjä vaan toimin harrastustoiminnan rajoissa.

Onneksi puheluuni vastasi sama virkailija ja pääsin esittämään hänelle kysymykset ja varmaan olen nyt vakuutusyhtiössä hullujen kirjoissa, koska sanoin, että minulle tuli aiemmasta puhelusta paha mieli ja koin puhelun poliisikuulustelunomaiseksi. Kyseinen henkilö selitti palkkiokysymyksensä niin, että vaikka heille on selitetty, että on harrastelija, taustalta on sitten myöhemmin paljastunutkin yritystoimintaa. Eli sain siis kärsiä muiden epärehellisyydestä.

Sympatiseeraan vakuutusvirkailijaa, miten monta puhelua he saavatkaan päivässä, koskien vaikka läppäreitä ja kännyköitä, miten monta huijaria mahtuu mukaan. Arvostan vakuutusvirkailijaa, että hän pyysi anteeksi kysymyksiään ja siitä, että minulle tuli paha mieli. Kerroin hänelle, että nyt minullekin tuli parempi mieli ja että minulla on riittävän paha mieli siitä, että olen jotenkin rikkonut vanhan läppärini ja jouduin ostamaan uuden ja hinta oli aika suolainen. Sanoin myös hänelle, ettei enää ole kyse siitä, korvataanko mitään tai ei, vaan ihan periaatteesta, että haluan ymmärtää, miksi vakuutusvirkailija toimi kuten toimi. Minulle tuli henkilökohtaisesti olo hieman vallankäytöstä, johtuen vakuutusvirkailijan pettymyksestä ihmisiin ja huijareihin.

Lopussa kiittelin vakuutusvirkailijaa ja kerroin helpotuksesta mitä kakkospuhelu minulle aiheutti, ymmärrän paremmin heidän näkemystä ja toivoakseni hän ymmärsi myös minun. Tuli puhdistava olo ja tunne myös siitä, että jos minun yli astutaan kysellen tienesteistäni liiankin tarkkaan, en anna kenenkään myöskään käyttää valtaansa kävellen minun yli. Jollain omituisella tasolla tuo puhelu oli siten voimaannuttava kokemus (inhoan sanaa voimaannuttava), koska en niellyt, vaan selvitin ja keskustelin. Enkä lähtenyt myös heti vaan vihapuhumaan, että olipas ikävä vakutuusvirkailija.

Puhelun jälkeen alkoi taas ottamaan kupoliin ilmiönä huijaaminen ja miten turhauttavaa varmasti vakuutusvirkailijoidenkin työ on, he joutuvat varmaankin lähtemään miltei aina siitä oletusarvosta, että puhuuko ihminen totta vai ei. Tämä vanteen kiristävä huijaaminen kiristää muutenkin päätäni alvariinsa, vaikka pitäisi vain keskittyä omiin asioihinsa.

Tässä taas huomasin meinaan merkillisen uuden ilmiön, eräs henkilö on kasvattanut Bloggerin kirjautuneiden lukijoiden määrää feikkiseuraajilla, siis miksi? Bloggerin lukijapalkki ei vaikuta suuntaan tai toiseen niin mihinkään tahoon. Itse koen lukijapalkin sellaisena sympaattisena ja tärkeänä asiana henkilökohtaisella tasolla, että jokainen kirjautunut lukija on minulle symbolisesti tärkeä.

Näin on kuitenkin tehty eli ilmeisesti kyhäilty päivittäin uusia sähköpostiosoitteita, jotta on päässyt klikkaamaan itselleen uuden lukijan ja uuden ja uuden. Kun noita kirjautuneita lukijoita vähän vilaisee, niin näkee, että profiilit ovat aivan uusia ja moni heistä ei seuraa, kuin tätä yhtä blogia ja moni seuraa muutamaa ihan silmänlumeeksi.

En voi itselleni mitään, tämä kaikkinainen huijaaminen, niin täällä blogimaailmassa, kuin vakuutusyhtiöönkin päin vaan joskus ottaa pattiin, vaikka järki sanoo, keskity omiin asioihin. On vain niin hullua, että jollain voi olla niin iso kilpailuvietti, että omaa juttua tehdään keinolla millä hyvänsä.

No nyt on uusi vaaleanpunainen läppäri hommattuna ja tästä lähdetään taas uuteen nousuun ja yritetään keskittyä omiin asioihin. "Rehellisyys maan perii" on vissiinkin ihan potaskaa, mutta käytän aina sellaista hullua metodia ajatellessani huijaamista ja rehellisyyttä vastavoimina. Kumpi vanhus kupsahtaa mieluummin hautaansa ja katsoo viimeisellä hetkellä itseään peiliin, se joka on huijannut pitkin elämäänsä vai se, joka on ollut rehellinen?

En ole täydellinen lainkaan, mutta olen ajatellut elää niin hyvän ja rehdin elämän, että täältä poistuessa, en poistu häpeä kainalossa.

Miten siellä, oletteko joskus saaneet mielipahaa tapellessanne virkailijoiden kanssa tai vaikka kaupan kassalla? Oletteko kokeneet, että on harjoitettu tiettyä vallankäyttöä tilanteessa, jossa olette olleet altavastaavana tai päinvastoin te virkailijana ja asiakkaat kohdelleet epäreilusti?

Huijaus aiheeseen toki saa ottaa kantaa, se on tavallaan keskiössä tätä tarinaa sivujuonena, että sain aluksi nuivempaa palvelua, johtuen yleisellä tasolla ilmiöstä huijaaminen. Lopussa taisi molempien ääni heläjätä, niin vakuutusvirkailijan, kuin minunkin. Ehkä virkailijan siksi, että pääsi minusta lopulta eroon, mutta uskon, että molemmille jäi parempi mieli, kun asiat juteltiin rehdisti halki. Eli kannustan ottamaan asioista selvää, oli ne mitä tahansa ja puhumaan sydämestä.

Yksi asia muuten jäi vielä mietityttämään. Miksi vakuutusyhtiöltä aina tulee asiakaspalvelukysely, jos asia on käsitelty ja ratkaistu suotuisasti, miksi tätä kyselyä ei tullut tänään, kun käsittelyä ei saatu päätökseen? Mietinpä tässä vaan. ;)

Mukavaa tiistaita kaikille. <3

*Kosmetiikat, Marimekko for Clinique, L'Oreal Paris kiiltopuna, Maybellinen Matte ink ja Lancome Matte Shaker pr-näytteitä

Bobbi Brown, Lancome Olympia'Wonderland ja L'Oreal kynsilakka ostettu itse ja tietenkin se läppäri ;)

Olen joskus paljastanut täällä blogissa, että sisäinen teiniminäni rakastaa Twilight kirjoja ja leffoja. Leffat ovat niitä harvoja, joita jaksan katsoa moneen kertaan ja elokuvat saavat hyvin muistamaan teini-iän tietynlaisen sulkeutuneisuuden ja osittain myös ulkopuolisuuden tunteen, vaikka ystäviä olikin kivasti. Teini-ikä on vaikeaa aikaa ja mustavalkoisuuden ja ehdottomuuden kyllästämää. Twilight fanituksen johdattamana innostuin aikanaan ensimmäisen kerran laivalla tuoksuttelemaan Chanel Gabrielle tuoksua, juurikin siksi, että tuoksun kasvo on Twilight saagan Kristen Stewart.

Muuten en ole koskaan ollut Chanel No. 5. nainen, vaikka Chanelin klassikkotuoksussa on jotain turvallisen kutsuvaa ja myös tuttua, kyseessä on lapsuuteni ja nuoruuteni rakkaitten aikuisten käyttämä tuoksu. Gabriellea tuoksuttaessa sama sydämessä läikehtivä tuttuus iski rintaan, mutta omaan tuoksunenään kepeämmällä ja viehättävämmällä tavalla. Gabrielle tuoksussa yhdistyy klassinen Chanel 5 ja Chanel Chance tuoksujen raikkaus ja sytyin Chanel Gabrielle tuoksulle heti.

Vaikka juuri kritisoin eräässä aiemmassa postauksessa, nuorempien keulakuvien käyttämistä rohkeus teemaisissa mainoksissa hieman tylsäksi, mutta miksi Chanel Gabrielle tuoksussa omia teitä kulkevan ja myös erilaisista rooleista tunnetun Kristen Stewartin käyttäminen tuoksun keulakuvana taas toimii.

Gabrielle on Coco Chanelin oikea nimi ja Kristen hyvin edustaa rohkeudellaan Cocon nuoruuden minää, joka mullisti muotialan ja tavallaan vapautti naiset korseteista, yksinkertaistamalla naisten vaatetuksen ja kehittäen maailman kuuluisimman pikkumusta-asun, joka kestää aikaa, kuten myös Chanel tuoksut ja uskon etteivät kumpikaan mene koskaan muodista.

On myös mukavaa ajatella, että Chanel lanseeraa uusia tuoksuja todella harvoin ja ajatuksella. Joidenkin tuoksutalojen osalta on hyvin vaikeaa tälläisenä tuoksufaninakaan pysyä aina uusien tuoksujen perässä, niin monia versioita samoista tuoksuista ilmestyy.

Juuri näistä kaikista syistä Chanel Gabrielle tuoksun julkistaminen vuosi sitten herätti kiinnostukseni ja ei niinkään suora fanitukseni Kristen Stewartia kohtaan, vaan Twilight elokuvia ja kirjoja kohtaan. Kristen kuitenkin edustaa tietyn vuosikymmen nuoruuden rohkeuden symbolia, niin lopulta Twilight elokuvissa, kuin omassa elämässään, kuten aikanaan Coco Chanelkin. Nämä naiset kulkevat omia polkujaan, piittaamatta siitä mitä muut sanovat.

Tuoksupullo on erittäin hienostunut ja itse tuoksupullon korkkikin on kaunis kuin koru. Tuoksu on nostalginen, raikas ja hienostunut ja kauniilla tavalla puhtoinen ja myös pehmeä tuoksu, tuoksu joka ylittää kaikki sukupolvet.

Tuoksun alkutuoksussa onkin mieluisia raikkaita elementtejä ja nuotteina: mandariini, greippi ja mustaherukka. Sydäntuoksussa tuberoosa, ylang ylang, jasmini ja appelsiininkukka. Tuoksun viimeistelee santelipuu ja myski, jotka antavat tuoksulle syvyyttä ja salaperäisyyttä.

Chance tuoksut ovat tosiaan ihania ja raikkaita, mutta vasta Gabrielle tuoksun myötä koen, että minustakin tuli Chanel nainen ja kenties ilman Twilight elokuvia ja upeaa näyttelijätärtä Kristen Stewartia olisin vain kävellyt onneni ohi.

Kaikki siellä, jotka olette ajatelleet, ettette ole lämmenneet voimakkaammille Chanel tuoksuille, nyt on mahdollisuus nauttia aavistuksesta klassista Chanelia modernimman ja kepeämmän version muodossa. Chanel Gabrielle edustaa tavallaan tämän päivän Chanel No.5. tuoksua ja en olisi voinut kauniimpaa nimeä tuoksulle ajatellakaan, kuin Coco Chanelin oikeaa nimeä. Gabrielle on ylistyslaulu kaikille rohkeille naisille, iästä huolimatta, se hetki, kun tuoksupullossa kohtaavat menneisyys, tämä päivä ja tuleva, kaikki naiseuden sukupolvet.

Onko siellä Chanel naisia ja löytyykö nimetä lempituoksu Chanelilta? Ken rohkenee tunnustaa rakastavansa Twilight kirjoja ja leffoja?

Monet rakastavat Chance-tuoksuja, joista pidän erittäin paljon itsekin ja toinen ihana hieman kepeämpi versio No. 5. tuoksusta on Chanelilta myöskin uudehko tuoksu nimeltä Chanel No. 5. L'Eau. Kannattaa tuoksutella nämä molemmat modernimmat versiot Chanel tuoksuista.

Sydämellistä keskiviikkoa kaikille. <3

*Chanel Gabrielle pr-näyte

Olin eilen Keyword:Love blogin Jonnan kanssa Cliniquen uuden Moisture Surge kasvovoiteen lanseerauksessa Yes Yes Yes-kasvisruokaravintolassa. Yes Yes Yes-ravintola oli täydellinen miljöö pastellisine sävyineen Moisture Surge kasvovoiteelle. Paikka oli ihan minun näköinen ja tietynlainen 50-lukulainen tunnelma modernilla twistillä ihastutti suuresti.

Itse ruoka oli niin loistavaa kasvisruokaa, enkä oikeastaan edes osannut mieltää, että olin kasvisruokaravintolassa. Yes Yes Yes ravintola on kuulemma aina iltaisin hyvinkin täynnä, mutta menkää ehdottomasti syömään, sillä en ole pitkään aikaan syönyt näin hyvin, näin maukasta ja niin paljon kerralla. Tuntui, että ruokalajeja vaan tuli ja tuli lisää ja hauskaa yhteiseloa on juurikin jaettavat annokset. Jostain syystä lempiannos jäi kuvaamatta eli paahteiset olikohan grillatut maa-artisokat herkullisella kastikkeella. Söin varmaankin niitä niin kiihkoissani, etten huomannut edes kuvata. Koko paikka oli itselleni jotain uutta ja erilaista ja erittäin viehättävää. Palvelu oli nauravaista ja iloista ja ruoka fantastista, tänne uudelleen!

Moisture Surge 72h luvataan kosteuttavan ihoa, jopa kasvojen pesun jälkeenkin. Voiteen kerrotaan sitovan kosteutta ihoon ja heleyttävän ihoa, jättäen ihon kuitenkin puolimattaiseksi. Uusi tekniikka ja kofeiini käynnistävät ihon oman kosteusmekanismin. Hyaluronihappo ja aloevesi täyttävät ihon kosteudella. Vähentää kosteuden haihtumista iholla ja sitoo kosteuden ihoon.

Allergiatestattu, 100% tuoksuton, ei tuki ihohuokosia, öljytön ja sopii kaikille ihotyypeille.

Vaikka suuren huomion veikin loistavan herkullinen ruoka, keskiössä oli kuitenkin uusiutunut Cliniquen Moisture Surge 72h kasvovoide, joka selkeästi aiempaan versioon verrattuna imeytyy vielä nopeammin iholle ja iho jää mukavan puolimattaiseksi. Minähän rakastan geelimäisiä ja kosteuttavia ihonhoitotuotteita ja olen todella paljon pitänyt jo vanhasta versiosta, mutta tämän uuden voiteen suorastaan hämmästyttävän vikkelä imeytyminen on kiireisen meikkaajan unelma.

Moisture Surge onkin kasvovoide, jota on miellyttävää käyttää päivisin meikin alle, öiksi ihoni kaipaa jotain hieman tuhdimpaa. Mukavaa Moisture Surgessa on, että toimii iästä riippumatta ja ihan kaikille ihotyypeille.

Kiitos Cliniquelle mahtavasta lounashetkestä pitkän kaavan mukaan ja uudesta Moisture Surge 72h kasvovoiteesta, jota on mahtavaa päästä testaamaan nyt kevään korvilla ja talven kuivattamalle suorastaan korppuisalle iholle.

Monihan varmaan muistaa, että täällä on täysin seottu Cliniquen Marimekko for Clinique puniin ja mm. Cliniquen Happy tuoksu on ollut yksiä lemppareitani jo 90-luvun lopulta asti. Miltä muuten näyttää Yes Yes Yes-kasvisruokaravintola? Miten siellä, onko aiempi Clinique Moisture Surge tuttu kasvovoide, löytyykö teiltä omia Cliniquen suosikkeja vinkata, olisi kiva kuulla. :)

Ihastuttavaa torstaita kaikille. <3

*Yes Yes Yes Iso-Roba 1

Nonni, tänään on päivä jolloin tapaan Helsingissä Lumenen markkinoinnin operatiivisen johtajan Lumene keissin tiimoilta. Miksi tämä on sitten paha päivä, eikä hyvä, no koska totta kai kyseinen tapaaminen jännittää. Olen kuullut henkilöstä, että hän on todella kiva, joten se toki helpottaa hieman ja kivahan täytyy olla, koska haluaa tavata, sillä eihän hänen oikeasti olisi yhtään pakko.

Tälläisissä tilanteissa jännittää aina se ensikohtaaminen, miten jutustelu lähtee siitä luonnistumaan. Löytyykö juteltavaa, saanko sanottua mitään järkevää, muistanko kaiken ja osaanko esittää asiani fiksusti. Toisekseen jännityksen toisena puolena on, että muuttuuko mikään vai onko tämä kaikki kuitenkin turhaa? Jää aika tyhjä olo, jos kaikki energia ja ajatus ja toivo lakaistuu vaan hiljakseen pois.

Ainakin olen huomannut Lumenen instatilillä pari kivaa poikkeamaa. Ensimmäinen oli instakuva Lumenen instaseuraajasta ja toinen oli oman ikäisestä naisesta eli Lumenen henkilökuntaan kuuluvasta henkilöstä. Aiemmin Lumenen instasivu on ollut vaalean eteerinen ja eikä suuria poikkeamia kuvasarjoissa ole ollut, eli instaseinä on ollut todella yhtenäinen.

No mutta ei siinä kaikki, tähän viikkoon on mahtunut kaikkea muutakin pientä päänvaivaa ja itseaiheutettua. Eilen kävin verikokeissa ja tänään selviää, onko minulla virallisesti mummovuodet. Ette nimittäin usko, tällä viikolla olen ollut itkuinen, poikkeuksellisen väsynyt ja koko ajan koko kroppa ihan turboturvoksissa, edes kuminauhapöksyt hyvä kun mahtuu päälle! Lisäksi olen kärsinyt merkillisistä hormonalisista vaivoista eli välivuodoista ja päätin sitten eräs ilta tarrautua googgelin ihmeelliseen maailmaan ja ei olisi pitänyt, sillä googgelin mukaan olen multisairas ihminen.

No näinhän ei voinut jatkua, vaan pakko oli ottaa asioista selvää ja siksi kävin eilen lääkärissä ja siellä nyt vahvasti epäiltiin, että tässä on kyseessä vaihdevuodet. No nehän selviää sitten tänään. Nainen taisi muuten olla hoitaja, oli ihanan empaattinen ja tuntui, että sain pahimman terän huolista pois, vain purkamalla sydämeni hänelle. Hän kauniisti totesikin, että "vaihdevuodet ovat yhden ajan loppu ja väkisinkin se aiheuttaa monenlaisia tunteita. Vaikka ei enää haluaisi lapsiakaan, niin asian lopullisuus mietityttää kuitenkin monella tasolla." Sanoinkin hänelle, niin "se on naiseuden pieni kuolema."

No mutta kaiken kukkuraksi, mitähän olen sekoillut tällä viikolla. Lähtenyt kauppaan autolla ja huomannut kaupan pihalla, että käsilaukku jäi kotiin. Kotiin palatessa havainnut, että kaulahuivini nököttää lumessa pihalla.

Mutta ehkä kaikkein hauskin ja noloin sekoilu oli eiliseltä, koska meillä on Meikkibeibin, Nella Törnroos vloggaajien ja Tätien kanssa yhteinen messengerryhmä, meillä on nimittäin suunnitteilla jotain hauskaa yhdessä tubeen. Noh minä sitten siinä mesettelin samalla ystäväni Kikan kanssa vaihdevuosiongelmista ja samalla tuossa meidän messengerryhmässä ja sillä seurauksella, että laitoin ryhmään intiimejä asioita vaivoistani ja mummokuumeesta, omg...

Kun tämä päivä on ohi ja oli tulos mummokuumeinen tai ei, niin jahka kotiin pääsen, niin syön roskaruokaa ja laitan päälle jättiverkkarit, ettei kuminauhakaan kiristä ja otan yhden illan ihan vaan chillaten. Josko se tästä ja joskus täytyy kelata asiat mielessä ihan tyhjiksi ja myös löytää asioiden positiiviset puolet ja nollauksesta sitten tietenkin lähdetään taas uuteen nousuun.

Miten siellä, mummohommista avointa keskustelua, oletko laittanut joskus viestejä väärälle henkilölle ja jopa noloja sellaisia ja oletko joskus pelännyt turhia tai googgeloinut liikaa sairauksia ja ajatellut, että sinullakin on kaikki maailman sairaudet tai ainakin puolet?

Mahtavaa perjantaita kaikille. <3

Olen tässä eilisestä asti makustellut eilisiä Lumene treffejä ja miten ne loppupeleissä oikein sujui. Lumenelta olikin lopulta kaksi edustajaa mukana eli Lumenen operatiivinen markkinointijohtaja ja globaalin pr:n-ja viestinnän vetäjä. Ensin olin hieman huolissani, että olen altavastaajan roolissa, koska kahden naisen voimin tultiin minua tapaamaan, mutta ensisekunneilla jo oivalsin, ettei taustalla ollut minkäänlaista altavastaaja asetelmaa.

Kerroinkin heille heti alussa, että on mielettömän kivaa ja mielenkiintoista tavata, mutta myös ahdistaavakin, sillä onhan se perustavanlaatuisesti jännittävä tilanne kohdata ihmiset, joiden edustamasta yrityksestä olen antanut negatiivista palautetta. Heidän mielestä palaute oli kuitenkin rakentavaa ja mielenkiintoista ja vaikka Lumene saa paljon, niin negatiivista, kuin postiivista palautetta osakseen, niin tässä kohdenhan teidän lukijoiden palaute ja kommentit olivat se, joka oikeasti oli kaiken takana herättämään Lumenen huomion ja mielenkiinnon, yksinhän olisin vain kuiskinut tuuleen.

Lähdin itse tapaamisen hieman jo kaikki antaneena ja koin kaiken tulleen sanotuksi jo blogissa. Koin myös tietynlaista väsymystä Lumene-keissistä, sillä negativiinen ajattelutapa on itselle tuhovoimaista. Lisäksi Lumene postauksia on luettu tuhansittain ja tuhansittain, jotenkin sekin hieman kiihdytti mieltä ja sai myös oivaltamaan, että Lumene on meille monille todella tärkeä brändi. Kuten aiemminkin kirjoittelin, äidinmaidossa annettu ja se ensimmäinen merkki, jolla teinivuoden meikkauksetkin hoitui. Jännitin sitä, onko minulla enää mitään annettavaa, minkäänlaisia paukkuja ja miksi juuri minä olen tässä tilanteessa äänitorvena, mikä minä olen kertomaan Lumenelle oikeastaan yhtään mitään tai ainakaan mitään uutta, mitä en olisi jo kertonutkin.

Molemmat Lumene naiset olivat äärimmäisen miellyttäviä ja rauhoittivat jo ensialkuun, että tästä tulee oikein hyvä keskustelu. Näin jälkikäteen en tosin ole varma, annoinko enää mitään lisäarvoa tai tähdellistä, koska jännitin kuitenkin tapaamista sen verran. On merkillistä tälläisissä jännittävissä tilanteissa tarkkailla itseään ja omia sanomisiaan ja liikkeitään, kuin olisi kärpäsenä katossa. Miten haarukan tippuminen lautasellekin kuulostaa huutomerkkimäiseltä meteliltä ja tippumisen ääntä tälläisessä tilanteessa ihan säikähtää. Itseään ei pitäisi niin kovin tarkkailla, vaan antaa mennä ilman käsijarrua.

No mutta mistä juttelimme. Varmasti voin nyt tässä kertoa, että Lumene tulee ottamaan aikusemman kohderyhmän huomioon tulevaisuudessa. Sain tietooni asioita, jotka ovat tulevaisuudessa tapahtuvia faktoja, mutta niistä en saa kertoa vielä teille. Voin sanoa, että olen aivan järjettömän helpottunut kyseisistä uutisista, sillä vaikka olen ollut Lumenelle loukkaantunut, loukkaantuhan voi vain sellaiselle, josta välittää, niin toivoinkin, ettei minun tarvitsisi hylätä Lumenea lopullisesti.

Mutta mitä ikinä onkaan tulossa ja jos niin pitkälle päästään ja jos vielä keulakuvia valitaan, niin oma sydämeni toive helpomman samaistumispinnan kautta olisi, että please tavallisia naisia, ei julkkiksia. Julkkikset vaan on jo niin nähty ja siinä ei ole mitään uutta ja niin kovin rohkeaa. Rohkeaa olisi käyttää tavallisia ja ei ainakaan niin siloiteltuja naisia. Se mitä itse haluaisin kuulla ja nythän puhutaan omasta subjektiivisesta toiveestani, olisi että nämä tavallisemmat naiset kertoisivat kertomuksiaan niin Lumenesta, kuin rohkeudesta.

Eli jos Lumenella tulee vielä jokin aikuistenkin ihmisten kamppis joskus, niin tämä olisi minun sydämeni toive ja tämän myös esitin ääneen. Vaikka sellainen instakamppiskin olisi kiva, jossa nostettaisiin kerran kuukaudessa joku Lumene-fani, kuukauden Lumene instalähettilääksi tai rohkeuden kasvoksi ja hän kertoisi instassa pienen tarinan rohkeudesta ja vaikka tunteistaan Lumeneen tai kertoisi suosikkituotteensa Lumenelta. Nämä on nyt siis ihan omia ajatuksia ja ideoita, joita heittelin eilen ilmaan.

Rohkeus-kampanjasta minulle kerrottiin, että oli yritetty saada muutamia aikuisempia/iäkkäämpiä naisia mukaan, eli ilmeisesti jotkut tietyt henkilöt olivat ajatuksena, mutta he kieltäytyivät ja projektin piti rullata eteenpäin. Tämä on siis tieto, joka minulle annettiin ja, että osalla oli työkiireitä tai osa ei halunnut kertoa omia henkilökohtaisia asioitaan Rohkeus-kampanjan tiimoilta. Oli niin tai näin, jokin pieni osa minussa jäi miettimään, että jos olisi tarpeeksi tahtoa, niin eikö joku vanhempi nainen olisi kuitenkin saatu kamppikseen mukaan? Tämä oli oikeastaan ainoa asia, joka jäi vielä pohdituttamaan.

Mutta koska en ole tietoinen projektien suunnitteluista, aikatauluista jne. olen jäävi sanomaan tai edes ymmärtämään, mitä kaikkea vaatii valita kampanjaan keulakuvat ja vielä kaikkinensa toteuttaa koko kampanja. Tämä on oikeastaan ainoa asia, josta jäi tunne, että tehtiinkö ihan riittävästi. En epäile hetkeäkään, etteikö aikuisempia naisia olisi kontaktoitu, mutta onhan Suomi pullollaan upeita iäkkäämpiä naisia ja ihan julkkiksiakin, joten tätä jäin vain hieman pureksimaan.

Pakkauksiin ei ole tulossa enää ikämerkintöjä, sillä tähänhän on muukin maailma mennyt ja enemmän haetaan oikeita ihonhoitotuotteita eri ihotyypeille. Lumene nimen ja m-kirjaimen päällä oleva pallo, kuvaa valoa ja vesipisaraa eli tavallaan valo-ja lähdesarjoja. Itsekin olin ajatellut, että tuo kyseinen pallo, joka ei itseäni ole häirinnyt lainkaan, kuvaisi aurinkoa, mutta uuden tiedon valossa tietenkin myös vesipisaraa.

Ihovoiteiden hintojen kallistumisesta sain kuulla, että tuotteita on jumpattu ja lisätty enemmän aktiivisia ainesosia ja juuri esimerkiksi veden tilalle. Aktiiviset aineosat luonnollisesti nostavat hintaa, mutta tähän asiaan en ole riittävän perehtynyt, että osaisin vielä täydellisesti ottaa kantaa, että onko kaikkien tuotteiden esimerkiksi meikkien saralla tehty koostumuksiin uudistuksia. Positiiivinen uudistus on, että tuotteissa on nykyään merkittynä prosentteina, kuinka paljon luonnonmukaisia ainesosia Lumenen tuottessa on, eikä tuotteita vaan mainosteta "luonnonmukaisina" tai sisältäen luonnollisia ainesosia. Tälläinen selkeä info lisää tuotteiden läpinäkyvyyttä.

Keskustelin itse tuossa viikko sitten Stockmannin kosmetiikkamyyjien kanssa ja he kertoivat, että Lumenen on hyvin löytänyt nuoretkin kuluttajat, mutta että Lumenella on paljon uskollista iäkkäämpää kuluttajaa. Koen itsekin, että Lumene on kaikille ikäryhmille sopiva brändi ja osittain varmasti maailman valloituksen ja brändiuudistuksen kiireissä on unohdettu iäkkäämpi kohderyhmä. Oli mukava kuulla, että näin ei tule jatkumaan, vaan aikuisetkin kuluttajat huomioidaan ja itse ajattelen, että ehkä brändiuudistuksen jälkilöylyjen jälkeen ehtii hengähtää ja juurikin huomioda, mikä on mennyt hyvin ja missä on puutteita. Puutteita on juuri ollut iäkkäämpien ihmisten huomioimisessa, mutta nyt on aikaa panostaa myös meihin.

Uskon myös, että vaikka Lumene markkinoi itseään maailmalle scandinaavisena brändinä ja tietty ilme on välttämätön, mutta tulemme näkemään myös lisää rosoa, joka lisää samaistumispintaa ja tällöin ei jätä ihmisiä kylmäksi. Esimerkiksi Lumenen insta storiesissa oli jokin aika sitten kampanja, jota muuten minäkin tyytyväisenä seurasin ja jossa oli Lumenen henkilökuntaa, niin miehiä naisia ja kaiken ikäisiä ja tuo kampanja heti toi Lumenea piirun verran helpommin lähestyttäväksi eli lisää tälläistä.

Kaiken kaikkiaan eilisen tapaamisen jäljiltä on odottava ja varsin rauhaisa olo. Jään mielenkiinnolla odottamaan itsekin, miltä konkreettisesti näyttää Lumene, joka kattaa kaikki ikäryhmät, nyt näin brändiuudistuksen myötä. Myönsin myös itse Lumenelle, että minulle brändiuudistus on ollut mieluisa ja uusi ilme on onnistunut ja kaunis, mutta että vain nostalgia minussa kaipaisi sitä sinistä huulipunahylsyä, jotta mummini ja muut iäkkäämät löytäisivät vieläkin sen lempisävynsä Lumene hyllyistä. Uusi ilme on varmasti vanhuksille sekoittava asia tai ehkä minä itse aliarvioin vanhuksia tässä asiassa.

Mitä blogiasioihin tulee, luonnollisesti sivusimme myös niitäkin ja lupasin Lumenelle lähettää muutaman "aikuisemman" ihmisen blogin tiedot, jotta myös aikuisten blogeissa, eikä jättimäisissä nuorten ja kauniiden lifestyle blogeissa pelkästään, näkyisi Lumenen tuotteita iäkkäämpää kohderyhmää ajatellen. Tämä saattaa kuulostaa omahyväiseltä sanoa, mutta painotin nimenomaan Lumenen edustajille, etten omahyväisesti halua itselleni tästä hyötyä eli olla vaikka ainoa aikuinen bloggaaja, joka saa Lumenen tuotteita testiin tai halua omia tai antaa ymmärtää, että blogipostaukseni oli se seikka, joka sai Lumenen muistamaan meidät aikuisemmatkin naiset. Kyllä Lumenella oli herätty jo ihan itse ja minun tapaaminen oli tavallaan jonkinlainen pieni silaus sille, että he halusivat tarkentaa omaa kantaansa ja myös kertoa, että asiaan on herätty.

Nordic Girl asiaa myös kommentoitiin, että tällä hetkellä se on mitä on. Oma tulkintani on, huom. faktaa en saanut suuntaan enkä toiseen, vaan lähden nyt itse tulkitsemaan, että asialle ehkä tehdään jossain kohden jotain, mutta se asia ei juuri nyt ole ajankohtaista. Itse tulkitsen, että brändin imagonmuutos näin pian uudelleen, on iso työ ja myös budjetit tulee miettiä tarkasti, ennen kuin lähdetään imagoa muuttamaan uudelleen.

Lisäksi Lumene todella paljon kiitti juurikin Lumene postauksen kommenttikentässä virinnyttä keskustelua, miten arvokasta infoa ja materiaalia se heille on ja mahdollisuutta kehittyä ja yrittää ottaa kaikki osapuolet huomioon. Faktahan on se, tekee Lumene miten tahansa, niin aina tulee myös negatiivista palautetta. Mutta minulle merkki aidosta kiinnostuksesta teidän lukijoiden kommentteja kohtaan on, että Lumenelta kahden henkilön voimin käytettiin aikaa parin tunnin verran tämän asian puimiseen. Kerroin myös heille ääneen pelkoni tapaamista kohtaan, että pelkäsin, että tapaaminen on vain näytelmä, jossa jokainen osapuoli vain laittaa rastin ruutuun ja että asia nyt ns. käsitelty. Tämä ajatukseni sai Lumenen naisilla kulmat kohomaan kysymysmerkkinä eli saatoin tulkita, että tapaaminen oli täysin vilpittömin perustein järkätty ja tilanne, josta jokainen osapuoli sai jotain ammennettavaa, eikä joku rasti ruutuun muodollisuus ja tämä oli nyt tässä.

Joten lopputulema on, että nyt rauhallinen ja toiveikas olo ja on hyvä myös oivaltaa, että asioilla on aina monta puolta. Oma fiilis on, että Lumene kaikessa kiiressä ei ehtinyt brändiuudistuksen jälkitiimoilta muistaa ihan kaikkea ja kaikkia. Nyt kun pöly on laskeutunut ja meitä on kuultu, uskon tasa-arvoisempaan tulevaisuuteen ja siihen, ettei maailma ole vain nuorten.

Mitä tunteita teissä herätti kirjoitukseni ja jos Lumene joskus toteuttaisi kampanjan aikuisemmalle kohderyhmälle, niin olisiko kamppis teistä yhtä kiinnostava, jos siinä olisikin tavallisia naisia kertomassa joko Lumenesta, Lumenen keulakuvina tai tarinoitaan Rohkeudesta? Itse nimittäin pidän todella paljon tuosta Rohkeus-kampanjasta itsessään ja jos mukana olisi ollut iäkkäämpiä naisia, emme olisi välttämättä edes tässä. Mutta kumpaan samaistuisitte enemmän, julkkikseen vai tavalliseen ihmiseen? Ihan nyt minua itseäni kiinnostaa tämä tieto oman itseni vuoksi, enkä toimi Lumenen agenttina tässä. Ihan mitä tahansa ajatuksia olisi vielä mielenkiintoista kuulla. :)

Oikein mukavaa lauantaita ja nyt voin vihdoin hengähtää ja jäädä odottelemaan, mitä tämä vuosi Lumenelta tuo tullessaan.

*Postauksessa esiintyvä kosmetiikka on saatu tapaamisen ja postauksen tiimoilta ja alla oleva kuva on ennen lähtöä treffeille jännityneen ilmeen kera ja paita on saatu Cellbes.fi yhteistyönä ja löytyy täältä ja kyseinen linkki on mainoslinkki.

Tänään, kun halusin kuvata Instan kahvihetkikuvan pääsisäismunien kanssa, niin aina utelias Mickey oli heti mukana menossa ja lopulta asettui istumaan, ihan kuin olisi tiennyt mikä on homman nimi "kuvaa minua nyt vaan" ajatuskuplalla. Mickey on utelias nuori kissa ja papparainen Oskusta ei aina ole Mickeylle seuraa, joten Mickey ottaa kyllä kaikkinensa ilon irti kaikista perheen ihmisistä. Mickey inhoaa muuten suljettuja ovia ja meteli on sen mukainen, jos joku hänen ihmisistä on kehdannut sulkea ovensa.

Peltisiä pääsiäismunia ei ns. ole tullut keräiltyä, vaan niitä on vaan hiljakseen ja ilokseni keräytynyt. Isä ja isän vaimo antoivat useana vuonna peltisen pääsiäismunan pullollaan Fazerin suklaata, ensin minulle ja sitten lapsenlapsilleen. Mies toi keltaiset Lindtin munat tytöille työmatkalta Intiasta. Yhden olen saanut yllättäen "pr-lahjana", yksi on Tigerista ja loput kirpparilta. Nuo sinivalkoiset ovat Greengaten ja kirpparilta nekin. Kuten muuten on myös tuo vanha rottinkinen pöytäkin.

Olisi mukavaa, jos pääsiäismunaperhe kasvaisi, mutta siihen ei ole mitään painetta. Jos joskus kirpparilla tulee vastaan tai pääsiäisalesta. On kivaa, että on jotain mikä kertyy hiljakseen ja jokaisen pääsiäismunaan kuitenkin kertyy muistoja tai löytämisen iloa.

Miten siellä on palmusunnuntai lähtenyt käyntiin ja onko kaikki tarpeellinen pääsisäiseen liittyvä jo valmiina? Täällä ei muita traditiota ole, kuin syödä paljon suklaamunia. Mukavaa palmusunnuntaita kaikille. <3

Viime viikolla en omaan kalenteriin ollut rustannut paljoakaan happeningejä, vaikka niitä olisi piisannut jokaiselle päivälle. Jännä viikko siis, mutta oman Helsinkipäivän valitsin päivälle, johon osui Tammer Tukun Fanni k merkin lanseeraus, Clinique tapahtuma, josta voit halutessasi lukea lisää täältä ja Bazar kustantamon Rikollinen ilta. Mukana rikollisten illassa ja Tammer Tukussa oli ihana Souliina.

Fanni k on ihastuttava suomalainen uusi kodin, keittiön, sisustuksen lifestylemallisto, joka on pullollaan erilaisia kauniita ja suomalaisen kodin tyyliin sopivia sisustustavaroita. Mutta arvatkaa muuten mitä, Fanni k sisustustuotteista tulee eniten mieleen espanjalainen lempilehteni El Mueble, jossa on hyvin Fanni k:n tyyppisiä herkkiä pastellisia kuoseja ja elementtejä ja kyllähän nuo kahvimukitkin sopisivat kuin nenä päähän, niin suomalaiseen kotiin, kuin espanjalaiseen.

Vaikka meidän kodissa on paljon punaista, on meillä myös paljon vaaleansinistä ja valkoista, joten Fanni k:n vaaleansiniset matot mm. veivät sydämeni ja puhumattakaan kahvimukeista ja astioista, joissa todellakin oli jotain uutta, kuin monien astioiden päälle olisi painettu kangaskerros.

Fanni k:n löydät mm. Tampereen Tammer Outletista, Vantaan Flamingon uudesta uusitusta showroom tyyppisestä liikkeestä ja tietenkin verkkokaupasta. On vahva fiilis, että Fanni k on sarja, johon rakastuu hyvin monet eri tyyleilläkin sisustavat ihmiset.

Tuo oma kukkapaitani on muuten yhteistyössä saatuna Cellbesiltä ja alla on vielä ihana valkoinen pitsitoppi. Tai sanotaanko nämä ihanat paidat olen tarkkaan valinnut. ;)

Bazarin rikollinen ilta oli vaikuttava. Kirjailijat ovat minulle tähtiä ja oli hienoa päästä tapaamaan brittiläinen Fiona Barton, jolta on ilmestynyt kirja nimeltä Leski. Leski on psykologinen trilleri ns. täydellisestä avioliitosta, jossa täydellinen vaimo seisoo miehensä rinnalla, vaikka miestä on epäilty hirveästä rikoksesta, nimittäin lapsen kaappauksesta. Nyt mies on kuollut ja Jean on vihdoin valmis kertomaan oman tarinansa, niin kuin hän itse haluaa. Tarinan, josta kaikki toimittajat kilpailevat. Mutta minkälaisia salaisuuksia leski on valmis paljastamaan, entä mihin totuuteen hän itse uskoo.

Fiona Bartonin trilleri Leski porautuu syvälle poliisin, median, syytettujen ja uhrien mutkikkaisiin suhteisiin. Jokaisella on oma motiivinsa ja totuus muuttuu yllättävän nopeasti valheeksi.

Kirjailija Fiona Barton kouluttaa toimittajia ja on itsekin ammatiltaan journalisti ja on ollut Britannian suurimmissa toimittajana ja uutispäällikkönä. Kirjaan hän on ammentanut kirjan journalistin hahmoon, tunteista joita Portugalissa kadonneen Madeleine McCannin vanhempien haastatteleminen nosti pintaan.

Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen taidedekkarisarja saa jatkoa ja seuraavan osan nimi on "Sakset tyynyn alla".

Nuotion ja Soinisen dekkarisarjan ensimmäisessä osassa Nainen "parvekkeella" Salome Virta ratkoi Albert Edefeltin Pariisin-vuosiin liittyvää mysteeriä 1800-luvun lopulta. "Sakset tyynyn alla" kirjassa Salome joutuu tutkimuksissaan jälleen vaarallisille vesille, eikä tilannetta helpota yhtään se, että hänen omat ihmissuhteensa ovat taas kerran salomemaisesti solmussa.

Oli mielenkiintoista päästä kuuntelemaan, miten Nuotio ja Soininen kirjoittavat kirjoja yhdessä ja kirjoittaminen ei mene niin, että toinen kirjoittaa luvun ja toinen taas aloittaa uuden luvun, vaan toinen jatkaa suorilta siitä mihin toinen jää. Mielenkiintoista oli myös kuulla, miten saumatonta Nuotion ja Soinisen kirjoittaminen yhdessä on ja vaikka joskus on tullut tilanteita, että juonesta tai asioista ollaan oltu eri mieltä, niin pienen aikalisän jälkeen on päästy taas eteenpäin.

Iltaa viihdytti myös kirjailija Matti Laine, joka muuten kertoi myös kirjoittavansa televisioon rikossarjaa, jonka päätähdeksi on palkattu Riitta Havukainen. Matti on oikea monitaituri ja soittaa myös bändissä ja ilahduttikin meitä laulannallaan ja kitaransoitollaan. Matti on käynyt teatterikorkeakoulun ja on esiintynyt useissa tv-sarjoissa ja elokuvissa. sekä esim. Helsingin Kaupunginteatterissa. Matti on palkittu Kultaisella Venlalla Ylellä esitetystä sarjasta "Sorjonen" ja "Kirka-musikaalista". Matti on myös herrasmies ja alkoi Rikollinen illan jälkeen seuraamaan Souliinaa ja minua Instagramissa. ;)

Matti Laineelta on tulossa kesän lopussa uusi Elias Vitikka dekkari ja kiitos Bazar kustannuksen, pääsen pian uppoutumaan Elias Vitikan maailmaan ensimmäisten osien kautta.

Eli olipahan Souliinalla ja minulla aikamoinen Rikollinen ilta.

Lumene-keissi saatiin kunnialla päätökseen ja se miten se päättyi, siitä voit lukea täältä. Aiemmat postaukset löydät maaliskuun postauksista.

Oma läppärini päätti elämänsä ja kävin ostamassa uuden vaaleanpunaisen metalliharjatun kaunottaren, tätä kelpaa jopa ihan katsella. En ole ikinä aiemmin ollut näin onnellinen uudesta laitteesta. Tytär osti omilla säästöillään itselleen mintunvihreän Polaroid-kameran, josta löytyy oman lapsuuden nostalgisuutta. Meillä on nimittäin jännä juttu, tyttären mielestä kasariaika oli todella cool ja toivoisi, että olisi elänyt sitä aikaa. Hih miten itsestä se kasariaika ei tunnu yhtään coolilta, mutta nostalgiselta kylläkin. Läppärin päällä näkyy ensimmäinen Polaroid-kameralla napsaistu kuva ja tietenkin Samusta.

Hyvä viikko, joka ei päättynyt hyvin. Lauantai-iltana alkoi massu kiertämään ja eilen taistelin kuumeen ja vatsataudin kourissa. Vieläkin on maha ihan sekaisin, mutta mahaa ei enää väännä ja kuume on laskenut. Tämän päivän aamupalameno ja mummin hiustenleikkaus nyt siirtyy ja se harmittaa vietävästi. Mutta joskus näin ja vuosiin ei ole ollutkaan vatsatautia, kun ennen tuntui, että niitä oli vähän väliä. Tyttären kanssa täällä makaamme mahataudissa ja mieskin sanoi töihin lähtiessään, että on vähän kuvottava olo, omg..

No mutta yksi hyvä asia tästä massutaudista seurasi. Mieskin on toivonut kipinää laihduttamiselle ja nyt se kipinä iski, ällöttää vieläkin kaikki ja jahka tästä ruoka taas maistuu, niin ajattelin aloittaa keveämmällä ruokavaliolla.

Tälläinen viikko ja viikonloppu täällä, miten siellä? Miltä vaikutti Fanni k tai onko tuttuja kirjailijoita joukossa, joiden kirjoja luette? Miten meni viikonloppu? Nyt täällä Netflix päälle ja on kyllä orpo olo, kun ei aamukahvikaan maistu.

Uuteen viikkoon ja uuteen nousuun. <3

*Cellbes.fi linkit mainoslinkkejä

Törmäilyni ikäviidakossa!

Tässä olen minä keski-ikäinen, 163cm pitkä ja kiloja niin paljon, että kerron niistä enemmän jahka lukumäärä on pudonnut kymmenyksen. Eli mitä todennäköisimmin en koskaan.

Päätin osallistua ylläolevalla kuvakollaasilla Vichy Dermablend kisaan, koska Dermablendin tulisi olla se kaikkien aikojen peittävin meikkisarja, joka taikoo ihoni hehkuvan kauniiksi. Siis minun keski-ikäisen? Laitoin kisakupongin vetämään kuvitellen, että onpa tässä aito näkemys meikin parantavasta voimasta. Tämä keski-ikäinen ei vain ottanut huomioon sitä seikkaa, että nuoret ja kauniit ovat myös taitavampia. Kuvani on suorastaan alkeellisen nolo näiden tekniikan ihmelapsien taituroimien kuvakkeiden joukossa.

Mitä oikein muutenkaan kuvittelin itsestäni, ei kai kukaan muutenkaan valitsisi voittajaksi keski-ikäistä? Vai valitsisiko? Onko meillä keski-ikäisillä mitään mahdollisuuksia noin ylipäänsä? Sitä olen blogini kautta selvittämässä.

Keski-ikä on tila joka vain tapahtuu, hiipii salakavalaa kuin uni. Huomaat täyttäväsi lomakkeita ja ikää kysyttäessä, et tiedä mitä vastata. Minähän juuri olin 30-vuotias, nyt joudun täyttämään rastin kohtaan 40+ tai mikä omituisinta 45-50.

Huomaat valokuvista, että vain hymyillessä näytät vähemmän väsyneeltä, että nenäsi on kasvanut satuja kertovan Pinokkion lailla, että hiuksistasi koostuva ponihäntä on vain ohut siima, nappi

kiristää

navan kohdalta ja kengän kokokin on kasvanut yhdellä, koska sinulle on kasvanut LIIKAVARPAAT!

Paino ei putoa, vaikka söisit vain pillillä imutettavia ruokia, vaikka rehkisit kuinka urheiluareenoilla! Kuulostaako tutulta? Toki meitä keski-ikäisiäkin on nuorekkaita versioita, kauniita, sorjia, ihot ihanaisen persikkaisia. Tämä blogi kertookin vain tämän keski-ikäisen seikkailuista keski-ikäisyyden viidakoissa. Ketään loukkaamatta, nuoria, vanhoja, keski-ikäisiä, sillä mikä ei ole takana, on vielä edessä.

Blogi täyttää tänään 4-vuotta, huhhaihei ja minne tämä kaikki aika on vierähtänytkään. Mitä kaikkea on tapahtunut vuosien aikana, niin varmaan vaikka mitä, mutta kolmen päivän vatsatauti on vienyt mehut ajattelemaan ja joskushan lyhyestä se virsi on kaunein. Lyhyt virsi on meinaan ainakin asia, mitä en ole oppinut vielä tämän 4-vuoden aikana eli kirjoittamaan asiaa lyhyesti ja napakasti.

No mutta tässäpä tuli jorinaa sitten ihan tarpeeksi ja eiköhän joka synttäripäivä ole tullut tehtyä ihan sama, joten tehdään se myös tänään eli ohessa yllä ihan ensimmäinen postaukseni, jonka kyseisellä sohvalla, kuvassa alla, istua nakutin ja ensimmäisen postaukseni julkaisin 4-vuotta sitten ja vielä 2-vuoden pohdinnan jälkeen. Se pitkällinen 2-vuotta kesti blogin aloittamiseen niin kauan, koska en keksinyt blogille sitä nimeä, joka on mielestäni edelleen minä, mutta ei enää silti minä, sillä täällä mietitään ankarasti, että olisikohan jossain kohden aika lakata ainakin kyselemästä "minäkö keski-ikäinen", eli viimeistään silloin, kun tänä vuonna täytän 50-vuotta. ;)

No mutta pidemmittä puheitta, samalla tietenkin myös perinteinen synttäriarvonta eli oma kyhäämäni kosmetiikkaboxi pullollaan kaikkea ihanaa yhdelle onnekkaalle voittajalle. Olet anonyymi tai bloggerlukija, kumpikin käy, mutta hemmottelen tällä kertaa myös lisäarvoilla kirjautuneita bloggerlukijoita ja kolmannen arvan saa, jos seuraat vielä meikäläistä instagramissa.

Kommenttikenttään olisi tietty nyt kiva kuulla jotain blogistani, koska blogin synttäripäivänä saa olla hieman itserakas. Miksi luet blogiani tai mitä toivoisit lisää, missä olisi parannettavaa, ihan mitä vaan, mutta kehua ei saa liikaa, etten vaan ylpisty. ;) Oliko tuo nyt muuten itsensä kehumista, että saatoin odottaa, että joku kehuu? Voi elämän kevät tämä suomalainen riuduttava itsensä alentaminen ja jatkuvan omatunnon sivulehtien plärääminen.

Säännöt ovat seuraavat

1 arpa anonyymeille, 2 arpaa Bloggeriin kirjautuneille lukijoille ja 3 arpa Instagram seuraajille. Arvonta päättyy 3.4. Postitus vain Suomeen.

Hurjasti onnea kaikille arvontaan ja leppoisaa tiistaita!

Pitkällisessä vatsataudissa tai olisikohan ollut norovirus, oli tilanteita ettei voinut tehdä mitään muuta, kuin kärvistellä. Yleensä silloin ei pysty ajattelemaankaan, mutta jostain kumman syystä vellovissa pohjamudissa salaman kirkkaana iski mieleeni yksi ajatus, en vieläkään uskalla olla täysin oma itseni. Varmasti vatsatauti korostaa tietyissä hetkissä itsesäälin tunteita, mutta voin tuolloin niin huonosti, etten vellonut muissa kuin vatsanväänteissä, joten koin, että pitkästä aikaa mielelläni oli taas tilaa sisimissäni myllänneelle ajatukselle.

Olen huomannut, että viihdyn hirvittävän hyvin vahvojen ja sinut itsensä kanssa tyyppisten ihmisten seurassa tai ihmisten jotka tiedostavat omat heikkoutensa ja vahva ihminenhän ne tunnistaakin. Varmasti mieheenikin aikoinaan rakastuin, koska hän on niin aito ja on juuri mitä on, vahva ja myös paljoja pohtiva yhtä aikaa. Olen huomannut, että olen allerginen kehittymättömille persoonille, jotka ovat totaalisesti hukassa, koska he aina syövät palasen minusta omalla kipuilevalla etsikkomatkallaan ja runtelevat mielen mustelmille. Tällä en tarkoita tavallisten ihmisten normaaleja eri kipuiluja, vaan ihmisiä, joilla ei koskaan ole kaikki hyvin.

On hienoa kuitenkin keskustella tasaveroisesti ystävien kanssa elämään ja naiseuteen liittyvistä ongelmista ja on myös vapauttavaa silloin, kun joillain meillä on identiteettinsä kanssa ongelmaton aikakausi elämässään.

Itseään on taas mahdoton määritellä, miten minä toisille näyttäydyn, olenko minä esimerkiksi hukassa, noh varmasti ajoittain tai olenko vahva vai mikä minä olen, miten ihmisille näyttäydyn? Jäin kuitenkin miettimään, että elämä on sellainen matka, että tässäkin iässä on suorastaan raivostuttavaa huomata olevansa niin totaalisen keskeneräinen. On mukavaa katsoa mennyttä ja huomata miten paljon siitä on saavutettu. On mukavaa miettiä tulevaisuutta, sillä sen kohdepisteenä on mielenrauha.

Tämän mietintäsarjan aloitti niinkin pieni asia, kuin ostamani lätsä. Ihastuin hattuun, ehkä mainosten uhrina, olen nähnyt muotihattuna niin monen päässä ja tuo näky on vääjäämättä vaikuttanut alitajuntaani. En tosin tietoisesti himoinnut lätsää ennen, kuin iskin sen vitsimielessä päähäni. Mielestäni sen näytti kivalta, joten jossain hetken huumassa ostin sen. Kenties Pinkit korkokengät Maijunsäkenöivän ilmapiiriin kirvoittamana, sillä Maiju on ihminen joka aina nostattaa ja silloinkin, kun Maijulla on syvällistä asiaa, Maiju rauhoittaa, ei koskaan ahdista. Jotkut ihmiset koko persoonallaan antavat hyvää energiaa ja jotkut toiset taas imee kaiken hyvän pois.

Lätsästä päästään kuitenkin siihen norovirustilanteeseen, jossa makaan sänkyni pohjalla ja mietin, tuolla se lätsä roikkuu ja en taida ikinä kehdata näyttää sitä ulkona. Tästä päästään siihen syvempään ongelmaan, miksi en kehtaa, jos kerran pidän hatusta. Tai miksi en kehtaa näyttää punaisia paljetti Uggejani stadin keskustassa tai miksi aloin miettimään etuhampaiden kokoa vasta, kun aloin saamaan niistä negatiivista palautetta.

Eli piruvie, vieläkin mietin mitä muut ajattelee minusta. Koske tämä on itselleni uudenvuoden lupauksena sinetöity rohkeuden vuodeksi, niin tuskanhiki päässä aion nyt vetäistä lätsän päähän ja yrittää, huom. siis yrittää olla tarkkailematta mitä muut ajattelee lätsästä. Tälläinen ajatteluhan on suorastaan jopa totaalisen turhaa, miten muilla ihmisillä olisi edes aikaa keskittyä johonkin päässäni keikkuvaan lätsään, mutta Uggeilleni on naurettu ja myös hampailleni, mutta en sentään lakkaa hymyilemästä, vaikka paljetti Uggejani hieman piilottelenkin vain Porvoon pimeimmissä metsissä.

Voihan kaikki juontua siitä, että lapsena on kiusattu ja naurettu ja koska olen ollut erittäin ujo ja arka lapsi ja ottanut siipeeni ja oppinut tiedostamaan, että maailmassa on mitä muut ajattelee kulma. Pieni lapsihan ei täysin edes kyseenalaista itseään, vaan elää normaalissa perheessä rakkauden ja hyväksynnän kulmassa, kunnes muu maailma sohaisee tikuillaan.

En tiedä mistä omassa itsessäni johtuu, että mietin edelleen mitä muut minusta ajattelee ja arvostan niitä ihmisiä, jotka tekee mitä huvittaa ja antaa ihmisten selän takana ja edessä kälättää. Kieltää ei käy, että ilkeys sattuu aina, mutta mitä minulle pahimmassa tilanteessa voi tapahtua, jos laitan lätsän päähäni ja joku sille nauraakin, no ei mitään, sillä ilkeästi toiselle naurava paljastaa vain naurulla itsensä eli sen, että hän itse ei ole sinut itsensä kanssa.

Tämä postaus oli täten lätsän käytön vahvistustuspostaus ja toivottavasti jonkinlainen leikkauskohta, ymmärtää, hyväksyä ja samalla myös muuttaa toimintamallia kohti hyväksyvämpää minää. Sillä aina on niitä, jotka naureskelee, mutta pitääkö heille antaa valtaa omassa elämässä, noh jokainen viisas tietää, ei tietenkään pidä.

Ehdottomasti tämä on osa horisontissa häilyvää ja vääjäämättä lähestyvää 50-vuoden rajapyykkiä, sillä haluan 50-vuoden iskiessä kellontauluun ajatella, että voin olla mahdollisimman rohkea minä, joka kyllä pyytää anteeksi välillä itseään, kun mokaa, mutta ei omaa habitustaan koskaan.

Miten siellä, uskallatteko pukeutua, laittaa hiukset, korut, meikin eli koko ulkoasun miten huvittaa vai mietittekö mitä muut ajattelee teistä, jos te vain olisitte se omin minä? Onko kokemuksia ulkonäkö arvosteluista ja miten se on teidän mieleen vaikuttanut.

Mitä parhainta torstaita kaikille ja rohkeus on hyvä ottaakin askeleittain, jotta ne askeleet jää pysyväksi. <3

Ajattelin toivottaa hyvää pääsiäistä ja samalla kertoa pienen tarinan ystävyydestä, koska Mignon-munat saivat jotain erityistä muistelemaan ja koska ystäväni tytär on tulossa tänään oman tyttäreni luokse yökylään. Eli lukion toisella luokalla sain elämääni ehkäpä huolettomimman ystävän tai tarkennettakoon huolettomimman ystävyyssuhteen, jota voisi jopa kutsua boheemiksi. Lisäksi meidän tyttäret, joilla on n. 5kk ikäeroa, ovat olleet ystäviä jo vauvoista asti.

Tytär täällä pähkäili, että miten hennoo sanoa ystävälleen, ettei jaksa kolmen vuorokauden yökyläilyputkea, vaan yksi yö riittäisi. Kerroin tyttärelleni hieman enemmän ystävästäni ja minusta ja miten tosiystävä ei loukkaannu, vaikka kertookin omista tarpeistaan ja tunteistaan. Niin tytär sitten kirjoitti ystävälleen, että yksi vrk riittää ja ystävä ei ollut toisessa päässä moksiskaan ja tämä oli oman tyttäreni aika vapauttavaa huomata.

Kerroin tyttärelleni tarinoita meidän ystävyydestä, joka on alusta asti ollut niin täysin vapaaehtoiseen perustuvaa, että jo lukioajoista on nähty silloin, kun on huvittanut, soiteltu, kun on huvittanut tai sitten ei olla nähty vaikka ollenkaan. Molemmille on tullut poikaystäviä, paljon uusia ystäviä ja toinen ei ole koskaan ollut omistava tai miettinyt pienimmässä mielessäkään, että miksi tuo toinen on nyt jonkun toisen kanssa, eikä minun, sielunyhteys on aina ollut taustalla. Asuimme jopa jossain kohden, minä Viiskulmassa Helsingin keskustassa ja ystäväni Merimiehenkadulla eli ihan toistemme naapurissa. Meillä oli avaimet toistemme luokse ja kävimme toistemme luona mm. syömässä ilman, että toinen oli edes kotona. Siellä missä oli ruokaa, siellä toinen kävi.

Nyt päästään sitten niihin Mignon-muniin. Toisen ystävän ystävä oli Fazerilla töissä ja sain kerran tätä kautta koko levyllisen Mignon-munia ja olin asetellut niitä jääkaapin munakennoihin. Näitä ystäväni kävi sitten välillä meillä mutustelemassa ja lupaa ei annettu, eikä tarvittu.

Meillä on ollut monet kerrat tilanteita, että minulla oli vaikka synttäribileet, niin ystävä sanoi "tulen jahka olen ehtinyt vetämään tirsat". Tälläisiä tarinoita meidän välillä on loputtomiin, milloin otettiin tirsat milloin missäkin, milloin ei aika ja tiet, eikä vuodet kohdanneet, mutta toinen oli siellä jossain, AINA.

Yksi hauskimpia tarinoita on, kun ystäväni kanssa olimme perjantaina olleet bilettämässä ja ystäväni piti seuraavana aamuna mennä töihin eräälle urheilukentälle ja tekemään tuolle kentälle valkoiset viivat oliko se pesäpallopeliä vai jalkapallopeliä varten. Viivat tehtiin ajamalla tiettyä konetta ja voitte kuvitella, kun ystäväni vielä yön jäljiltä korkokengät jalassa yritti ajaa tuota viivamasiinaa, niin ei tullut viivoista kovin suoria ei.

Ystäväni sitten kutsui minut urheilukentän tönöön, koska hänen piti päivystää siellä. Noh minä sitten tietenkin kävin kaupan kautta ja ostin muutaman kilisevän mukaan. Siellä me sitten urheilutönössä nautimme muutamat bisukat, kävimme suihkussa, meikkasimme ja laittauduimme, kuuntelimme radiosta hyvää musaa ja päätimme sitten vielä soitella radioonkin. Olipahan varmasti aikamoisen erilainen työpäivä eli ah se huoleton nuoruus. Näitä nyt sitten yritän itsekin muistella, kun tyttäret tulevat samaan hulvattomana ikään, että ei tällä äidilläkään aina mennyt jutut just eikä melkein. Jos jotain joskus tuosta nuorudesta kaipaan, on juurikin se vastuuttomuus ja huolettomuuden tunne. Tuntuu jopa, että tämä uusi sukupolvi ei ole niin hönöä, vaan paljon järkevämpää, kuin sitä itse joskus oli.

Näitä meidän ystävyyden tarinoita kerroin omalle tyttärelle, joka vasta harjoittelee elämässään sitä, että minkälainen ystävyys tuntuu hyvältä, tosin tuon urheilukenttä tarinan jätin kertomatta. ;) Miten ystävyys ei omista, ei syyllistä, ei kahlitse, ei tukahduta, ystävä näkee sinussa sen kaikkein parhaimman ja ohittaa sen huonoimman. Hyvä ystävä ymmärtää, että täydellisiä ei ole kukaan, kaikilla on kiireensä ja iän myötä jo väsymyksensä, mutta pääasia on silloin, kun nähdään, niin kaikki on kuin eilenkin.

Olen tyttöjen kanssa saattanut välillä mennä ystävän kanssa kylään ja on ollut niin kivaa, että olemme jääneet yöksi ja humps yhtäkkiä toiseksi yöksi, koska on vaan siltä kaikista tuntunut. Mutta moisen yökyläsetin ahkera suunnittelu saattaisi tuntua jopa ahdistavalta, mutta kun kaikki on suunnittelematonta ja eletään hetkessä, kaikki on myös niin paljon nautinnollisempaa. Onneksi myös oma mieheni on samanlainen vapautta ja ei omistavuutta rakastava henkilö, jolle on voinut vaan rämpäyttää, hei me emme tulekaan yöksi kotiin.

Tälläistä ystävyyden mallia haluan opettaa tyttärilleni, sitä että miten hieno asia ystävyys on, kun yhtäkkiä olet täysin tuntemattoman ihmisen kanssa niin tuttu ja kaikki se perustuu vapaaehtoisuuteen.

Tässäpä me kaksi, Mape ja minä lukion 3:lla luokalla, kun koulun päättymiseen oli 100 päivää ja sen kunniaksi järjestimme tempauksen ja kaikki lukion kolmasluokkalaiset pukeuduimme 70-luvun tyyliin. Se tyyli oli kuulkaas kasariaikaan hirveä kauhistus, siksi tuo tempaus silloin tuntui erityisen vitsikkäältä.

Ystävyys on upea asia ja olen niin onnellinen, että minulla on superrakkaita ystäviä, joiden tyttäret ovat myös omien tyttärien ystäviä. Toinen on lapsuudenkamuni, jonka kanssa olemme tunteneet 4-vuotiaasta ja ihan siskoksi toisiamme kutsumme ja toinen on tämä Mape, joka kaikessa boheemiudessaan ja myös äärettömässä jämptiydessään tuli nyt pääsiäisenä erityisesti mieleen, koska nuoruudessa jääkaappi pullollaan Migno-munia, oli meille molemmille tuolloin ääretöntä luxusta. Mikä oli minun, oli myös Mapen ja päinvastoin. Kerrottakoon vielä, että nämä Mignon munat minulle toimitti kolmas rakas ja hyvä ystäväni, jonka kanssa aina paljuilemme ja joka on meidän kuopuksen kummitäti.

Kyllä ystävyys on ihmeellistä ja on taas hauskaa seurata ystävän ja oman tyttären seikkailuja ystävyyden viidakossa, niihin puuttumatta, mutta aavistuksen lempeällä kädellä ohjaten.

Sydämellistä, Mignon-munien ja ystävyyden siivittämää pääsiäistä kaikille. Olisi mahtavaa kuulla hassuja tarinoita mitä te olette tehneet ystävien kanssa joskus ja löytyykö niitä, joiden jälkikasvu on myös ystäviä keskenään? Lopuksi vielä, no mikä on paras pääsiäismuna, no täällä se on Mignon muna tietty.

(Mapen kanssa olemme molemmat jousimiehiä horoskoopiltaan ja jos tähtiin on uskominen, niin tämä vapautta rakastava horoskooppimerkki molemmilla, liekö on ystävyytemme kantava voima)

Kuukauden suosikeissa on toki aina yksi tuoksu ja tällä kertaa jopa kaksi, mutta ensin pureudutaan tähän uuteen Black Opium The New Glowing Eau de Toiletteen. Alkuperäinen Black Opium on nimittäin aivan järjettömän hyvä tuoksu ja te, jotka mietitte, että apua Opium, sehän oli aikoinaan sellainen hyvin tumma ja synkkä tuoksu, niin kyseisen Opium tuoksun voitte tässä tapauksessa unohtaa, sillä Black Opium tuoksut ovat ihan omia tuoksujaan.

Alkuperäinen Black Opium on itselle selkeä talvituoksu, jossa lämmin kahvi ja vanilja kohtaavat mitä täyteläisemmällä tavalla. Black Opium Floral Schock on taas jo taas paljon kukkaisempi ja raikkaampi versio Black Opiumista. Mutta nyt jutellaan uusimmasta versiosta eli nimenomaan The New Glowing Eau de Toilette versiosta, joka on kepeä, pirskahtelevampi ja kesäinen versio tuhdimmasta Black Opiumista. Eli ihanaa, nyt voi tuoksua kahvilta myös kesällä. Kahvin tuoksua ei kannata säikähtää, se on nimittäin aivan huumaavaa ja tässä The New Glowing Eau de Toilette versiossa kauniin vieno. Tuoksupullo eroaa sillä, jos kaupassa vielä ihmettelette, mikä se kepeä versio olikaan, niin glitteri on tässä kyseisessä Eau de Toilette versiossa lasin sisällä, eikä röpelönä lasituksen päällä eli tämän version tunnistaa tuoksupullon sileästä pinnasta.

Kaikki hiemankaan ennakkoluuloiset, käykää rohkeasti vaan tuoksuttelemassa Black Opiumin eri versioita ja hyvinkin löytyy teillekin ihan oma suosikki. Jos katsoo Eau de Toilette tuoksun tuoksunuottejakin, niin paljon kepeää ja raikasta on pullotetttuna uuteen The New Glowing Eau de Toilette tuoksuunkin.

Black Opium The New Glowing Eau de Toilette pitää sisällään:

Ensituoksussa musta kahvi, sitrus, päärynä ja bergamot

Sydäntuoksussa jasmiini ja appelsiininkukka

Lopputuoksussa myski, setripuu ja patsuli

Hinta Sokoksella 59e 30ml ja 80e 50ml

Korresilta on tullut uusia ihaniaLip Butter huulivoiteita, jotka antavat kivasti kevyttä sävyä ja karitevoi ja riisivaha kosteuttaa ja hoitaa huulia pitkäkestoisesti. Korresin huulivoiteita olen käyttänyt jo vuosia ja tiedän jo vanhastaan, että nämä aidosti hoitavat huulia, eivätkä vain anna hetkeksi mukavaa tunnetta huulille ja tee huulivoideriippuvaisuutta. Huulivoiteen purkin aukko on sen verran leveä, että pitkäkyntisemmätkin saavat purkista sormella sipaistua voidetta, mutta toki kun pohja alkaa häämöttää, niin silloin saattaa tarvita jo käyttöönsä sivellintä, jota nyt muutenkin olisi toki hyvä käyttää, jottei huulivoiteeseen kulkisi sormien kautta bakteereja. Oma suosikki näistä on Pomegranate ja näitä on saatavilla kuutta erilaista. Tuoksut näissä ovat hyvin miedot, eli hedelmäpommimaisia tuoksuja ei kannata odottaa.

Hinta 13e kpl

Ei taida huulipunahöperöllä olla kuukauden suosikkeja ilman huulipunia, mutta oijoi mitä Clarins on tuonut markkinoille. Uudet Joli Rouge Velvet-huulipunat, jotka kosteuttavat huulia, mutta jättävät huulille mattapintaisen tuloksen, mutta kuitenkaan lainkaan kuivattamatta huulia. Henkilökohtaisesti en ole mattapunien ystävä eli sellaisten mattapunien, jotka jättävät huulet, todella mattamaisemman näköiseksi. Käytän kyllä mattapunia, mutta aina huulikiillon kanssa. Käytössä itselleni ihan parasta on, että itse puna pysyy ja voin vain lisäillä kiiltoa päälle.

Joli Rouge Velvet-huulipunat pysyvät ja pysyvät, mutta valovuosien päähän on tultu niistä pysyvistä punista, jotka kuivattivat huulia, sillä Joli Rouge Velvet-huulipunat tuntuvat miellyttävän kostealta huulilla koko ajan. Tuoksu on hennon marjainen ja itse kultainen hylsy pysyy todella napakasti kiinni, eivätkö punat pyöri käsilaukun pohjalla ilman korkkia suttaamassa. Vaikka kyseessä on ns. mattamaiset punat, punat soljuvat huulilla nätisti ja jopa joukon tummin "plum" kuvassa yllä oikealla, näyttää huulilla kauniin marjamaisen sävyiseltä, eikä lainkaan noin tummalta, kuin kuvassa, joten näistä kannattaa kaupassakin testailla jopa hieman rohkeampia sävyjä.

Joli Rouge Velvet-huulipunat vasemmalta "woodberry", oma suosikkini näistä "pink cranberry", "soft berry", "deep red" ja "plum".

Hinta Sokoksella 27e

Näitä Maybellinen New York City Kits paletteja odotin, kuin kuuta nousevaa. Näissä on täydellisen herkulliset sävyt, aivan ihanaa pienijakoista kimaltavaa hohdetta, osa sävyistä toimii niin poskilla, kuin luomillakin. En osaa edes sanoa kummasta paletista pidän enemmän, sillä molemmissa on aivan upea sävykokoelma. Kuviin en saanut edes vangittua näiden ihanaa glitteriä ja hehkua ja vaikka näissä glitteriä onkin, niin näissä ei ole mitään överiä eli sanoisinko, tuovat sellaista kaunista hehkua luomi-ja kasvomeikkiin.

Paletti pitää sisällään kahdeksan matta-tai helmiäshohtoista luomiväriä, yhden poskipunan ja yhden korostussävyn.

Sokoksella juuri nyt tarjouksessa 14,90, normaali hinta 18,90 kpl

Body Shopilta jo jokin aika sitten ilmestyi Japanese Cherry Blossom Strawberry kiss-sarja, joka pitää sisällään Body Creamin, Eau de Toiletten ja suihkugeelin. Voi olla, että toistan samaa vanhaa levyä, mutta tällä hetkellä kyseinen sarja on ehdoton suosikkini Body Shopilta. Voi olla, että johtuu siitä, että sarjan Eau de Toilette kyseenalaistaa Escadan kesätuoksujen ihanuuden ja paljon edukkaammalla hinnalla vielä ja kyllä tuoksupullokin on omaan silmään nätimpi. Mutta jos johonkin tuoksua tulee verrata, niin nimenomaan Escadan kesätuoksut juurikin tulevat mieleen.

Kyseessä on sarja, joka ei ole lainkaan imelä, mutta jossa on aavistus ihanaa makeutta, mutta kivan hienostuneella tavalla. Japanese Cherry Blossom Strawberry Kiss-sarja ei ole myöskään liian mansikkainen, vaan voisin jopa verrata johonkin ylelliseen mansikkaiseen kuohujuomaan. Tuoksu on näissä hyvin naisellinen ja ihastuttava ja itse tuoksu hämmästytti myös sillä, että aamulla vielä ranne tuoksui hyvälle tai oikeastaan suorastaan ihanalta.

Alkutuoksussa on japanilaista kirsikankukkaa ja mansikkaa.

Sydäntuoksussa vaaleanpunaista pionia

Lopputuoksussa meripihkaa.

Tuoksun hinta on vaatimattomat 27,50, Body Cream 19,50 ja suihkugeeli 9,50. Blogini oikeassa laidassa näkyy kaikille, jotka ette ole mobiililaitteilla linkki (voi muuttaa mobiilin internet versioon), jossa alekoodi Body Shopille 2.4 asti ja saatte -20% tuotteista ja ilman postikuluja, vink vink. ;)

Tässäpä maaliskuun uutuudet, jotka ovat vieneet sydämeni kosmetiikan saralla. Löytyikö jotain omia suosikkeja tai jotain mikä oikein inspiroi tai onko vinkata joku oma suosikki kyseisiltä merkeiltä? Vinkkejä otetaan aina ilolla vastaan. :)

Sydämellistä ja aurinkoista lauantaita kaikille. Oikein hämmentää, että kello on kohta melkein 18 ja aurinko sen kun paistaa, jee se on kevät. Mitähän kaikkea uutuutta kevät ja tuleva kesä tuovat kosmetiikan saralla markkinoille, jännää jäädä odottelemaan.

*Postauksen tuotteet pr-näytteitä

Loputon pääsiäinen, nimittäin siltä tämä pääsiäisloma on tuntunut ja vieläkin on tämä päivä jäljellä eli ihan mahtavaa. Tytöillä on ollut yökyläkamuja ja miehen kanssa ollaan nautittu aurinkoisista koiralenkeistä, paitsi ei kylläkään tänään ja muisteltu, että lapsuuden pääsiäisethän olivat aina t-paita kelien sävyttämiä, eikö vaan. ;)

Perheen toiveesta olen leiponut kolmesti sämpylöitä ja otin vihdoin Boschilta n. 6kk sitten saamani Mixx2Go blenderin testiin. Blenderi on odottanut henkistä heräämistä laihduttamiseen eli odottanut ja odottanut. Kiitos kait vatsataudin vihdoin blenderi pääsi käyttöön, vaikka en laihdutuskuurilla olekaan, sanotaanko pikemmin kevennyskuurilla. Huh miten hyvää smoothiesta tulikin ja tätäkin on veivattu koneessa jo kolme kertaa. Ensi viikolla ajattelin testailla erilaisia uusia reseptejä.

Mansikkabanaanismoothie

2 banaania

1 pussi pakastemansikoita, jotka sulaneet hetken tai puolikas jättipussista

Muutama lusikka turkkilaista jogurttia

2rkl hunajaa

Puolikas sitruunan mehu

Raastettua inkivääriä teelusikallinen

Kaurasämpylät

1/2 litraa maitoa, osana käytin Flora Cremeä, koska sitä sattui olemaan

1rkl suolaa

3rkl siirappia, käytin hunajaa

50g rasvaa, käytin öljyä

3dl grahamjauhoja, käytin sämpyläjauhoja

Kaurahiutaleita n. 1dl

Hiivaa koko pala

Kohota 30-minuuttia

Sämpylöitä en enää leivo täysin kyseisen reseptin mukaan, vaan huiskin milloin mitäkin jauhoja ja lisään jauhoja ja öljyä vielä loppuvaiheessa vaivatessa taikinaa, jotta taikinasta tulee kimmoisa. Sain tosin taas palautetta, että voisinko tehdä kiinteämpiä sämpylöitä, jotta ne eivät hajoaisi niin helposti. Eli taas olin jättänyt vaivaamisen puolitiehen. ;)

Essenceltä on näillä näppäimillä rantautunyt kauppoihin ehkäpä ihanimmat essence jutut ikinä! Silmiä hivelevän kauniit siveltimet, jotka aidosti on käytössäkin tosi yes ja niitä voit jo kurkkia täältä. Klikkasin siveltimen kohdilla lähintä jälleenmyyjää ja ohjasi kartoissa Helsingin Tokmannille eli josko nämä hiljakseen ovat jo Tokmanneissa myynnissä ja pian muissakin marketeista saatavilla.

Entäs sitten Strobing&Contouring palette, My Only 1 Lipstick Palette, joka on ihan huikea ja paletissa on vielä alue, jossa voit mixata kaikista huulipunasävyistä juuri sen oman uniikin täydellisen sävyn. My Only 1 Eyeshadow Palette ja mukana vielä kaksi sivellintä ja Mix&Match your look palette, luomille, kasvoille ja huulille ja kyseisessäkin paletissa on oma alue, jossa voit sekoitella kasvoillesi juuri oman sävyn.

On fiilis, että essence koko ajan vaan parantaa ja parantaa ja on kyllä sukeltanut täysin meidän suomalaisten sydämiin edukkaimmista meikkimerkeistä. Oma suosikki kaikista näistä paleteista on tuo mieletön My Only 1 Lipstick Palette, siinä on runsas värikirjo erisävyisiä huulipunia ja mukana on myös pinkkejä sävyjä, vaikka kuvan valaistus antaa ymmärtää muuta. Hintaa paleteilla n. 10e kpl.

Lumene lounaalla Kauppahallin Ravintola Storyssa söin megahyvän Avokadohampparin ja koska en kehdannut sitä silloin kuvata, mikä on sinänsä tosi harmi, kun katsoo tuota oman kuvan läjää, joka ei ole hampurilaista nähnytkään. Pakkohan näitä oli kokeilla myös kotona ja se minkä hävisivät ulkonäössä ja annos näyttää hampurilaissalaatilta, niin maku oli aivan yhtä hyvä, kuin ravintolassa. Emme lähteneet sitten kovertamaan avokadoa tasaiseksi, jotta pihvi olisi pysynyt kauniisti avokadon päällä, massussahan kaikki menee yhtä sekaisin kuitenkin. Tärkeintä oli saada jokaiseen haarukkaan jokaista ainesosaa. Aivan käsittämätöntä miten hyvin avokado toimii hampparipihvin kanssa, eikä kukaan tässä edes sämpylöitä kylkeen kaivannutkaan.

Avokadohampurilainen

Kotona tehtyjä harmpurilaispihvejä
Kuullotettua sipulia
Aurajuustoa
Aiolia
Tomaattia
Myrttisen suolakurkkua
Salaattia
Hampurilaiskastiketta

Ulkoilun lisäksi on ehditty levätä, nukkua pitkään ja ottaa löysästi ja olemme katsoneet perheen kanssa kolme elokuvaa.Downsizing, joka oli yllättävän hyvä ja hyvin erilainen tarina siitä, miten löytää elämän tarkoitus. Miten rikkaus ja materia eivät olekaan se tärkein ja myös tarinassa tärkeänä teemana on maapallon tuhoutuminen ja väestön liikakasvu. Katsoimme myös Marvelin Ragnarokin ja taattua Marvelin laatua ja sai nauraa myös.

Paras leffoista kuitenkin tällä kertaa oli Three Billboards Outside Ebbing, Missouri. Frances on menettänyt vuotta aiemmin tyttärensä väkivaltaisen murhan kautta ja maksaa tietauluihin painokkaat tekstit, jotta saisi paikallisiin poliiseihin hieman potkua. Elokuva on täynnä erikoisia, mutta silti myös jollain hullulla lailla samaistuttavia hahmoja, sillä jos oikein ajattelee, kaikkihan me olemme hieman omalaatuisia. Elokuva on tarina lapsen menetyksestä, raastavasta tuskasta, pahuudesta, hyvyydestä ja ihmisen mahdollisuudesta muuttua. Selittämätön elokuva, joka naulitsee ensiminuuteilla ja jotta voi täydellisesti tietää mistä on kyse, kannattaa katsoa elokuva itse. Ansaittu naispääosan Oscar Francesille.

Mieskin ehti yhden aurinkoisen päivän viettää Kotkan lohijoella perhokalastamassa. Oli kuulemma hieman antarktiset olosuhteet, mutta siitä se lähtee ja hulluutensa ja huvinsa ehdottomasti kullakin.

Loputtomana pääsiäisenä on ehditty myös siivota ja mies siivosi koko kylppärin ja pesi kaikki seinät ja minä taas pyyhin pölyt purkeista ja tein muuten perussiivouksen koko kotiin. Nyt kelpaa suihkutella tai koko eläinväen odotella meitä aamusella. Yleensä meidän makkarin ovi on auki, joka vie siis kylppäriin, mutta tänä aamuna räppäisin oven kiinni, koska eläimet tykkäävät hillua aamukuudelta ja mm. Osku rakastaa imeä hiuksia ja nuolla naamaa ja Samun itkukonsertti on joka aamu ihan omaa luokkaansa. Noh tämä näky odotti, kun aamulla heräsin ja avasin oven. Miki oli suihkutilassa odottamassa, Samu heti kynnyksen äärellä ja Osku oli alunperin kauempana ammeen kupeessa. Totisesti tulee olo, että aamuisin ainakin olemme meidän eläinkunnan kohokohta.

Elämän vaikeita valintoja, minkähän kahvimukin tänään valitsisin, sillä kyllä se muki tuo ihan oman fiiliksen jokaiseen aamuun. Olen jo myös luovuttanut L'Oreal Disney punien suhteen, säilytän niitä koristeina, enkä aio kyllä ikinä ottaa käyttöön. Kivempi ihailla näin, kun ajatella, että huuleni ovat kohdanneet upeat punat ja tavallaan töhränneet ne ensikosketukselta.

Jeps ja tänä aamuna ilahdutti ankara lumisade, jolle ei tässä kohden kevättä enää voi, kuin nauraa. Hauskaa myös on, että aina kun rohkenen laittaa oman lärvikuvan Instaan ja vieläpä tälläisen meikittömän, tulee aina seuraajakato. Niin se vaan on, että ihmiset katselevat mieluiten roinaa ja rompetta, kuin keski-ikäisen naisen naamaa, siis ainakin meikäläisen tapauksessa.

Tälläinen pääsiäinen täällä ja tänään syödään edelleen taas leivottuja sämpylöitä ja tähteitä, sillä kukaan ei halua lähteä kauppareissulle tässä lumisäässä. Tämä pääsiäinen totisesti tuntuu loputtomalta, sillä tuntuu, että on ehditty vaikka mitä, on majoitettu teinityttö yökyläläisiä, ulkoiltu, leffailtu ja hei syöty suht terveellisesti. Sämpylöihin en meinaan ole itse koskenut, jeps taas epätoivoinen yritys välttää valkoista vehnää, sillä vehnä se vaan saa massuun aina niin huonon olon.

Miten siellä, onko teistäkin tämä pääsiäinen tuntunut erityisen pitkältä ja mitä olette ehtineet touhuamaan vai oletteko olleet vaan ja ottaneet rennosti ja niin pitääkin, joskus ihmisen täytyy pysähtyä kunnolla ja levätä.

Mukavaa ja talvista maanantaita. <3

*Bosch Mixx2Go blender saatu testiin ja essencen meikit pr-näytteitä

Hyvät hyssykät sentään mitä shoppasin tänä aamuna ja kaikesta saan syyttää Instagramia ja ahnasta Disney kuvien selailuani. Kun se tiedonjano Disney romppeisiin on vaan niin kova, onko tullut jotain uutta kivaa mukia tai muuta söpöisää sälää. Kun yhdistetään kosmetiikka ja Disney ja vielä vintage henkisyys, niin sitten tapahtuu jo totaalisekoaminen, eikä järjellä tai "tarvitsenko" seikoilla ole niin mitään tekemistä enää asian kanssa. Shoppailun iloa tunnen nykyään aniharvoin, korkeintaan liekkeihin saa joku uusi sukulaatilaji tai harvinaisen kaunis muki, mutta voi pojat, tänään olen ollut ihan liekeissä shoppailun ilosta ja tuli tunne, että haluan julistaa koko maailmalle, että katsokaa nyt mitä ihanuuksia, vaikka ei niin ketään edes kiinnostaisi. ;)

Kaikkein ehkä koomisinta on tuutata ulos juuri nyt tätä hulluutta, koska anonyymi kävi eilen "hohhoijaamassa" blogissani, että "blogini taso menee vain alaspäin ja on yhtä lässytystä, mukeja ja huulipunia". Eli anonyymin iloksi tai kiusaksi lyödään vielä vähän löylyä liekkeihin ja ai hitsi vieköön, ano kyllä kertoi, ettei tule tänne enää ikinä ja toivotti "parempaa elämää" ja pakko sanoa, tänään on kyllä ihan parhain päivä!

Totta kai jokainen bloggaaja miettii, että onko tylsä tai toistaako itseään, mutta oma minuus on vain rajallinen ja itseään ei voi moninkertaistaa äärettömiin. Blogikamuillekin, jotka joskus kertovat kokevansa polkevan paikoillaan, aina sanon, tee mikä tuntuu sinusta itsestä hyvältä. Faktaa on, että aina joku kyllästyy ja saattaa tulla uusia lukijoita tai sitten ei tule, mutta eikö pääasia ole, että itsellä on kuitenkin kivaa tai eikö se ole hyvä lähtökohta ikioman blogin pitämisellä, jonka hallitsijatar sitä on ihan itse. Kaikki muu on sitten superbonusta eli vielä se, että saa lukijoitakin tarttumaan mukaan juttuihin.

Joten jos muutosta on syntyäkseen, pitää sen lähteä omasta minuudesta, eikä muita miellyttääkseen, sillä silloin Susi Hukka perii. ;)

Mitä sitten tilasin Besame Cosmeticsilta, josta löytyy muuten tämän Snow White-sarjan lisäksi, aivan uskomattoman kaunista vintage henkisesti pakattua kosmetiikkaa. Tilasin kuitenkin kyseisen Lumikki luomiväripaletin sinisellä kannella, jossa Lumikki raottaa hieman verhoa ja Lip Balm kokoelman, jossa kolme Lip Balmia kauniissa peltirasioissaan. Hyvin tarkkaan mietin mitkä ovat omaan silmään kauneimmat tuotteet ja hieman jäi tuo puuteri jäytämään, mutta sen suolainen hinta 35$ laittoi jarrua tiskiin. Tässä kohden ei ole tärkeintä omistaa koko kokoelmaa, vaikka tälläisiä pakkomielteitä on ajoittain syntynytkin, vaan kotiuttaa ne omaan silmään ihanimmat jutut.

Mikä mieletön nettikauppa ja jos tilaamani tuotteet rantautuu onnellisesti perille, saattaa olla, että joskus toistekin saatan käydä jotain muuta tilaamassa. Pientä epäluuloa vain ilmassa, sillä Amazon Italiasta n. vuosi sitten tilaamani Kaunotar ja Hirviö punien tarina ei päättynyt aivan niin onnellisesti, vaan kotiin päätyi tyhjä kuori, juuri kun punakokoelmasta puuttui enää yksi puna ja se kaunein eli Kaunotar ja Hirviö-kokoelman ruusupuna. Sain korvaavan tilauksen Amazonilta tulemaan kyllä, mutta tuokaan lähetys ei koskaan saapunut kotiovelle. Joten pientä jännitysnäytelmää on tilata ulkomailta ja nyt jään odottamaan, kauan menee kyseisen lähetyksen saapumiseen, tuleeko kaikki perille ja vielä ehjinä.

Joskus elämä on pelkkää punaa, Disneytä ja mukihulluutta ja joskus paljon muutakin, kun syvällinen ja pinnallinen pysyy hyvässä balanssissa, koen ainakin itse, että näin ihminen on parhaimmillaan hyvin onnellinen. Eilen koin myös suurta iloa meinaan, kun toisen anonyymin kanssa viestiteltiin vanhaan "Kaikki Disney-mukini" postaukseen, että miten hänkin on kerännyt kyseisiä mukeja ja miten paljon iloa niistä saa ja lupasipa laittaa kuvan omasta kokoelmastaan sähköpostiin. Disney voi erottaa, mutta Disney voi yhtälailla yhdistää ihmisiä.

Huomenna kerron verikokeen tulokset, onko mummokuume vai ei ja sivuan taas vähän ikäkriisiä, joka tästä tilauksestakin päätellen on kovasti päällä, nimittäin mitä enemmän ikää, sen enemmän lapsettaa eli siinä mielessä ikääntyminen on hauskaa, vihdoin kehtaa ilman käsijarrua olla lapsellinen.

Upeaa tiistaita kaikille ja jos olet tilannut jotain ulkomailta, niin mitä ja onko shoppailut päättyneet onnellisesti vai onko ollut epäonnea matkassa? Oliko nämä tilaamani meikit ihan karmeita vai miellyttikö silmää?

* Kuvat Besame Cosmetics Instagram

Hello, sivusin tässä taannoin, että lääkäri lähetti verikokeisiin, jotta tarkistettaisiin, onko mummovuodet jo alkaneet vai ei. Oireet lääkärin mielestä ehdottomasti viittasivat siihen, että mummovuodet ovat alkaneet ja koko lääkäri potilas keskustelu käytiin siinä valossa, että mummovuodet on päällä. Täydellisen mojova yllätys kuitenkin oli, saadessani sähköpostia verikokeen tuloksista, että vaihdevuosihormonia ei vielä ole kehittynyt, mitä ikinä sekin tarkoittaa ja vaihdevuosia ei vielä ole, MUTTA oireet voivat kyllä viitata alkaviin vaihdevuosiin. Tulinko hullua hurskammaaksi, no en.

Käyttäessäni minipilsuja jo vuonna 2016 lääkäri totesi munasarjojeni olevan rusinat ja olen ollut siitä lähtien ymmärryksessä, että hedelmäinen kausi on osaltani ohi ja olen tavallaan riuduttanut itseni jo henkisen mummokuumevaiheen läpi ja kertonut muille ihmisille totuutena, että minulla on mummovuodet. Hämmentävää kyllä, nyt olo on hieman petetty kahdesta syystä, toinen on se, että kaikesta parrankasvusta ja kaiken maailman muista oudoista oireista huolimatta, en edes vielä tiedä mitä vaihdvevuodet loppupeleissä tuokaan tullessaan ja olen puhunut ihmisille samalla hölynpölyä. Toisekseen juuri, kun luulin asian olleen työstetty, joudunkin takaisin hormonaliseen myllyyn ja aloittamaan mummovuosien henkisen työstämisen uudelleen lähitulevaisuudessa, jahka ne mummovuodet aikuisten oikeasti alkaa.

En ole koskaan käynyt läpi ikäkriisiä tai kokenut isoa myrskyä, jossa vaikka mietin, kuka minä olen. Nyt kuitenkin huomaan lähenevän 50-vuotispäivän askarruttavan muutamalla eri tasolla ja olisin kokenut käteväksi selvittää vaihdevuodet tässä samalla, ikään kuin nipussa. Mutta eihän elämä mene niin, että tälläisiä asioita voi tilata nipussa käsiteltäväksi, tavallaan suursiivottavaksi ja sen jälkeen siististi lakaista asiat kerralla pois.

Ennen en koskaan joutunut miettimään omaa ikääni, nyt liiankin usein mietin, johtuuko jokin iästäni eli näen välillä mörköjä aivan turhissa paikoissa. Olen myös kertonut, että elämäni ensimmäistä kertaa mietin, mitä kaikkea vielä ehdin tekemään, enkä enää niin, että maailma on auki ja omaan kaiken mahdollisen ajan matkustaa ja tehdä vielä vaikka mitä. Elämän rajallisuus on tullut lähelle. Lasten saamisen myötä aloin pelkäämään eri tavalla elämän päättymistä, kun ennen lapsia olin suorastaan peloton. Maailman balanssi muuttui ja sitä herkistyi miettimään kaikkea lasten kautta.

Kaikkein hulluimman murheen sain päähäni katsoessa eräänä iltana elokuvaa mieheni kanssa. Jokainen vanhempihan haluaa poistua omaan tomumajaansa paljon ennen jälkikasvua, mutta aloin jopa suremaan, kuka lapsia lohduttaa, kun me vanhemmat emme ole enää läsnä. Mitä kaikkia murheita elämä tuo heidän eteen meidän poismenon jälkeen ja miten he pärjäävät. Ennen mietin, kunhan elän niin kauan, että saan lapset täysi-ikäiseksi, nyt mietin, kunpa saisin elää niin kauan, että näkisin kaikkien lasten kasvaneen aikuiseksi ja löytäneen jollain lailla oman paikkansa ja myös rakkauden, jotta voisin ajatella lapsilla olevan hyvä.

Huomaan siten murehtivani asioita, joihin itsellä ei ole niin minkäänlaista kontrollia. En ole aiemmin ollut kontrollifriikki, mutta nyt huomaan esittäväni mielessäni erinäisiä toiveita sille loppuelämälle, jonka selkeä rajapyykki 50-vuotta täyttäminen on.

Kaikkien neljän lapsen ollessa nyt jo niin isoja, että vihdoin on taas enemmän tilaa omille ajatuksille, huomaan ajatusten olevan välillä merkillisen paljon nivoutuneita miten elää se loppuelämä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Nyt en tarkoita kaikkea glitteriä ja kimaltavaa, vaan ihan viihtymisestä omissa nahoissa ja perusarjessa, sillä onhan tietty nuoruuden aikakauden hyvästeleminen aika merkittävä asia.

Olen aina ihmetellyt ihmisten ikäkriisejä, mutta nyt ymmärrän kriisit jotenkin paremmin, sitä vahvaa kaipuun tunnetta ihmisillä tuntea olevansa elossa, sillä onhan se outoa jättää taakse kaikki se nuoruus ja miettiä edessä olevaa vanhuutta. On outoa juurikin olla leikkauskohdassa, kuin ei matkalla mihinkään, leijua ja lillua, kunnes ilmeisestikin seuraa hyväksyminen ja matka voi taas jatkua.

En koe miettiväni ulkonäön rapistumista tai muutakaan vastaavaa, vaan elämän rajallisuus on auennut ensimmäistä kertaa ja se on lisännyt hieman turvattomuuden tunnetta ja myös tietynlaisia uhkakuvia tulevaisuutta kohtaan.

Uskon vahvasti, että kaikki tämä pohdinta on tarpeellista ja näiden ajatusten tullessa mieleen, ajatuksilla on tarkoitus. Yksi asia on minulle on jo valjennut, en halua, että minulle markkinoidaan mitään nuorentavana, eikö myöskään kohdennettuna ikäiselleni naiselle. Kaipaan sitä, ettei tietynlaista ikäkategorisointia olisi, vaan ihmisyyttä ja hyviä persoonia.

Marimekon raitapaita täyttää tänä vuonna myös 50-vuotta ja on symboli tasa-arvolle. Tasaraidan suunnitelleen Annika Rimalan päämääränä oli luoda vaatteita, jotka olisivat ajattomia ja sopivia kaikenlaisille ihmisille. Tasaraidassa on sellaista symboliikkaa, jota olen itse metsästämässä ja jota kaipaan maailmalta lisää. Ehkei tulevaisuuden ihmisen tarvitse ikärkriisitellä, koska numeroita ei enää ole ja tietyt ikäryhmät on laitettu romukoppaan, ai miten hyvältä tuntuu tuo ajatus. Eli selkeästi olen itse lokeroinut itseni jonnekin ikälokeroon ja sieltä kaipaan nyt ulos. Tässä kenties on oman ikäkriisini suurin mysteeri ja myös samalla paradoksi, sillä ei niitä numeroita niin mikään poista, muuta kuin illuusio olla itse oman päänsä sisällä niitä ajattelematta.

Tässä on oivallus ja pyrkimys, jahka täytän joulukuussa 50-vuotta, haluan lakata kyselemästä minkä ikäinen olen tai muutenkaan liittää ikänumeroihini minkäänlaisia olettamia, haluan vain olla minä ja ihminen, jolla toivottavasti on samanmoinen, mutta kuitenkin täysin erilainen matka vielä edessä.

Miten siellä, oletko kokenut ikäkriisin ja miten selätit sen? Lapsista huolta ja murhetta, vaikka kaikki on periaatteessa hyvin eli murehditko turhia? Täytyykö oikeasti tapahtua jotain konkreettisen ikävää, että turhan murehtimisesta pääsee irti?

Sydämellistä keskiviikkoa kaikille ja kyllä täällä nämäkin asiat vielä selätetään, aina kun asia on rekisteröity, ollaan jo vahvasti kohti asian selättämistä. <3

Välillä mietin mitenhän teitä lukijoita kiinnostaa erilaiset tapahtumat tai kosmetiikka lanseeraukset, joissa olen päässyt käymään. Olen itse sellainen utelias aatu, että minusta on kiehtovaa lukea muiden ihmisten vastaavista tapahtumista, juhlista ym. eli on mukavaa kurkkia muiden elämän luxusripauksia arjessa. Omasta mielestä jotkut tapahtuvat ovat myös sellaisia, että ne vain ansaitsee tulla kerrotuksi.

Eilen olin Estée Lauderin kutsumana viettämässä iltaa Hotel Havenissa. Mielenkiintoista ja poikkeavaa kyseisessä tilaisuudessa oli se, että tällä kertaa ei lanseerattu uutuuksia, vaan juhlistettiin ikonista Advanced Night Repair-seerumia. Seerumi on minulle todellakin tuttu ja rakas anoppini, joka vannoi Estée Lauderin nimeen, lahjoitti vuosien aikana usemmankin pullon kyseistä "nektaria".

Monihan varmaan mieltää Estée Lauderin ehkäpä hieman iäkkäämpien brändiksi, mutta juurikin eilen oli mielenkiintoista ja oikeastaan myös samalla aika selvääkin kuulla, että Advanced Night Repair-seerumi, toimii isoäidiltä äidille, äidiltä tyttärille ja myös miehille tai sukupuoleen katsomatta. Mielenkiintoista oli myös kuulla, että Advanced Night Repair-seerumia on valmistettu jo vuodesta 1982 ja kyseinen seerumi oli ensimmäinen, jossa käytettiin hyaluronihappoa.

Mikä kyseisessä Advanced Night Repair-seerumissa on sitten aivan poikkeuksellista, niin asiasta meitä eilen valaistiin pienen demonstraation avulla. Toiseen kämmenselkään siveltiin seerumia ja molempiin kämmeniin suihkautettiin tämän jälkeen vettä. Kämmenselkä, jossa ei ollut seerumia, niin vesi valui kämmenestä, kuin hanhen selästä. Mutta kämmenselkä johon oli laitettu Advanced Night Repair-seerumia, sitoikin veden paikalleen ja vesi jäi kauniisti kimmeltämään iholla. Eli Advanced Night Repair-seerumi sitoo mitä ainutlaatuisimmalla tavalla kosteutta.

Luonnollisesti seerumi myös häivyttää ikääntymisen merkkejä ja antaa kauniin säteilyn iholle, mutta kosteutettu iho on kimmoisa ja saa ihon näyttämään nuorekkaammalta ja juuri tämä kyky sitoa kosteutta on se nimittäjä, mikä tekee Advanced Night Repair-seerumista yhden Lauderin myydyimmistä tuotteista.

Siksipä eilinen ilta ehdottomasti ansaitsi tulla kerrotuksi, koska Advanced Night Repair-seerumi on kiitos anopin, minulle erittäin tuttu ja kyseessä on seerumi, joka todella saa ihon todella kosteutetuksi ja säteilemään ja seerumihan on suorastaan täsmäisku esim. mummokuumeiselle rutikuivalle keski-ikäiselle. ;) Lisäksi seerumissa on sellaista rakkauden täyteistä tunnearvoa, koska rakas anoppini minua muisti useasti kyseisellä seerumilla.

Lisäksi tilaisuus oli todella kaunis ja ajatuksella järjestetty ja arvostan niin kovin, että Estée Lauderin Puolan tiimi oli lentänyt paikalle tätä tilaisuutta varten ja miten kauniisti pressitoimisto oli ajatuksella järjestänyt tilaisuuden. Kutsut ja tilaisuudet eivät ole koskaan itsestäänselvyys ja olen aina kiitollinen, jos saan olla osana ajatuksella järjestetyissä tilaisuuksissa, joihin ihmiset ovat nähneet paljon vaivaa ja aikaansa. Joten sydämelliset kiitokset Estée Lauderille ihanasta illasta.

Estée Lauderin lahjakassissa oli nimikoidut silmälappuset kauneusunia varten. Nimikoiduissa jutuissa on vaan sitä jotain erityistä, tulee erityisen huomioitu olo, eli joskus asiat on ihan pienistä detaljeista kiinni tai pikemmin, ne on niitä kirsikoita kakun päällä. <3

Koko ilta ei keskittynyt pelkästään vain seerumiin, vaan Karita Tykkä kertoi meille hyvästä unesta ja sen moninaisista vaikutuksista, niin ihmisen kehoon ja mieleen. Itse yleensä nukun koiran unta ja aamuisin tuntuu, ettei olo ole levollinen. Joskus muutaman kerran vuodessa, kun on tullut nukuttua todella hyvin, on suorastaan taianomainen olo ja fiilis ja energiaa on kuin pienessä kylässä ja kaikki sujuu. Varmasti myös suklaan ja hiilareiden himoni johtuu osittain univajeesta.

Karitaa lainatakseni hyvän unen vaikutukset vaikuttavat niin ihoon, eli ulkoiseen, kuin myös fyysisiin seikkoihin eli jaksamiseen. Vastustuskyky vahvenee, positiivisempi mieli ja vahvempi läsnäolo. Kohentunut libido. Tasaisempi verensokeri, kohentunut stressinsietokyky, parempi oppimiskyky ja luovempi mieli. Tunnetasolla tyynempi ja parempi mieli.

Advanced Night Repair-seerumista vielä sen verran, että seerumin kerrotaan antavan kasvojen iholle kahden tunnin extraunen vaikutuksen.

Uni on se mistä me ensimmäisenä tingimme, mutta josta juuri ei pitäisi tinkiä, sillä uni vaikuttaa ihan kaikkeen. Taas kerran muistutan itseäni sähkölaitteiden sammuttamisesta tuntia ennen nukkumaan menoa, kofeiinia vain aamulla, ei sitä luurin pläräämistä ja hermostuneisuutta sitä kautta, joka jatkuu yöunissakin.

Karita kertoi meditoivansa niin aamuisin, kuin iltaisinkin, hmmm. miksi tämä meditoiminen tuntuu vieraalta. Toisaalta, jos mietin omaa unielämääni, aina iltaisin nukkumaan mennessä ja aamuisin herätessä, tarvitsen n. 30-minuuttia aikaa pohtimiseen ja miehelleni sanon aina, "kelaamiseen". Joten meditoisinko kuitenkin jollain tasolla? Sillä kun olen aikani pohtinut unen ja valveen rajamailla, olen aamuisin virkeämpi ja iltaisin uni lopulta tulee hiipien.

Onko Lauderin Advanced Night Repair-seerumi teille tuttu tai löytyykö Lauderilta jotain omia suosikkeja vinkata? Miten nukutte, nukutteko hyvää unta vai jatkuvasti heräillen ja sängyssä pyörien ja onko antaa vinkkejä hyvään yöuneen?

Sitten vielä blogin synttäriarvonnan voittajaan, jonka julkaiseminen on viivästynyt, sillä osanottajia oli huikea määrä ja tarkistin voittaja arvan moneen kertaan.

Voittaja on:

Maiccu / Mansikoitajavaahtokarkkeja27. maaliskuuta 2018 klo 15.26

Sun blogi on yksi ensimmäisistä joihin liityin lukijaksi ja olet minulle sellainen rohkea edelläkävijä täällä blogstaniassa ♥ kirjoitat tärkeistä asioista avoimesti ja kuitenkin mukana on riittävästi viihdyttävän kepeää hömppää ♥ Kolmella mukana!

Sydämelliset onnittelut voittajalle ja olen sinuun tämän päivän aikana yhteydessä ja muille kiitoksia ihanista synttärionnitteluista ja arvontaan osallistumisesta ja kyllähän te minut tunnette, arvonnat ei lopu tähän. Iloa viikonloppuun!

*Postauksen drinkit, ovat alkoholittomia, Kuusenkerkkäkuohu ja Mansikkamocktail ja pr-lahjakassi saatu

Lapsuudenkamuni pullahtaa tänään tänne Porvooseen ja hänen kanssaan löysimme toisemme n. 3-vuotta sitten uudelleen. Huomenna Tädit tubettaa, Nella Törnroos ja Meikkibeibi tubettajien kanssa oman lapsuuden 80-luvun hengessä. Eli todella paljon positiivista energiaa pääsee taas valloilleen ja tästä pulpahti mieleen, että sitä on oma mielentilakin juuri sitä, missä seurassa liikkuu eli kuin älyluurin algoritmit.

On aika hurjaa miettiä, että oma sukkulointini googlessa, vaikuttaa google tuloksiin. Eli vaikka kolme samaa ihmistä samalla hakusanalla saa täysin eri tulokset eli Barack Opaman sanoin, älyluurin algoritmit vain vahvistavat omaa ennakkokäsitystä. Hitsi miten taas aloin kaipaamaan sanomalehtien kultakautta ja omaa nuoruutta, joka kaiketi oli vallitsevan propagandan siivittämää sekin ja sanomalehdet kertoivat meille sen mitä halusivat tai sen mitä poliitikkojen kanssa sovittiin. Silti sekin tuntuu jotenkin käsinkosketeltavalta ja paremmalta, kuin se, että älylaitteet ohjaavat ajatteluani ja laittavat elämään tietämättömyyden kuplassa tai kertovat vain omaa totuuttani.

Jos googlaan vain neutraalina ja hajuttomana ja mauttomana meikkejä ja kahvimukeja, myös siinä pinnallisuuden kuplassa elän. Jos googlaan poliittisesti hieman radikaalimpia ajatuksia, alkaa some tykittämään minulle tätä puolta ja alan elämään somen hallitsemassa vihakuplassa. Raivostuttavaa!

Noh onneksi loppupeleissä ystävät ovat kuitenkin huono vertauskohta tähän, sillä hyvät ystävät kertovat sen totuuden, vaikka kuinka ystävyyssuhteet olisi positiivisia, kun neuvoa kaipaan, kaipaan kaunistelematonta totuutta. Siis totuutta, mutta millä klaarata tässä ohjaavassa maailmassa mikä on oikeasti totta. Hirmuisen väsyttävää on Facebookissa jaot, jossa ihmiset jakavat osatotuuksia, jotka ovat heidän googlaamisen tuloksia. Minun totuus voi olla aivan täysin erilainen ja pyrinkin olla sitä tyrkyttämättä, koska minunkin totuus on osa ohjattua totuutta.

Eli mikään ei koskaan voita keskusteluja niin oman miehen, ystävien, kuin sukulaisten kanssa, freesaten omia ajatuksia. Hedelmällisimpiä keskusteluja ovatkin ne, jossa päästään jonkinlaiseen kompromissiin tai tyytymisen tilaan, että kumpikin on täysin eri mieltä, mutta voi ymmärtää toisen mielipiteen ja mistä toinen tulee. Koenkin, että vain tälläisissä keskusteluissa tänä päivänä, voi aidoimmin tuuletella omaa kuplaansa ja päästää uusia asioita ja ajatuksia sisään.

Vaikka älylaitteiden algoritmit johdattavatkin ajatuskaavioitani, niin muistutan itselleni, että älä koskaan lähde siitä, että sinun totuus on koko maailman totuus. Lue kirjoja, tapaa ihmisiä, soita puhu puhelimessa, katso erilaisia dokumenttiohjelmia, käytä päätäsi ja yritä löytää tästä sinulle paketoidusta tietopaketista jonkinlainen tyydyttävä totuus.

Luen netistä uutisia, mutta Facebookin sivuilla en toivoisi niitä näkeväni, niitä muiden ohjaamia uutisia. Pidättäydyn myös mielelläni positiivisissa asioissa, sillä maailma on myös niin paljon täynnä pahuutta ja negatiivisuutta. Positiivisuuskaan ei saa olla kupla, että suljen silmäni maailmalla tapahtuvalta pahuudelta.

Mutta onneksi aidoissa ihmissuhteissa ja kohtaamisissa voin valita seurani ja totuuteni ja valitsen positiivisuuden ja mielekkäät väittelyt, joissa molemmat osapuolet voivat olla väärässä tai oikeassa, mutta kumpikin tasa-arvoisessa suhteessa toisiinsa.

Tämä viikonloppu on siten täynnä posiitiviisuutta ja myös pinnallisuutta, mutta sitä tarvitaan kaiken totuuden vastapainoksi. Lisäksi positiivinen seura nostattaa ja saa siinä omassa ystävyyselämässä ne oman elämän algoritmit siihen malliin ja muotoon, jossa minä haluankin ne pitää ja jossa haluankin elää. Kyllä se elämä sieltä sitten aina muutenkin kyykyttää. Eli pidetään asiat realistisina, mutta niin positiivisina, kuin vain mahdollista, vaikka valveutuneisuutta ja tietoisuutta ei voi koskaan olla kasvattamatta lisää. Sitähän sanotaan, se joka luulee tietävänsä kaiken, ei tiedä itse asiassa mitään eli tälläinen "klisee" tähän loppuun vahvistamaan omaa loputonta tietämättömyyttäni.

Ihanaa lauantaita ja miten siellä, miten koet, älylaitteitesi algoritmien ohjaavan elämääsi, harmittaako tämä sinua, vai onko se mukavampaakin elää tavallaan siinä oman näköisessä ajatusmaailmassa?

Hello "urpo" lapsuudenkamuni, nähdään kohta, mutta onneksi meidän jutut eivät ole koskaan urpoja ;) Terkuin Täysurpo

Ennen oli kaikki paremmin vai oliko?

Kevään lumoavimmat tuoksut!

Karmea löydös kotoa, aamunaama ja Maybellinen arvonnan voittaja!

Tädit söivät koiranruokaa

Kinastelin vakuutusvirkailijan kanssa

Chanel Gabrielle&Twilight

Clinique Moisture Surge ja Yes Yes Yes 50-luvun tunnelmissa

Paha päivä

Lumene osa 3, treffit

Mickey pääsiäispupuna ja kirpparilöytöjä

Viime viikon happeningit

Blogi 4-vuotta ja huikea arvonta!

Törmäilyni ikäviidakossa!

En vieläkään uskalla olla oma itseni

Pieni tarina ystävyydestä ja sydämellistä pääsiäistä

Kuukauden kosmetiikkasuosikit maaliskuu 2018

Loputon pääsiäinen

Hyvät hyssykät sentään mitä shoppasin!

Mummovuodet vai ei ja ikäkriisiäkö ilmoilla?

Estée Lauder, hyvä uni ja synttäriarvonnan voittaja!

Ystävyyssuhteet kuin älyluurin algoritmit?