Tiia Koivusalo

Osallistuin kodin värihaasteeseen ja paljastin kuvia kodistamme,
vaikka olin vannonut etten paljasta.
Ihminen on heikko...

Osallistuin menneiden valokuvien haasteeseen ja paljastin taas asioita,
joita vannoin myöskin etten paljasta ja ukkelikin vilahti kuvissa,
vaikka erityisesti vannoin, ettei ukkelia täällä koskaan näy.

Paljastin yhden hullun piirteeni lisää, olen kerännyt jääkaapin oven lattiasta
kattoon täyteen vintage jääkaappimagneetteja, jihuu.

Pystyin kuvaamaan vain ulkona, sillä paljastettakoon taas kerran, kuvaan blogiini älyluurilla.
Apua ulkokuvausten korventamille ulokkeille sain Neutrogenasta.

Rohkenin vihdoin kokeilla Batisten kuivasampoota joutuakseni
vain todeta, että sehän on maailman paras!

Lunta riitti!

Näiden pötkylöiden jälkeen päätin aloittaa laihdutuskuurin tai minkä lie...

Tammikuun helmiä oli Glamglow kasvonaamio joka tuoksuu toffeelta!

Rakastuin palavasti japanilaiseen V10 seerumiin!

Liityin mahtavaan blogiyhteisöön 40+ blogit ja olen saanut sieltä sydänystäviä.

Sokerilakko vaati veronsa ja silmät poksuivat koko helmikuun,
laihduttaminen on kovaa hommaa.

Ukkeli valmistui Tampereen yliopistolta ja tutustuin sitä kautta Vaaleanpunaisen hirsitalon blogin
Marjaan, koska Marjan mies valmistui samasta MBA executive ryhmästä.
Emme tuolloin vielä tienneet kuka on kuka, vasta juhlien jälkeen.
Taustalla ryhmän vetäjä ja ukkelin mentori Kari Neilimo.

Tapasin viimeksi lapsenä näkemiäni ystäviä Helsingin drinkkibaarissa.

Pikkuserkkuni Äiti yrittää Heidin kanssa olimme Silja Tallinkin järjestämässä
samaisessa blogitapahtumassa.
Tyttönimeni on siis Ekholm,jos se jotakuta kiinnostaa
ja tunnen nimeä kohtaan ikävää ajoittain.

Pääsin välillisesti vauvapalstalle, sillä Rouva Sanan blogipostauksesta johtuen,
vauvasivuilla kirjoitettiin, että keski-ikäiset paksupohkeet ovat päässeet risteilylle.
Hohoo.

Olin Kodin Kuvalehden ja Me Naisten mainoskuvauksissa ja saako sanoa suoraan,
kuva on kaamea, jos vaikka vertaa alla olevaan kuvaan...
Siis montako helttaa ja kaulaa meikäläisellä oikein on?

Jos ei kukaan vielä tiennyt, paljastin kuitenkin, että olenkin brunette!

Lumet suli ja pystyin kuvaamaan jopa rantakuvauksia, "yhtä en vaihda" tuotteista eli Joe Blascosta.

Ihastuin Lieracin voiteisiin täysillä ja dekolteevoidehan oli ihan must,
kun bongasin nuo lehtikuvauksen vuosirenkaat!

Sukuumme tuli maailman söpöin Aina koira Aurinkokoirien kautta Espanjasta!

Ihanaa ystävää Ninskiäkin ehdin treffata.

Tutustuin Lupauksen Tarjaan ja sain huomata, että hän on taianomainen ja ihmeellinen.

Löysin rakkaiden Babylipsien rinnalle lime Hurraw huulivoiteen.

Ecoboost Eyes Wide Open Serumilta on jo toinen pötkylä käytössä,
liimaa meikäläisen silmäpussukat vähän lättänämmäksi.

Silmäpussukat esiteltynä tässä.

Laihduin 12kg tai jotain ja vihdoin 40-vuotiskriisissä ostetun vaaleanpunaisen
prinsessavillakangastakin nappi MILTEI meni kiinni!

Jihuu äiti oli kiva, sillä onnistuin Babylissin taikakäkertimellä laittamaan
Sofian hiukset korkkiruuveille!

Tädit tubettaa alkoi syntymään..

Ystävystyin paremmin 40+vetäjään Heliin ja Pinkit korkokengät Maijuun,
huumorin puolesta samat aaltopituudet virtaa!

Sydämellinen Businesswoman pyysi minut, siis minut, keski-ikäisen
valmistautumaan Kampaamo Pesulassa Indiedays gaalaan.
Olen juonut pari kuohua ja verenpaine on koholla,
näkee tulipunaisesta rinnasta ja jännitti myös!
Mukana upeat Sara S ja Fab Forty Something.

Löysin lempparini Essien rinnalle toisen hyvän kynsilakkamerkin Fabyn.

Löysin ehdottoman ripsariykkösen, Maybellinen Sensational ripsarin!
L'orealin silmänympärysmeikin poistoaine oli myös aivan mahtava
ja pidin kovasti kroppasarjan tuotteista, ne tuoksuivat ihanilta.

Sain kilarit perheen sukkaläjästä, joskus ei paljoa vaadita,
että ihminen joutuu pimeälle puolelle.

Löysin kirpparilta mielettömät Disney lasit pilkkahintaan,
vieläkin vapisuttaa ilosta.

Sekosin täysin L'orealin huulipunista, ne tuoksuukin niin hyvälle!

Minä kokkitumpelo voitin ruuallani ruokakilpailun ja kylpylälahjakortin!

Järkkäsin tytöille synttärit.

Ukkelin työpaikalle oli perheille kivat kevätjuhlat.

Sain apua atooppiseen ihottumaan La Roche Posayn ja Avenen tuotteista.

Jurliquen misteistä tuli lempikasvosuihkeita!

Sain ystävältä Turkin tuliaisena maailman söpöimmän cocistölkin,
cociskokoelmaan. Ihminen on onnellinen pienistä,
mutta isoista eleistä.

Lumenen V Magic Drops seerumiin ihastuin,
tuoksuukin raparperiltä ja joku lehti valitsikin tämän
vuoden seerumiksi.

Löysin edulliselta Kubiss merkiltä lempiaurinkopuuterin, jota käytän tänäkin päivänä.

Puhdistin uunin vuosien jälkeen maailman parhaalla Mr Muscle puhdistajalla,
suihkaisu, odotus ja pyyhkäisy, mikä ihme!
Tätä ilman siivoushommeleista ei tule enää mitään!

Äitienpäivää vietettiin!

Aina ei voi todeta, että "pojasta polvi paranee",
kaunis äitini, jonka nuoruuden nassun paljastin instan puolella
äitienpäivänä.

Sain välipalat kirjan ja nyt Fb kamuina on jo kolme kirjan tekijöistä,
maailma on ihmeellinen. Ihastuin kevään myötä räväkämpiin väreihin kynsilakoissa
L'orealin kynsilakkojen myötä.

Tsirpanat saivat todistukset.

Olin äimän käkenä, koska minä Tiia sain kutsun Vichyn blogitilaisuuteen,
Vichyn tuotteita olen käyttänyt monta vuotta.

Tutustuin lapsuuden kulmilla Töölössä Mandarin Spa Siniin,
joka on sydämellinen ja avulias ihminen.
Kävin joulukuussa hieronnassa ja kasvohoidossa
ja siitä on tulossa juttua blogiin.

Vuoden kohokohtia oli blogimatka Tallinnaan lasten kanssa,
kyseistä reissua en unohda ikinä, enkä myöskään
Balloon ajelua!

Essien kevät/kesäkokoelma sai sydämen kattoon!

Yotuelin blogitilaisuudessa oltiin tämän hammasneurootikon lempiaiheen äärellä!
Sain tutustua myös Rööperinrouva blogin Saaraan,
Saara on ihana ihminen.

Lumenen Gel Effect lakat saavat yhtälailla aina sekaisin.

Tallinna blogimatkan tunnelmia.

Ystävyyttä takana 43-vuotta ja ystävä lähetti vanhoja valokuvia ja
en voinut muuta, kuin huokaista ollapa nuori ja laiha!

Kesäkuun kruunasi Tallinnan matka, kylpyläloma Tampereella ja Särkänniemi.

Jotta totuus ei unohtuisi, tälläisissä tunnelmissa täällä
eli kolmatta päivää jo räkätaudissa.

Pää näin täynnä räkää, toivotan kaikille iloista uutta vuotta ja toivottavasti
ette nukahtaneet kesken kaiken, oli meinaan pitkä postaus ja jää nähtäväksi
jaksanko toteuttaa loppuvuotta tai kiinnostaako ketään...

Mitä teette tänään?

Vuosi 2015 oli suorastaan järisyttävien muutosten aikaa, sillä ruokalistaltani sai väistyä jo lapsuudenajan suurin himotukseni kohteeni suklaa. Suklaahan jätti suorastaan ammottavan aukon ruokaympyrääni ja aukkohan oli aivan välttämätöntä paikata. Silti en ole suoranaisesti aivan varma millä onton kaihoni suklaata kohtaan paikkasin... Olen läpi elämäni elänyt himotuksen aikakausia, jotka tilastollisesti kestävät noin kuuden viikon ajan, jonka jälkeen kyseinen herkku tai ruoka suorastaan yököttää. Valitettavasti yökötys on väliaikaista ja ympyrä sulkeutuu aina ajoittain. Mukavaahan se olisi tuon keskivartaloröllykän kannalta, että vastenmielisyys jotain urakalla ahmimaani kohtaan olisi lopullista ja voisin vain ruksia listoilta eri ruokia pois ja lopulta listalla olisi enää vain välttämätön paha, vaikkapa puuro.

Kaiket päivät mielessä sushia vain,
liekkien iskiessä ilmoille tulta wasabin kautta nenusta vain.

Ukkeli aina nauraa, voi maar eukkoseni, onkos sinulla taasen tuo ja tuo vaihe päällä. Vaiheita on ollut monia, mutta suklaa toki oli niistä suurin, pitkäaikaisin ja syvin rakkaus, eikä mikään pinnallinen höttövaihe.

Joka tapauksessa, on ollut monen viikon kestävä suolakurkkusinappivaihe, eli kaiken päälle on täytynyt laittaa Myrttisen valkosipulisuolakurkkuja ja truutata lisänä ripaus Turun sinappia. Latviassa asuessa oli HooKoon Blöö vaihe, mikä oli mielestäni merkillistä, sillä ziekura ei ole napannut sitä ennen Suomessa asuessa, eikä sen jälkeen. Oikeastaan vihaan makkaraa.

Kahvihimossa ei mitään uutta, ei siitä sen enempää
ja kyseessä ei myöskään mikään vaihe.
Mutta olipa kivaa kuvata kahvikuva, koska oli satanut lunta!

Juustovaihe nyt saletisti on mitei aina päällä eli homejuustoa hulluna joka paikkaan, tyyliin mikään ei maistu miltään ilman homejuustoa. Vaihe olisi varmasti alati päällä, ellei homejuusto aiheuttaisi aivan järkyttäviä silmäpusseja seuraavana päivänä. Valkosipulivaihekin on ollut, kun mattona mätin valkosipulia kaiken päälle huomatakseni vain, ettei valkosipuli sovi minulle ja sen käyttöä oli vähennettävä minimiin sisäilmaa loukkaavien kaasupäästöjen vuoksi.

Jalopenovaihe olikin sitten pahempi ja aiheutti jopa nolon ongelman. Söin viikkotolkulla jalopenoja joka paikassa, eritoten tehden paistinpannulla paistaen tortillaleipäsiä ja välissä jalopenoa ja cheddaria. Jalopenot lopulta aiheuttivat peräpuksut ja jouduin surukseni lopettamaan niiden syönnin. Kaiholla kaipaan vieläkin jalopenojen vinkeää makua suutuntumana, mutta jälkiseuraamukset olivat toki niin rajut, että tiedän, että liittomme on särkynyt lopullisesti.

Koska kaikkien näiden vaiheiden jälkeen täytyy tila korvata aina uudella vaiheella, niin voin paljastaa, että tällä hetkellä mieleni halajaa miltei joka päivä sushia. Olen "jäänyt kiinni ukkelillekin" ukkelin keskellä päivää soittaessa, että mitäs touhuan, no sushillahan minä ja taasen ja joka kerta! Ukkeli ihmettelee tapaani laittaa aivan kauhea kasa wasabia soijan sekaan, mikä on vähän niin kuin minun juttuni jalopenojen sijaan juuri nyt. Wasabissa on kovin veikeä maku ja jotenkin rakastan sitä oudon kamalaa tunnetta, kun Wasabin polttavat huurut höyryävät nenustani, siinä tuntuu oikein, että nenäkarvat lepattaa. Toinen harvemmin syöty intohimo on Lidlissä myytävät Viinietikkasipsit, niissäkin on sellainen jännän kirpsakka maku. Makeaa kun tekee mieli, Lidlissä myydään ruskeassa pahvilaatikossa lakuviinikuminameja, joita mies kutsuu Helmeteiksi eli kypäriksi. Myönnän olen syönyt neljä sellaista lootikkoa nyt muutaman päivän aikana, koska ukkeli sellaisia minulle kaupasta toi.

Juuri nyt onkin hieman hermostunut olo, koska kypäriä ei kotona enää ole...

Onni on ensilumi, jihuu ja pelasti päivän, koska herkut ovat loppu, ei sushia, ei kypäriä, eikä viinietikkasipsejä..

Täällä siis höyryy nenästä Wasabia, peräpuksut ovat rauhoittuneet, kiitos jalopenosta kieltäytymisen, matala verenpaine on mukavasti kohonnut normaaliarvoihin kiitos lakukypärien ja viinietikkasipsien tuoman suolan muodossa.

Keski-ikäisellä on siis kaikki hyvin ja tänään kun tuli vielä ensilumi, jihuu!

Nytpä minua kiinnostaa aivan hirmuisesti kuulla sinun himotuksenkohteista, mitä himoitset juuri nyt ja onko sinulla tälläisiä himotusvaiheita?

Iloista uutta vuotta 2016 ja olkoon tämä uusien makuelämysten ja vaiheiden vuosi.

Raikas

Viileä

Lämmin

Vahva

Miehekäs

Miehelleni tai miehille ylipäänsä on vaikeaa ostaa lahjoja ja aika pitkälle lahjat miehelleni ovat lempikirjailijoiden kirjoja tai tuoksuja. Lahjat voivat olla myös elämyksellisiä, mm.kuumailmapalloajelun olen antanut miehelleni lahjaksi, mutta silloin oli niin kiireinen vauva-aika, että koko lahjakortti unohtui käyttää. Pysäyttäydytään siten näissä varmoissa ja erinomaisissa valinnoissa.

Tuoksun ostaminen ei ole toiselle ihmiselle helppoa. Jokaisen tuoksunenä on yksilöllinen ja tuoksut tuoksuvat myös erilaisilta eri ihoilla. En olisi voinut ostaa miehelleni tuoksua parisuhteen alkumetreillä ja asian suhteen kyllä on vierähtänyt muutamia vuosia, että olen oppinut tuntemaan mieheni tuoksunenän sanotaanko miltei täydellisesti.

Tuoksuttelin Issey Miyaken Nuit D'issey parfyymiä syystalvella Sokoksella ja tiesin heti, että tässä on miehelleni täydellinen tuoksu. Pitkä ja tummahiuksinen mieheni ei pidä sporttisen raikkaista hedelmäisistä tuoksuista, vaan enemmän vahvoista ja maskuliinisista tuoksuista. Nuit D'issey on täydellinen sellainen, tuoksua, tuoksun nimeä ja viimeisteltyä tyylikästä pulloa myöten, pulloa joka tuo mieleen syksyisen yön, johon kuunkajo heijastaa valoaan. Silti tuoksussa on ripaus raikasta hedelmäisyyttä, josta pidän paljon. Kyseessä on kuitenkin hento ripaus, joka keventää muuten erittäin miehekästä ja myöskin pysäyttävän seksikästä tuoksua. Nuit D'issey on itsevarman miehen tuoksu ja taistelee meillä ykköspaikan sijasta toisen miehekkään ja seksikkään tuoksun kanssa eli Gaultierin Le Malen. Nämä kaksi tuoksua ovat olleet mieheni ehdottomat suosikit nyt joulun aikaan. Nuit D'issey on vapisuttanut Le Malen koko syksyn hallitsemaa ykköspallin paikkaa, niin miehelläni, kuin minullakin. Onneksi ei tarvitse tyytyä yhteen tuoksuun, vaan tuoksuja voi vaihdella fiiliksen mukaan.

Tuoksua kuvataan kuunsillaksi syysillassa ja mielestäni tuo kaunis lause kuvaa täydellisesti Nuit D'issey tuoksua, tumma tuoksu johon on ripoteltu pieni kajo raikkautta.

Alkutuoksussa onkin valoisa greippi ja houkutteleva nahan tuoksu jota seuraavat tummat ja aistikkaat mausteet, kuten rosepippupiri, vanilja, tonkapapu ja patsuli.

Onko Issey Miyaken tuoksut tuttuja teille tai teidän miehille, mikä on sinun miehesi lempituoksu tai eriävätkö teidän tuoksumaut?

Tuoksuvaa sunnuntaita kaikille, toivottaa joulutonttu joka onnistui joululahjansa kanssa täydellisesti!

*Lehdistönäyte

Nyt kirjoitan sellaisen postauksen, jota ryydittää siivousraivo kaiken alla. Blogin alkumetreiltä olen ajatellut jo asiasta postailla, mutta en ole rohjennut, en millään. Olen pohtinut ja pähkäillyt, että tähän asiaan iskee kipinä aina ajoittain, oikeastaan vain silloin, kun olen saanut lasten huoneen siivouskilarit... Postausta kun lähtee takomaan kilarien pohjustamana, ei tule aina niin siivoa jälkeä ja tulee kirjoitettua ehkä liikaakin ja asioita joita ei normi zen tilassa edes ajattelisi.

Kun lapsi leikkii, mielikuvitus on vain rajana.

Olen kokenut myös asiasta kirjoittamisen pulmalliseksi, miten osaisin ilmaista itseni niin taiten, etten kirjoittaisi aivan läpiä päähäni ja samalla loukkaisi muita.

No niin, sain siis siivouskilarit siivotessani 9-vuotiaan tyttäreni huonetta ja voi kuinka monet samanlaiset raivot on näiden vuosien aikana takana. Huoneestahan toki tulee siistein raivon ryydittäminä, kun savu nousee korvista ja teho on ylimmillään.

Tunsin jälleen hirveää epätoivoa, miten toimia jatkossa, ettei huone pääsisi tuohon kuntoon, miten olla järkevä viihdekeskus myös muiden perheiden lapsille.

Meillä käy paljon lapsia ja meillä on joka päivä lasten ystäviä. Mielestäni se on ihan kivaa, vaikka toki aina ei jaksaisi, välillä on kiva olla perheenkin kesken, mutta pääsääntöisesti meillä on avoimet ovet.

Juu pakkaa sotkee kyllä perheen karvatitkin,
niistä lähtee nimittäin paljon karvaa!

Sitten on se puoli, että niitä lapsia tosiaan voi saman päivän aikana käydä useampikin ja vaihtua jopa lennossa. Usein heille tulee soitto, että nyt heti kotiin ja mitä täällä päässä sitten tapahtuu. Oman lapsen huone jää karmaisevaksi sottuläjäksi ja tyttären siivottaviksi. No nyt olemme päässeet jo askeleen eteenpäin, olen pakottanut tyttäreni sanomaan, että ystävät eivät lähde, ennen kuin ovat auttaneet tytärtäni siivoamaan. Pyrin vanhempana siihen, että kun oma lapsi menee kylään, sovitaan tietty kellonaika, jolloin lapsi haetaan tai tulee kotiin ja siihen aikaan varataan se siivousaika eli tyttäreni siivoa jälkensä myös muiden kotona. Näin ainakin omissa illuusioissani toivon asioiden tapahtuvan....

Koskaan meillä ei ole mikään näin ojossa,
mutta jos olisi, ehkä sekin olisi hieman hassua.

Nooh nyt kun on meillä sitten siivottu kiireellä, niin mitä silmäni näkevätkään, lelulaatikot ovat kirjaimellisesti aivan sekaisin, on vain hutkittu sinne päin menemään ja vaikka pikkulegolaatikot ovat täynnä sukkia, lapasia, roskia, papereita, kirjoja, pehmoja, räkärättejä, keksejä, hyvä ettei lihapullia eli aivan mitä tahansa! Olen yrittänyt tyttärelleni selittää, että hänellä on vastuu silloin, kun ystävät ovat kylässä, että siivous tapahtuu hyvin, mutta tytärkin on pieni ja suurpiirteinen eli tässä on tulos. Meillä on aina jumalaton sotku!

Normimeininki!

Toinen seikka johon olen yrittänyt saada jotain tolkkua, jottei koko ruokahommelimme mene aivan sekaisin, on nämä jokapäiväiset meillä syöjät. Toki tyttäreni saa kavereillaankin ruokaa ja välipalaa heillä ollessaan, mutta jos kavereilla ollaan suhdanteessa 1:7, homma ei ole kovin tasapuolista. On toki perheitä joiden kanssa kaikki menee fifty fifty ja se tuntuu hyvältä, mutta sitten on lapsia, jotka tulevat meille miltei joka päivä koulun jälkeen, syövät välipalaa, jäätelöitä ja ruokaakin välillä. Kun lapsia vaihtuu vielä lennossa, niin tuntuu, että pöydän ääressä on koko ajan joku nälkäinen toisen perheen kasvatti.

Tavallaan kaikki tämä on kivaa ja mukavaa, on mukavaa, että meille halutaan tulla, että muiden lapset ovat pääsääntöisesti aina meillä yökylässä jne.. Mutta välillä kuten tänään, kun teen tuntien suursiivousta siivoten "päiväkerholaisten" jälkiä ja kun taas on paahtoleipä, leikkeleet, maito, kaakoa ja jädet loppu, niin välillä asia penteles vieköön ärsyttää.

Ei kukaan voi olla täydellinen.

Miten olette ratkaisseet nämä ongelmat, jos teillä kyläillään siivoaako vieraat jälkensä vai pyydetäänkö heitä minuutin varoitusajalla kotiin, miten huolehdin taasen ja saan varmuuden, että oma lapseni siivoa myös muiden kotona? Entä ruokapuoli, saako kavereiden lapset aina teillä välipalaa tai ruokaa, vai onko politiikka, että menevät ensin kotiin tekemään läksyt ja syömään ja sitten vasta leikitään?

Luultavasti jatkan vain hampaiden puremista, aikansa kutakin, pian muistelen tätäkin elämänvaihetta lämmöllä, aikana jolloin elämä oli täyttä ja mikä parasta lapset viihtyivät meillä. Auttoi jo tämä kirjoittaminen, tuli ikään kuin ulos, eikä tarvitse yksin asiaa mielessään pyöritellä. Todella mielenkiintoista olisi kuitenkin kuulla muiden perheen tapoja? Varmasti olen ollut itsekin ajattelematon ja kaikkea mahdollista. Oma tyttäreni on varmasti sotannut kylässä lattiasta kattoon ja syönyt perheen kaikki juustot ja keksit. Sitten on toki se toinen puoli, joka joskus ottaa kupoliin, poloinen tyttäreni, joka aina elää jälkikaaoksessa, minä joka pyykkään aina niiden yökyläläisten lakanoita ja raijaan kaupasta tonkkatolkulla sitä maitoa ja kaakaota, kivaa ja ei kivaa, riippuu ihan minkälainen päivä minulla on ja se sellainenhan ei ole kovin loogista, ei ainakaan lasten näkövinkkelistä? Toisaalta miehelleni ja minulle on todella tärkeää luoda lapsille ja lasten ystäville se tunne, että ovat aina meille lämpimästi tervetulleita. ;) Eli kunhan nyt tänään vähän kriisittelin, kun oli sellainen ärripurripäivä. ;)Äsken tuli tieto, että oma lapsi pääsee kaverille yökylään ja tuli hieman huono omatunto tästä kaikesta ripityksestä, olenko yksisilmäinen ja kelju äiti... Nooh faktahan on, että ihminen on välillä pienempi ihminen, kuin toisina päivinä.. Mööh olen puhunut...

Mukavaa sunnuntai-iltaa <3

L'occitanen Shea-linjaan on ilmestynyt nyt tammikuussa kaksi uutta kasvojenhoitotuotetta, herkän ihon kasvovoide ja kasvoöljy. Uutuuksien ilmestymisen ajoitus on täydellinen, sillä vihdoin olemme päässeet nauttimaan lumesta ja pakkaspäivistä ainakin täällä Porvoossa. Herkästä ja couperoottisesta ihosta kärsivänä, meikittöminäkin päivinä ulkoillessa joudun suojaamaan ihoni hyvin, tai muuten poskeni leiskuvat tulipunaisina useiden tuntien ajan.

Samu koirulin vuoksi ulkoilemme säällä, kuin säällä, vaikka ei Samukaan aivan pahimmista pakkasista tykkää. Tassujen sisälle kertyy kurjia lumipalloja, jotka tuntuvat Samun varpaissa ikäviltä ja kylmiltä.

Meren pinnalle ilmestyvä jää on tervetullut, eikä merestä nouseva viima enää palelluta niin pahasti poskia. Tosin tämän aamun -15 pakkaslukemat kertoivat toista.

Kuivalle ja herkälle iholle suunnattu Face Comforting Oil on 100% luonnollinen ja ravitsee kosteusköyhää ja herkkää ihoa. Muutama pisara riittää kasvoille ja pumppupullo varmistaa juuri sopivan määrän. Annan aina extrakiitokset pumppupulloille hygieenisyyden ja annostelun vuoksi. Tuoksu on erittäin mieto, suorastaan huomaamaton, herkkänenäisetkin varmasti pitäisivät tästä. Imeytyy hetkessä ja jättää ihon pehmeäksi, aivan mahtava puoli kasvoöljyssä, sillä monet kasvoöljyt jättävät ihon pitkäksi aikaa öljyiseksi.

Suojaa, ravitsee ja korjaa ihoa. Sisältää 5% sheaöljyä, joka ravitsee ihoa tehokkaasti sekä maruöljyä, jolla on antioksidanttisia ominaisuuksia. Jos on pakkanen päässyt kuitenkin puraisemaan ja palelluttamaan, on oivallinen korjaamaan pureman aiheuttamia paleltumia. Suojaa ihoa myös kuivan sisäilman vahingoilta.

L'occitane uutuuksia uskaltaa laittaa lapsenkin poskille, jos pitkän ulkoilun jälkeen poskia oikein kiristää.

Jos rakastat L'occitanen kuivien käsien Shea Butter käsivoiteen tuoksua ja koostumusta, rakastat myös uutta Shea Face Soothing Fluidia, joka antaa kolmivaiheisen suojan iholle. Sopii täydellisesti herkälle ja couperoottisesta ihosta kärsivälle eli minulle. ;) Luonnolliset raaka-aineet ruusunmarja ja kehäkukka yhdistettynä sheavoihin rauhoittavat ihoa tehokkaasti ja tekevät siitä pehmeän tuntuisen. Olen testannut sekä ennen, että jälkeen ulkoilun ja antaa erinomaisen suojan ulkoiluun, eikä kasvot helota tulipunaisina lenkkeilyn jäljiltä. Rauhoittaa myös ihanasti ulkoilun jälkeen punoittavaa ihoa. Pumppupullolle taasen extrakiitokset ja voiteen koostumukselle, joka on runsas, täyteläinen ja riittoisa.

Pumpussa on ainutlaatuinen ilmatiivis sulkumekanismi, joka sulkeutuu heti käytön jälkeen eikä voide jää alttiiksi ilmassa leijuville haittavaikutuksille. Kolme venttiiliä suojaa ulkoisilta haitoilta myös ja kolmikerroksinen tasku joka takaa voiteen optimaalisen säilyvyyden.

L'occitane laboratoriot on ottanut myös käyttöön patentoidun Cosmetics Flash-Sterilization prosessin, jonka avulla herkän ihon voide on täysin säilöntäaineeton! Koostumus myös altistetaan korkealämpöiselle UHT käsittelylle, jota seuraa välittömästi viilentävä vaihe, jotta raaka-aineiden tehokkuus säilyy! Tuote on pakattu steriiliin ilmatiiviiseen pakkaukseen, jossa tuote on suojassa ulkoilman saasteilta.

Yleensä en paneudu näin paljon yksityiskohtiin, mutta nämä uudet menetelmät ja pumppupullon hienous oli mielenkiintoisia asioita, miten kosmetiikkakin kehittyy ja miten paljon työtä ja tutkimusta varmasti on vaatinut näidenkin tuotteiden kehittäminen. Hienoa tuo säilöntäaineettomuus ja se, ettei voide pääse käsiksi ulkoilman saasteille. Wau!

Punaisille paljetti Uggeille on naurettu, mutta ne vaan tuovat pimeään talveen ja jouluun iloisen joulumielen. Nyt eivät posket kiitos suojaavien ja rauhoittavien L'occitanen uutuksien kuitenkaan helota kilpaa Uggien kanssa. ;)

Kuvaan liitin myös aivan ykköskäsivoiteeni L'occitanen Shea Butter kuivan ihon käsivoiteen. Ei yksinkertaisesti ole parempaa käsivoidetta ja vaikka iho olisi jo päässyt rohtumaan, käsivoide parantaa rohtumat jo yhdellä laitolla. Tätä käsivoidetta löytyy pikkutuubeina yöpöydältä, käsilaukuista. Miehenikin tietää, että tätä käsivoidetta täytyy tuoda ulkomailta aina lentokenttätuliaisina ja on kyllä muistanutkin tuoda ja olen vuosien saatossa käyttänyt putkilon poikineen. :)

Uutuudet rantautuvat kauppoihin nyt tammikuussa. Vink vink muuten L'occitanen myymälöissä ja verkkokaupassa on aivan mahtavia alennustuotteita!

Miltä kuulostaa L'occitanen uutuudet, onko L'occitanen muutoin tuttu tai kärsitkö couperoottisesta tai herkästä ihosta. Onko tullut jo paljon harjoitettua talviulkoilua ja urheilua?

Pakkasen puremaa maanantaita kaikille. <3

*Lehdistönäytteet

Kaiken maailman pään täyttävästä nuhakerrostumista huolimatta mieli on ollut pari päivää kevyt, kiitos yllättävän positiivisen ja sanotaanko pienen, mutta sitäkin suuremman teon kautta. Blogikamuni Ilopillerin ihanainen Taru laittoi Facebookin seinälle, että meikäläisen blogi on mainittuna Kodin Kuvalehdessä! Mitä ihmettä, sydän pomppasi kurkkuun ilosta ja kunniasta. Uraäidin pyyteetön ja blogiani kohtaan nostattava teko oli sellainen lähimmäisen teko, että se vaan tuntui niin hyvältä ja lämpimältä. Olen kiitollinen ja otettu ja se, että Uraäiti tykkää blogistani, wau! Tämä lähimmäisen teko kantaa sydämessäni kuulkaas ajasta iäisyyteen. <3 Ilopillerille kiitokset myös, kaikki eivät olisi iloinneet toisen puolesta, jotkut ihmiset vaan on niin. <3 <3 <3 Ilopillerin blogi on muuten mahtava, siinä on nainen joka osaa kirjoittaa ja vielä mielettömän hauskasti. <3

Käykää kurkkaamassa Uraäidin blogia, joka on Kodin Kuvalehden oma blogi, enkä ihmettele. Uraäiti pohtii syvällisesti elämän eri osa-alueita ja myös äitiyden ja uran yhteen sovittamista. Mielenkiintoisia olivat myös blogipostaukset, jotka koskivat tavaran vähentämistä ja moni muu, jos ette ole vielä käyneet, menkää olen varma, että viihdytte.

Iiks ja meikäläisen toinen puolikas eli täti Pinkit korkokengät Maijukin on tänään Iltalehdessä, on tämä maailma ihmeellinen paikka.

Kirpsakkaa tiistaita, toivoin pakkasta ja nyt sitä tuli, täytyisi olla varovaisempi siinä mitä toivoo. Tämä koko postauksen ydin oikeastaan kertoo erityisesti siitä, mitä on lähimmäisen rakkaus, juu jetsulleen näin. ;) Ihanaa myös, että tähän somekulttuuriin kuuluu hieman tälläinen omankin hännän nostaminen, se vaan kerrassaan hoitaa sitä lapsuuden kilttiä minää, joka oli vaiti kaikesta, erityisesti niistä omista hyvistä puolista. Tämähän käy jopa terapiasta. :)Mutta jos tälläinen hohkaava hehkutus jotain ärsyttää, niin ymmärrän, ehkä tämä ärsyttäisi minuakin, etenkin kenkkuna päivänä, mutta hei ei piitata siitä, jipii ja wuhuu totean minä. :)Sitä paitsi, puskista tullut kehu on aina parempi, kuin omakehu. ;)

Flunssa ketale iski kyntensä jo pari päivää ennen uutta vuotta. Uuden vuoden paukkeista en tiedostanut mitään, sen takasi työmiehen korvatulpat ja metsämiehen oranssit kuulosuojaimet. Jossain flunssan sekaisissa huuruissa kun heräilin, en tiennyt lainkaan mikä vuosi, mikä päivä oli meneillään...

Ystävän kanssa olimme eilen syömässä ja shoppailemassa.
Ihmettelin, kun mistään ei tullut mitään ja mikään ei innostanut.
Tämän Joulutervehdys lautasen tosin palavasti haluaisin,
koska kyseinen muki uupuu.
Lautanen myydään ysärin vihreän lautasen kanssa,
en halua sitä toista, näitä voisin huolia monta...

Porvoon Mark&Spencerillä kävin hypistelemässä

jälleen kerran keksipeltilaatikoita.

Haluan kaikki!

Erityisesti haluaisin tuon bussin, mutta niitä on jo kaksi,

mutta niissä on erilaiset bussin katot...

Hurjat ostokseni alla, tuoresmoothieta ja ukkelille Garnierin sampoota. Ukkelille ei kelpaa meikäläisen laadukkaammat sampoot vaan suostuu käyttämään vain Fructista tai L'orealin sampoita.

Kaikki muut kuulemma jättää hiukset ihan oudoiksi.

Pari päivää oli flunssa tipotiessään ja eilen ylläripylläri vei taas mukanaan. Eilinen ilta meni kuumeillessa, enkä taas tiennyt mikä maa mikä valuutta. Näin yöllä painajaista siitä hiipparista joka kävi pari viikkoa sitten katsastamassa kurkkimassa meidän kodin keittiön ikkunan takaa. Unessa oveemme koputeltiin, en tiedä mikä juju siinä oli, että murtovaras tulee koputtaen sisälle, mutta sehän olikin painajainen... Kävin kurkkimassa keittiön ikkunasta kuka siellä on, näin -70 luvun risaisen Datsunin huuruavan käynnissä pakkasyössä ja yritin herättää miestäni, mutta mies ei vaan herännyt... sitten kai heräsin sydän kurkussa, hiippari tulee, murtovaras tulee... Vai heräsinkö?

Sushia jo toisen kerran tällä viikolla,

milloin tämä himo lakkaa.

Nenäkarvat ovat kohta palaneet pois Wasabihuuruista,

sinänsä kätevää se!

Cafe Picnicissä Cafe Latte Macaron, kyselin myyjältä

mitä makusiirappeja teillä on, niin hän huokaisi syvään

ja vastasi, nooh meillä on ja luetteli muutaman sitten

taas huokaili ja vastasi, no mitä nyt meillä on...

En välittänyt, olin hyydyksissä...

Uni tuntui täydeltä todelta ja kävin tarkastamassa paikat, jos vaikka paha-aikeinen hiippari ukkeli on murtautunut sisälle autotallin kautta. Katselin keittiön ikkunasta huojentuneena, risaa Datsunia ei näkynyt, mutta muistan pelon tuumiessa, jos käviväkin jo ja ovat pöllineet kaikki tuhat kahvimukiani ja peltipurkkiani... Ei vaiskaan olo on taas turvaton, miten voin jättää lapseni päivisin yksin, kun moiset vorot käyvät täällä kurkkimassa ikkunoista...

Tulin takaisin sänkyyn, enkä saanut enää unta... Aloin katsomaan HBO Nordicilta Guillermo Toron kauhusarjaa The Strain, jossa paha olento tartuttaa lentokoneellisen ihmisiä hirveillä verensyöjämadoilla ja massaepideamia on valmis. Sarja on kyllä kaikessa absurdiudessaan osannut silti pitää näpeissä, eikä missään kohdassa naurata, ainakaan yöllä..

*Kuva HBO Nordic

Sellainen oli kuumehouruinen viime yö... Kuume teki sen, etten aidosti tiennyt mikä on totta ja mikä ei ja se oli yössä kaikkein pelottavinta...

Olisiko mitään hyytävän hyviä painajaisia teillä siellä kerrottavana näin hyytävän kylmänä päivänä?

Kirpsakkaa loppiaista!

Aurinkoa elämään!

Tuoksumaailmani vuoden kohokohta on taas täällä ja uusin Escadan kausituoksu on rantautunut kauppoihin. Escadan kesätuoksut ovat minulle se päätuoksu, tuoksu jota rakastan kaikkein eniten, tuoksu jonka ottaisin ainoana autiolle saarelle, tuoksu joka vie aikamatkalle esikoisen syntymään. Syksyn mittaan yritän aina kuumeisesti googlailla milloin uusi tuoksu ilmestyy ja minkälainen tuoksu ja pullo on tulossa. Muutamia vuosia sitten kausituoksua sai odottaa jopa maaliskuulle.

Miehenikin on niin tottunut siihen, että olen käyttänyt Escadan kesätuoksuja jo 12-vuoden ajan, että totesi tuossa taannoin minun syrjähyppäillessä muiden tuoksujen maailmassa, että tuoksun omituiselta. ;) Niin outoa miehelle oli, etten tuoksunut Escadalta. ;)

Uusin Escada Agua Del Sol ei petä taaskaan tuoksunenääni. Vaikka tuoksu on selkeästi hieman erilainen, jos vertaa kahteen viimeisimpaan kausituoksuun, jotka olivat runsaan hedelmäisiä. Agua Del Sol tuoksuu hieman puuterisemmalta, omaan tuoksunenuuni koen pientä yhtäläisyyttä yhteen suurimmista suosikeista Cherry in the Airiin ja olen aistivinani hieman marjoja ja myöskin sitrushedelmää, joka muistuttaa taasen toissa vuoden Born in Paradise tuoksusta, mutta vain häivähdyksinä.

Tärkeää omalla kohdalla on, että Escadan kausituoksuissa on niille ominainen tuoksunuotti, tuttuutta, joka sai alunperin rakastumaan Escadaan. Silti on mukavaa, että näissä on aina jotain uutta ja erilaista, kuten tälläkin kertaa on. Vaikka ensi suihkautuksella tuoksu vaikuttaa erittäin hedelmäiseltä, pian tuoksu tuoksuu iholla suloisen puuteriselta ja mielikuviin pulpahtelee hedelmäsmoothie. Hedelmäisin terä on pehmennetty kuitenkin, kuin vaniljajäätelön tai vaniljasmoothien pehmeydellä.

Agua Del Sol alkutuoksu koostuu päärynäjäätelöstä, vaaleanpunaisesta pippurista, italialaisista sitruksista ja vadelmasorbetista.

Sydäntuoksu vie ruusun terälehtien, hedelmäcocktailin ja aprikoosin äärelle.

Pohjatuoksua pehmentää santelipuu, tonkapapu ja valkoinen myski.

Näistä tuoksunuoteista syntyy jälleen uusi rakkaus Escadan tuoksujen joukossa. Olen taas rakastunut, kuuluuko sydämeni läpätys sinne asti? Luon taas uusia tuoksumuistoja, kuten esikoisen vauva-aikana Island Kissin kautta. Agua Del Sol tuoksu on otettu koko sydämestä vastaan Escada kausituoksujeni perheeseen. <3

Oletko Escada nainen, onko Escadan kesätuoksuista joku aivan erityinen lempituoksu tai mikä on sinun lempituoksusi?

Escadan Agua Del Solia olen bongaillut jo laivalta ja mm.Sokokselta, nyt kipinkapin kauppoihin tuoksuttelemaan, ihastutkohan yhtä paljon kuin minä jälleen kerran.

Aurinkoista päivää kaikille hyytäviin pakkasiin. Kesän tunnetta on mukavaa hakea Escadan kesätuoksuista, kukkasista ja aurinkoisista resepteistä.

*Lehdistönäyte, kaksi tuoksuista näytteitä, muut ostettu itse

Hah nyt oikeasti iski ilmoille sellainen tunne, että saakohan pakkasesta valittaa?! Nenästä kirjaimellisesti leijailee lumiukkoja, kaksi villatakkia päällä, villasukat, velourit ja kohta kyllä laitan lapasetkin kätösiin!

Hullu olen ollut, koska olen kieltänyt ukkelia lämmittämästä takkaa savuilmiöiden takia ja hullu on myös ukkeli ollut, koska on uskonut vaimoaan. Nyt takka pauhuaa, ensin yritin taloa lämmitellä kynttilöillä, kuten aamun kahvikuvasta näkyy, juu ei mitään tehoa. Ehkä viisari heilahti, mutta pikemminkin laskusuuntaan...

Hrrrr... miten kylmä! Auto on seissyt tuossa pihalla inahtamattakaan, dieselmoottorin ilmeisiä hyviä puolia. Ukkeli haki siihen tänään jonkun piuhan, jonka pitäisi kaaralle antaa uutta elinvoimaa. Ongelmana on ollut se, että olen suhaillut lyhyitä matkoja ja eilen auto päätti uinua talviuneen... Joko olisi kuulemma parempi olla ajamatta lainkaan tai sitten tulisi ajaa hieman pidempiä matkoja, kuin vain muutamia kilometrejä kerrallaan.. Mistä moista olisin tiennyt?, miksi ei pakkasuutisissa sitä heti kerrottu? Ei sen puoleen uinukoon vaan, flunssa pitää vielä hyppysissään, joten mikäs tässä on hytistessä...

Onko teillä kylmä, onko teidän kotona lämmin? Pitikö sitä pakkasta niin kovasti toivoa, no piti ja pakkasherra päätti oikein kunnolla meidät suomalaiset sillä kuorruttaa... Meidän kotona on todella kylmä, tällä hetkellä kiroan maalämmön pakkasherran alimpaan tuuttiin.... Yksi hyvä puoli tämän kaiken jälkeen kai pitäisi olla, tulemme kaikki olemaan pian hirmuisen laihoja, sillä kulutamme hurjat määrät varastoon pakkaspäiviä varten kerättyjä varantoja eli yksinkertaistettuna läski sulaa. Siis näin ainakin olen kuullut...

No niin tässä sitä taas ollaan ajautuneena vanhoille urille.... Syöty mitä kaapeista löytyy ja kaikenlaistahan sieltä joulun aikana on löytynyt ja paljonkin... Ajattelematta popsiminen on varsin helppoa, ei tarvitse muuta, kuin laittaa aivot narikkaan ja popsia mitä eteen sattuu ja vähän enemmänkin... Vanhoilla rutiineilla tämä on onnistunut vallan mainiosti.

Sushi, sushi, koko ajan mielessä sushi!

Aloittaessa elämäntaparempan, vaatii se kaikki popsimatta jättäminen paljon ajatustyötä. Kieltäytymisen ja terveellisen ruuan välissä kilvoittelu on jokapäiväistä, kunnes jossain kohti loikka tapahtuu terveellisen puolelle. Onnistuin laihduttamaan noin 12kg tai jotain, en enää muista, mutta taisin luovuttaa liian aikaisin... Ensin olin jyrkkä ja tiukka ja pian tuudittauduin kaksi kokoa pienemmissä farkuissani illuusioon, että tämä uusi olotila on ikuista. Tavoitteita olisi ollut suurempiinkin painonpudotuksiin, mutta kaksi kokoa pienemmät pökät olivat jo niin itsetuntoa kohottava voima, että unohdin onnessani koko laihdutushomman ja hiljakseen hiipien olen palannut vanhoihin huonoihin tapoihini..

Se mitä näissä kahvikuvissa ei näy,
että siellä on saattanut piilosilla odottaa
keksipaketti jos toinenkin...

Ensin satunnaisesti ja nyt joululoman alkaessa totaaliromahduksella. En edelleenkään toki syö puolikasta ranskanleipää, enkä osta suklaata, mutta olen kehitellyt taiten niin monia muita korvikkeita huijaten itseäni samalla, että asia on kontrollissa... Jopa suklaatakin olen hieman syönyt, mutta on se vaan merkillistä, että tuo läpi elämäni maistunut nautintoaine ei enää maistu niin hyvältä. Tilalle on tullut sushikasat ja leivokset, sipsit, jos niitä kotona on ollut, muka lapsille ostettuna ja itse olen syönyt eniten. Kaikki on tapahtunut aivan vaivihkaa enkä uskalla edes yrittää solahtaa tai anteeksi pykistää itseäni farkkuihini, en kumpiinkaan, en niihin vanhoihin isoihin, enkä niihin kaksi kokoa pienempiin... Vai onko ne vanhat enää edes isot.... :( Omg pelästyin juuri peputtomaksi tätä ajatusta...

Jouluna asiat todella lähtivät riistäytymään käsistä...

Joululoman aikana käytettävät velourit antavat niin paljon myöten ja anteeksi, vaikka kyseiset pöksyt pitäisi kieltää lailla. Liian mukavia housuja käyttäessä itsepetoksen vaara on suurimmillaan, se suorastaan erityisesti vaanii lämpöisissä velourpöksyissä. Syöt mitä tahansa kuminauha antaa myöten ja jo vain lihoamisprosessi tapahtuu täysin tiedostamatta mukavissa olosuhteissa, mukavissa pöksyissä..

Olen hieman tai oikeastaan aika surullinen tästä heikkoudesta, joka on taas vallannut kroppani, kuin jokin parasiitti ja minä olen vain heikko astia joka lepattaa tahdottomana mukana...

Hah siinä ne on, ne salakavalat velourit!

Tämä tarina on niin tuttu, sillä näin on käynyt ennenkin jo monen monta kertaa. Elämäntaparemontin aloittaessa ei ole paluuta menneeseen, se on kuin todistajansuojeluohjelma, jossa taakse ei enää ole katsomista, ei paluuta turvallisten herkkujen ääreen... Joka päivä on kuitenkin muistettava, että vaara vaanii siellä jossakin...

En usko uuden vuoden lupauksiin, joten elämäntaparemonttiin palaamiseen totean nyt väsähtäneesti, että "sitku".... Sitku sana tuo ainakin jonkinlaista toivoa mahdollisuudesta, että voin jälleen kerran onnistua, siinä missä olen onnistunut niin monet kerrat aiemminkin... Nyt on hieman itsesäälikäs olo ja en ole vielä päättänyt tämän päivän osalta, puraisenko porkkanaa vai haukkaanko kokonaista keksipakettia varovaisesti vähän sieltä kulmasta, mutta näihin hermostuneisiin tunnelmiin on pakko kohta jotain haukkaista...

Tuliko jouluna kiloja, onko tullut tehtyä uuden vuoden lupauksia, nyt täällä hiukan masentaa, miten siellä?

En tiedä mikä oli, mutta viime yönä alitajuntani herätti veivaten eri värisiä neuvolakortteja. Noh juttuhan ei ole alkuunkaan niin yksinkertainen, etenkin kun olen osittain kaavoihin kangistunut, mutta yöllä tuli pohdittua asiaa monelta kantilta.

Luulen, että aivot ovat työstäneet jonkinlaista pohjaprosessia luettuaan viime aikoina useita artikkeleita sukupuolirooleista. Emmi Nuorgamin blogipostaus Anttilan joululelukatalogin sukupuoliroolitteluista ja vastikään luin pitkän artikkelin Helsingin Sanomista "Ei tyttö eikä poika-moni suomalaislapsi syntyy ilman sukupuolta".

Kuva Yle.fi

Myönnän olen pitänyt hieman ajan tuhraamisena vihreiden neuvolakorttien tulemista, kuinka paljon on kokoustettu ja käytetty aikaa ja vaivaa neuvolakorttien värien suunnitteluun ja päättämiseen. Mielestäni ne vanhat vaaleanpunaiset ja vaaleansiniset kortit olivat ihan ok, olenhan myös oman aikakauteni vanki ja ajattelen kenties vanhakantaisesti. Lisäksi mielestäni on stereotyyppistä ajatella värien kautta neuvolakortteja, jos oikein lähdetään saivartelemaan. Onhan miehelläni vaaleanpunainen paitapusero ja minulla vaaleansinisiä vaatteita. Eikö loppukädessä sukupuolineutraalia ole, että kaikki värit ovat kaikkien käytössä? Mutta mutta, asian pointti onkin, että vihreä väri edustaakin enemmänkin neutraaliutta.

Helsingin Sanomien juttu kertookin enemmän niistä lapsista, jotka ovat syntyneet molemmilla sukupuolielimillä varustettuina ja operointien kautta, heidät on istutettu väkisin jompaan kumpaan sukupuoleen. Jos sukupuoli on valittu lääkärien toimesta arpapelillä "vääräksi" ja jota lapsi ei ole kokenut omaksi identiteetikseen, mitä tuskaa se onkaan aiheuttanut. Kannattaa muuten lukea tuo Helsingin Sanomien artikkeli.

Samaista tuskaa kokee ihminen, joka syntyy väärään kehoon, tuntien olevansakin vastakkaista sukupuolta. Näissä asioissa se väärän värinen neuvolakortti, nimi, kaikki koko keho tuntuu väärältä...

Olen täten sinut vihreän neuvolakortin kanssa ja vihreä neuvolakortti on askel kohti tasa-arvoa olla määrittämättä lasta sukupuolen mukaan. Ehkä myös meillä vanhakantaisilla voisi olla parempaa ajateltavaa, kuin vanhojen vaaleanpunaisten ja vaaleansinisten neuvolakorttien ääressä nostalgiointi.

On myös ollut helpommin havaittavissa, kun perheessä on molempia sukupuolia, että miten "yli rajojen" leluilla leikitään. Eli meidän tyttöjä on alusta asti kiinnostanut myös monet poikien lelut ja leluautoillakin on päristelty menemään. Molemmat pienet tytöt ovatkin monella tapaa "poikatyttöjä" eli paljon on myös poikia kavereina ja leluina suvereenisti sekä tyttöjen, että poikien lelut. Meidän tytöt eivät ole oikeastaan koskaan leikkineet nukeilla, tosin Bratzeillä ja Barbeilla kylläkin, mutta huomattavasti enemmän tyttöjä on kiinnostanut Brion junarata, legot, dublot ja erilaiset Schleich eläinlelut eli varsin sukupuolineutraalit lelut. Toisaalta toinen tytär on leikkinyt suvereenisti keittiöleikkejä, enkä näe keittiöleikeissä viitteitä "nyrkin ja hellan välistä". Tälläinen "liika-ajattelu" on jopa hieman ahdistavaa. Meillä kokkaa mies ja minä yhtälailla, joten on aika selvää, että tytötkin ovat tykänneet kokata Brio puu-uunilla aikoinaan. Isoveli taasen ei ole leikkinyt keittiöleikkejä koskaan, vaikka olisi ollut isosiskon varusteet millä leikkiä. Ehkä näissä keittiöleikeissä vilpittömästi on kyseessä kiinnostuksen alueet, onhan supermieskokit tunnettuja kautta maailman ja jos lapsi leikkii keittiöleikkejä, lapsi tekee vilpittömästi ruokaa isän ja äidin mallin mukaisesti.

Kuva Verkkokauppa.fi

Vihreät neuvolakortit eivät edusta sitä mitä ensi alkuun niistä kuultuani ajattelin, eli sukupuolen neutralointia. Kaiken takana on todellinen tasa-arvo, se että jokainen voisi kokea olevansa täydellinen, rakastettu ja hyväksytty juuri sellaisena kuin on, oli syntynyt tytöksi tai pojaksi tai "väärään kehoon".

Vaikka omassa lapsuudessa siinä ei ollut mitään epäselvää, että olin tyttö, eivät isovanhempani kasvattaneet minua niin, että tässä maailmassa olisi jotain mitä en voisi tehdä tai leluja joilla en voisi leikkiä, koska olen tyttö. Erityisesti kesämökillä kuoriutui minusta hyvin erilainen persoona, kuin kaupungissa, jolloin paljon leikin barbeilla ja piirtelin vihkoihin. Mökillä tein puutöitä, rakensin majaa, pyöräilin lujaa, soudin veneellä, rakensin hiekkalinnoja eli olisin yhtä lailla voinut olla poika.

Kuva Wikipedia Hiekkalinna

Mitä syvemmin asioita mietin, sen enemmän olen vihreiden neuvolakorttien kannalla ja uskon siihen, että pari sukupolvea vielä, niin yhteiskuntamme on entistä avarakatseisempi ja tasa-arvoisempi ja esimerkiksi Emmi Nuorgam olisi voinut välttyä postauksellaan Anttilan lelujen sukupuoliroolittelujen suhteen moiselta ryöpyltä, joka rehellisesti sanottuna kertoi pelottavan paljon ihmisten tarpeesta purkaa omakohtaista vihaa satunnaiseen sopivaan kohteeseen.

Vaikka kuulumme erilaisiin yksiköihin ja yhteisöihin, jokainen meistä saisi olla yksilö ja esimerkiksi transsukupuolisen henkilön ei tarvitse kantaa väärän väristä neuvolakorttia muistonaan läpi elämän.

Joten vihreät neuvolakortit ovatkin ihan yes, vaaleanpunaisetkin olisi yes tai vaaleansiniset, jutun punaisena lankana onkin, että neuvolakortit yhdellä värillä eivät määrittele enää lapsen sukupuolta vaan kohtelevat lasta yksilönä. Hyvää olisi myös se, ettivät vanhemmat myöskään liikaa näitä asioita hössöttäisi, lapsi varmasti itse tietää mitä sukupuolta on.

Olen silti vanhakantainen ja jumissa tietyissä ajattelun kaavoissa, joten jonkin verran jouduin tekemään ajattelutyötä, jotta minäkin oivalsin, mistä tässä kaikessa on enemmänkin kyse. Pelottavinta juuri Emmi Nuorgamin tapauksessa oli se, että ei ajatella vaan hyökätään.

Minkälaisia mietteitä postaus herättää, mitä olet mieltä vihreistä neuvolakorteista tai luitko Emmi Nuorgamin postauksen herättämästä somevihasta? Oletko sinä prinsessa tai prinssi tai poikatyttö, tyttöpoika tai jotain siltä väliltä? Tästä aiheesta ei ole ollut minkäänlaista ajatuksen jyvää postailla, mutta yöllinen ajattelutyö vaati päästämään nämä ajatukset ulos. Vaikka hieman pelottaakin, koska niin lähellä on tuo Emmin hirvittävä tapaus. Mutta jos pelolle antaa valtaa ja vaikenee, niin se on mielestäni miltei yhtä paha, kuin Emmin saama hyökkäystulva. Muutos jakaa ihmisiä aina eri leireihin, mutta kun pöly laskeutuu, ei juuri kukaan enää muista mistä kaikki häly edes syntyi. Vihreiden neuvolakorttien puolustukseksi vielä se, että ovathan passitkin saman värisiä ja moni muu läpyskä.

Muutamia kuukausia sitten olin vielä vihreitä neuvolakortteja vastaan ja pidin koko asiaa typeränä vanhempien hössötyksenä ja jonkinlaisena tämän ajan ilmiönä. Tämän tähän vielä haluan tarkentaa. Eli mahdollisuus on muuttaa mieltään, tälläisen vanhan pierunkin kuten minä. ;)

Lumene Bright Now Vitamin C-heleyttävä&siloittava hyaluronitiiviste, tehokkaasti kosteuttavat, kirkastavat ja siloittavat kauneuspisarat.

Tehokas yhdistelmä suomalaista lakkaa, C-vitamiinia ja kahden tyyppistä hyaluronihappoa.

Kauneuspisaroiden tuoksu on huumaavan hyvä, riittävän mieto, mutta yksi ihanimpia tuoksuja joihin olen kasvojen kauneustuotteissa törmännyt. Lievä appelsiinin ja puhtaan tuoksu. Erittäin riittoisa, pieni pisara leviää koko kasvoille, kätevä pipetti jolla annostella, kuivuu heti ja kosteuttaa ihoa.

Korjaavaa silmänympärysvoidetta hieman epäluuloisena jännitin, sillä ennakkoluuloisesti ajattelin ettei riitä kosteuttamaan kuivia ja herkkiä silmäluomiani. Koostumus on kuitenkin aivan ihana, kosteuttavan kermainen ja riittoisa.

Silmänympärysvoide on tarkoitettu koko silmänympärysiholle, myös yläluomille ja on lehdistötiedotteen mukaan monitehotuote kaikkiin silmänympärysihon ikääntymisen ongelmiin.

Lumene Bright Now Vitamin C yövoiteesta sanotaan "koe kasvonaamion teho yövoiteen muodossa!"

Tehokkaasti kosteuttava, täyteläinen koostumus, jälleen kerran aivan ihana tuoksu, hieman miedompi, mutta miltei sama kuin seerumissa. Sisältää hyaluronihappoa ja hellii ihon kuivuudesta johtuvia ryppyjä ja suojaa ihoa. Voide sisältää runsaasti lakan antioksidantteja ja ravitsee, kirkastaa ja heleyttää yön aikana.

Lumenen kasvotuotteita olen käyttänyt jo ennen blogia, vuosia ja vuosia. Suurimpia ihastuksia Lumenelta ovat olleet Bright Now Vitamin C Ravitseva tehohoito, jota olen käyttänyt pullotolkulla hemmottelevan koostumuksen ja tuoksunkin takia. Tätä seerumia sain aina myös anopilta lahjaksi. Seuraava hurmaava ihastus syntyi, kun Lumene toi markkinoille Time Freeze kiinteyttävän Tehohoidon, joka tuoksui raikkaasti puolukalle ja toi kasvoille kirkkautta. Viimeisin ihastukseni oli viime keväänä markkinoille tullut Time Freeze V-Shaping kiinteyttävä pikakaunistaja, joka tuntui iholla silkkiseltä ja tuoksui mielestäni vienosti raparperille. Gloria lehti muuten valitsi vuoden yhdeksi parhaimmaksi kauneustuotteeksi. Hennot, mutta herkulliset tuoksut ovat olleet yksiä selkeitä nimittäjiä Lumenen seerumeille ja se miten tuotteet imeytyvät ja sopivat atooppiselle iholleni.

Ryppyjen siliämiseen en usko, se tuotakoon tälläkin kertaa selväksi, eli kerron käyttökokemuksista, tuoksuista, tuntemuksta, miten kosteuttaa, virkistää ja eritoten silmäluomet olleet kuivat ja haasteelliset eli miten jaksaa kosteuttaa atooppisen kuivat luomet.

Viime viikolla sain testiin uudet Lumene Bright Now uutuudet olin jo bongannut vloggaaja Meikkibeibi ystävän Facebook sivuilta ja Niina tuotteita niin kovasti suitsutti, että kiinnostus heräsi aivan eri tavalla. Mietin kyllä ovatkohan nämä sopivat minun ikäiselle iholle eli juurikin riittävän kosteuttavat.

No kuulkaas nyt kävi niin, että vallan ihastuin ja kovasti jokaiseen näistä kolmesta tuotteesta. Nämä ovat kertakaikkiaan loistavat ja mielestäni aivan Lumenen parhaimpia kasvotuotteita. Näitä todella tekee mieli käyttää ja kauneuspisaratkin saavat pirteällä tuoksulla ja raikkaalla koostumuksellaan aamun alkamaan aurinkoisesti.

Tuotteet sopivat kaikille ihotyypeille, eivät sisällä parabeeneja, formaldehydin vapauttajia, mineraaliöljyjä ja synteettisiä väriaineita. Kaupoissa nyt tammikuussa ja jokaisen tuotteen hinta 19,90e.

Halusin vielä vinkata apteekkituotteista pitäville, että Lumene Labilta ilmestyi joulukuussa myöskin hyaluronitiiviste. Joka on suunnattu ikäisilleni naisille ja tästä iästä vielä ylöspäin. Kosteuttaa ikääntynyttä ihoa tehokkaasti ja auttaa palauttamaan kasvojen luonnollisen täyteläisyyden. Ainesosina tunturimustikka, hyaluronihappo ja Lipofilling-yhdiste.

Käyttökokemuksista voin kertoa, että erittäin kosteuttava, miellyttävä puhdas ja raikas tuoksu, kuivuu heti, riittoisa, sopii kaikille ihotyypeille, myös herkälle iholle, hypoallergeeninen hajuste, ei sisällä parabeeneja, synteettisiä väriaineita ja mineraaliöljyjä. Kummasta hyaluronitiivisteestä pidän enemmän, en osaa valitettavasti sanoa. Brigh Now tiivisteessä hurmaa tuoksu, mutta tuoksut ovat makuasioita, joten kannattaa käydä testailemassa sekä apteekissa, että kaupoissa.

Bright Now tuotteet kaupoissa tammi/helmikuun vaihteessa ja Lumene Lab apteekeissa jo joulukuusta.

Nyt oli kyllä aivan pakko päästä heti vinkkaamaan uusista Lumene tuotteista, sillä nämä kyllä ihastutti ja uskon, että tekin pidätte näistä. Lisäksi hinnatkin ovat mukavan lompakkoystävälliset.

Pirtsakkaa maanantaita kaikille ja olisi mukavaa kuulla, mikä on sinun kaikkien aikojen Lumene suosikkisi tai onko niitä vaikka useampikin? Omia Lumene suosikkeja ovat Lumenen CC-voide ja erilaiset meikkivoiteet, tänäänkin mainitsemani seerumit, Gel Effect kynsilakat ja erilaiset huulipunat. Lumenelta on tullut kuulemma uusi ripsiväri, jota on suitsutettu todella paljon ja mielenkiinnolla odotan minkälainen ripsiväri onkaan kyseessä, kuulemma Lumenen paras ripsiväri tähän mennessä. :)

LUMENE LAB

LUMENE

*Lehdistönäytteet

Hiukseni ovat epäsuomalaiset, eli laineikkaat, pörheät, karheat ja menevät helposti takkuun eritoten niskasta, mutta esimerkiksi pakkaspäivinä ulkoillessa hiuksiin voi tulla isompiakin sumppuja selvitettäväksi. Tyttäreni kärsii samasta ongelmasta (ongelma ainakin talvisin) ja selvitin vähän yli viikko sitten hänen hiuksiaan tunnin! Tytär oli ollut luistelemassa useamman tunnin ajan ja sinä aikana pakkanen oli saanut hänen hiuksensa aivan käsittämättömään takkuun.

Kuten yllä olevista kuvista näkyy, hiukseni ovat huonokuntoiset latvoista ja sojottavat pörheinä pitkin päätä joka suuntaan. Silkkiset hiukset ovat olleet aiemmin vain hiusraudalla/hiuskihartimella yhdessä hiuksia silottavilla aineilla aikaansaatu unelma.

Pääsin blogini puolesta alle tunnin kestävään Niophelx-käsittelyyn, joka tehtiin hiuksilleni pelkästään. Kätevintä on ottaa Niophlex hoito jokaisen kampaamokäynnin yhteydessä ja näin hiusten siloittamisesta ja hyvinvoinnista tulee luontainen osa kampaamokäyntiä. Ei pitkitä kampaamossakäyntiä juurikaan ja hintakin on kampaamokäynnin yhteydessä edullinen ja riippuen hiusten pituudesta maksaa noin 10-20e.

Kuten taasen ylläolevista kahdesta kuvasta näkyy, Niophlex-käsittely paransi huomattavasti hiusten laatua ja kammattavuutta. Kotihoitoina sain mukaan pienen pullon Niophlex kotihoitoainetta ja käsittelyllä ja hoitoaineella hiukseni pysyivät silkkisinä noin kuukauden. Pidempikin aika on mahdollinen, omat hiukseni vaan sattuvat olemaan kovin karheat ja taisi tulla kotiraidoittaminen vielä sotkemaan hommaa siihen väliin. Kotihoitotuotetta laitetaan hiuksiin hiustenhoitoaineena pari kertaa viikossa ja pieni pullo riittää monta viikkoa.

Mistä sitten Niophlex hoidossa on kyse: IdHAIR Niophlex-käsittely nimi koostuu kahdesta sanasta. Nio on tuotteen ainesosien sisältämä kuljetusjärjestelmä, niosomit, jotka kuljettavat ainesosat syvälle hiusten sisään. Phlex sana kuvastaa tuotteen monipuolisia ainesosayhdistelmiä, sekä monikäyttöistä koostumusta.

Hoito ehkäisee hiusten vaurioitumista väri-vaalennus-tai suoristuskäsittelyn yhteydessä. Tavallisesti hiuksen pinta jää huokoiseksi, kuten kahdessa ylimmässä kuvassa omissa hiuksissani näkyykin ja kun hiukset ovat ns.auki ja huokoisia, luovuttavat hiukset kosteutta enemmän. Siksipä omatkin hiukset tuntuvat käsissäkin suorastaan rapsakan kuivilta, narskuvilta. Voimakkaasti käsitellyt hiukset, kuten juuri minun kotiblondatut hiukset, voivat vaurioitua ja katkeilla ja näinhän on täällä päässytkin käymään... Niophlex-käsittely toimii suojana ja pehmentää käsittelyn vaurioittamia hiuksia. Kuten hyvin tulos näkyykin kahdessa alimmassa kuvassa ja ero ylimpiin kahteen kuvaan on huomattava.

Rehellisesti sanottuna, en olisi uskonut ellen olisi nähnyt ja kokenut ja tuntenut käsissäni miten kuivat korppuhiukseni muuttuivat silkkisen pehmeiksi ja miten kammattavuus helpottui ja miten vähän hiukset menivät takuille hoidon jälkeen ja kotihoidon aikana.

Oletteko kuulleet Niophlex hoidosta tai kokeilleetkin, mitkä ovat sinun hiustesi haasteet?

IdHAIR Niophlex-käsittely kampaamossa kemiallisen käsittelyn yhteydessä 10-20e riippuen hiusten pituudesta ja Niophlex Maintainer kotikäyttöön tarkoitettu ylläpito hoitoaine 19,90 250ml.

*Yhteistyö

Tänään oli aikomus kirjoittaa etiäisistä, kyseinen aihe on poltellut päästä blogiin jo viime lauantaista, kun kävin asiasta keskustelua kahden sukulaisen kanssa. Meninpä sitten aamulla lukemaan tekstin "Kurkistus täydellisen elämän kulissien taakse" ja vielä Rouva Sanan mahtava postaus "Elämänviisauksia paksukalloisille" ja tuli hillitön halu laittaa lusikkani tähän soppaan tai ainakin siihen suuntaan.

Täydellinen elämä mitä se on, voisin hyvin kertoa kolmeakin tarinaa elämästäni. Yksi voisi olla se täydellinen eli pilvireunuksella kuorrutettu, toinen voisi olla sellainen marttyyrihenkeen kerrottu elämäntarina, sellainen valittava, jossa näen kaiken negatiivisessa valossa tai sitten voisi olla se aito Tiian tarina, rehellinen ja realistinen.

Myönnän, voin ottaa vaikka kuinka monta kahvikuppikuvaa,
ennen kuin koen
saaneeni sen oikeanlaisen kuvan,
jonka kehtaan julkaista.
Ai kaamea, mietin siis julkisuuskuvaani...

Luulen, että riippuen päivästä olen sortunut näihin kaikkiin alueisiin, joskus olen halunnut näyttää kauniiden kuvien kera kertomusta ihanasta päivästä, vaikka se onkin ollut oikeasti ihan karmea. Ajoittain olen ollut itsesäälikäs ja kaikki on tuntunut paljon huonommalta, kuin oikeasti onkaan. Kaikki tämä kovin inhimillistä, eikö vaan.

Blogin aloittaessa kuitenkin päätin, että blogini olisi realistinen ja pyrkisin kertomaan rehellisestä naisen elämän hankaluuksista, perhe-elämän hyvistä ja huonoista puolista. Totta kuitenkin on, että silloin kun on synkin suru, siitä en kerro blogissa vaan sen voi kenties huomata vain pitkään blogiani lukeva, surullisena yleisvireenä, ponnettomuutena. Viime aikoina on ollut hieman sellaista...

Jos ollaan oikein rehellisiä, niin
hyvä etten eilen pyörtyä pöksähtänyt
ja laatta lentänyt kun sain lumityöt valmiiksi...
Niin rapakunnossa olen..

Lapsuudesta voisin kertoa, että se oli epätäydellisen täydellinen, koti Töölössä, kesät Sipoossa meren rannalla, lämpöinen vaarini kainalo, jaksavainen mummini esikuvana. Lintukoto elämäähän se. Silti lapsuuttani siivitti surumielisyys, olinko jotenkin outo lintu, koska asuin isovanhemmilla. Asiaan liittyi paljon enemmän kipuilua, kun rohkenen blogissani edes kertoa, mutta matka eheytymiseen alkoi vasta tavattuani mieheni ja hänen kaksi lastaan. Sain oman perheen, senkin sellaisessa muodossa, jossa kumpainenkaan mieheni enkä minä ollut nuorena haaveillut, mies haaveili yhdestä liitosta, kuin myös minä hieman vähän haasteellisemmasta uusperhekuviosta. Haasteilla en viittaa mahtaviin mieheni lapsiin, jotka ovat kuin omia vaan uusperheen haasteisiin ylipäänsä. Monta ihmistä, kun on soppaa keittämässä, soppa on välillä kovin sakea.

Haluaisin joka aamu juoda tälläisiä raakapuristettuja tehojuomia,
mutta kun en jaksa ajatellakaan,
mikä työ jo porkkanoiden kuorimisessa
ja koko vehkeen puhdistamisessa...
Ihailen salaa ihmisiä,
jotka hörppivät näitä päivät pääksytysten,
ovat niin paljon jaksavaisempia kuin minä,
ehkä juuri näiden cocktailienkin takia...

Tällä hetkellä jännittää todella paljon, olen perjantaina menossa vaarini vaimon hautajaisiin, tämä sukuhaara on jäänyt minulle varsin vieraaksi. Onneksi olen tutustunut kahteen pikkuserkkuuni nyt viimeisen vuoden aikana ja en ole aivan yksin, mutta siltikin koen tilanteen niin pelottavaksi, että vatsa on ollut kipeänä jo viikon. Tämänkin kaiken taakse kätkeytyy haasteelliset ihmissuhteet, joista en voi blogissani kirjoittaa, sillä on vaikeaa kirjoittaa asioita ilman, että kirjoittaisi tekstiä johon ei sisältyisi muita ihmisiä.

Avantoon uimaan ei saisi kirveelläkään,
mutta ihailen myös avannossa pulikoivia.
Heissä on vahvuutta ja rohkeutta voittaa oma itsensä,
sellainen minäkin haluaisin olla.
Kun he laittavat someen avantouintikuviaan,
olen salaa kateellinen, miksikö?
Juuri siksi,
ettei minusta moiseen ole, ei ole kanttia,
haluan siis jotakin mitä heillä on, rohkeutta.

Täydellinen elämä mitä se on, sitä jäin pohtimaan lääkäri Sari Halosen teksin inspiroimana. Jäin myös pohtimaan onko kyseisiä ihmisiä oikeasti olemassa, joista Sari kirjoittaa. En tunne sellaisia ihmisiä? Onko pikemminkin Sarin kuvaamat ihmiset mielikuvia, joita me muut muodostamme ihmisistä joita emme aidosti tunne ja näemme vain ulkokuoren?

Ihmisistä muodostetaan helposti olettamuksia ja on aika hauskaa ajatella juurikin miten monenlaista versioita olisin voinut kertoa itsestäni vaikkapa täällä blogissa.

En ole tainnut jaksaa imuroida pariin viikkoon, vaikka kultaisennoutajan takia olisi pakko oikeastaan ainakin joka toinen päivä, lapsemme eivät harrasta tällä hetkellä mitään, vaikka ovat harrastaneet yhtä sun toista, mutta lasten tuntemuksilla mennään ja jos eivät halua, emme pakota. Emme käy enää vanhempainilloissa vanhempien lasten ulkomaan aikojen jälkeen ja olemme sanoneet opettajille, että meillä on täysi luotto heihin. Kyllästyimme veivaamaan vanhempien illoissa saako lapsi esim.käydä pissalla tunnin aikana vai ei tai herkut ja karkit lasten synttäripäivinä koulusta pois ja tätä rataa. Toimimme lappusen mukaan mitä vanhempain illassa päätetty ja osallistumme kyllä juhlien järjestämiseen "käskytysperiaatteella", emme niinkään organisoiden. Oikeastaan ei riitä edes puhtia, neljän lapsen äitinä on riittänyt ihan riittävästi hommaa ja kaiken maailman hometalo-oikeudenkäynnit, pienimmän sydänvika ym.ovat vieneet voimat veuhaamiselta. Kaikki elämässä koettu suru ja ikä ovat vienet suurimman innon möyhätä muusta, kuin suuremmista linjoista. Jaksan mitä jaksan, mutta omilla ehdoilla. Olen hirmuisen epätäydellinen, enkä jaksa mm.löntystää tai sulattaa mahaani pois ajatuksella mitä muut minusta ajattelee... '

Olen välillä kuin Ihaa, häntä on aina kateissa ja kaikki on
mökötimöks...
Tämä kuva ei päässyt Instagramiin koska käteni näyttää
Alienin ulokkeelta...

Jos meille tapahtuu erinomaisia onnistumisia, mieluiten hieman niitä piilottelen, sillä en halua herättää ajatuksia, että elämämme olisi täydellistä, koska sitä se ei suin surminkaan ole, kenen on? Mutta silloin kun sellaisesta syytetään ja vihjaillaan, hieman suutahdan, sillä vastoinkäymisiä kohdallemme on osunut ihmiselämän matkan verran ja jos joskus tulee onnistumisia, niin miksi ne herättävät negaatioita joissain ihmisissä. Tälläisiä ihmisiä on elämästä kitkeytynyt, sillä olen hiljakseen sinut itseni kanssa juuri tälläisenä epätäydellisenä ja mummovuodet varmasti myös vauhdittaa rohkeutta ja suuttumustakin. Päähän taputtajia on surullisina aikoina riittänyt, mutta jos on hetken onnea, sitä on joidenkin vaikeampi sulattaa ja se erottaa ystävyydessäkin jyvät akanoista.

Kenen elämän matka on täydellinen, sellaisen elämän haluaisin nähdä, joten siksi on täysin turhaa koskaan kadehtia muiden elämää tai luoda käsityksiä ihmisistä vaikkapa pelkän blogin perusteella. Vaikka olisi se täydellisen laiha runko, täydelliset kympin lapset, ziljoona Vuittonia harteilla ja pörheimmät Audit pihassa, se ei tee kenenkään elämästä kahehdittavampaa tai täydellisempää. Se on erityisesti täydellisyyden illuusio niiden asioiden ja mielikuvien suhteen joita itsellemme haluamme ja joita meiltä puuttuu, mutta olisi hyvä muistaa, että kaikilla on omat kipupisteensä. Mitä ne sitten ovatkaan, eivät ne näy aina päällepäin.

Jos jokin elämänohje täältä tulisi antaa niin se on, älä vertaa itseäsi muihin. Jos vertaan blogiani muiden blogeihin, tunnen jatkuvaa epätäydellisyyttä ja alemmuudentunnetta, sama pätee ihan kaikkeen, älä vertaile. Aina on joku jolla on asiat paremmin ja joku jolla on asiat huonommin, täydellisyys löytyy sieltä, että löydät ne omat elämän jyvät ja kasvatat niitä hellien. Jyviin kuuluu niitä huonojakin, jotka rumuudessaan kuitenkin kantavat valoa niille kauneimmille jyville, opettavat arvostamaan niitä. Heh juuri nyt on kylläkin jotenkin rumajyväolo. ;)

Mikä edustaa sinulle täydellistä elämää tai tuo tunnetta, että nyt on elämä täydellistä?

Ostin Lidlistä vaniljamyllyn, josta tulee vaniljaa ja bourbonsokeria,
nam Kahvitiia tykkää. :)

Löysin kaapin perukoilta Victoria's Secret vanilja/piparkakun tuoksuisen
ison kynttilän jonka toin vuosi sitten jenkeistä ja piti antaa se lahjaksi jollekin sitä
arvostavalla eli näköjään tällä kertaa itselle.

L'oreal Paris järjesti uutuusmeikkien lanseeraustilaisuuden Ravintola Sunn:ssa,
josta oli vaikuttavat näkymät.

L'orealilta on tulossa Nude Magique Cushion meikkivoide,
jota ensin levitetään/painetaan iholle ja sitten "taptap" taputellaan iholle.
Meikkivoiteella sai aika uskomattoman hehkun ja heleyttä iholle.
Sitä tämä keski-ikäinen kyllä kaipaa.

Tässä Suvi Tiilikainen meikkaa uudella False Lash Wings Sculpt ripsivärillä,
jossa on hyvin erilainen harja. Ripsarilla sai ripsien juuriinkin väriä,
niin että tulos oli kyllä erittäin vaikuttava, kuin eyelineria olisi laitettu samalla.
Suvi Tiilikainen on kyllä todella suloinen ja uskomatonta synnyttänyt
viisi viikkoa sitten kolmannen lapsen. Ei näkynyt missään,
meikäläisellä näkyy vieläkin. ;)

Siinä se on Nude Magique Cushion, että on söpö!

L'orealin tilaisuuden jälkeen nasta laudassa kotiin ja tyttöjen kanssa kirpparille,
eikä löytynyt niin mitään, ei lainkaan kirpparituuria, hööh!
Auton ovea näyttämässä, jepulisjee tämä on sitten se ei kiva osuus,
sillä sellainenkin pitää päivään mahtua.
Wolswageneilla löytyy sellainen mielenkiintoinen tyyppivika, että vesi jäätyy
oven tiivisteiden kohdalla ja kun ovi avattiin, niin kappas oven reuna meni
palkeenkielelle. Jepulis jee taas tietää rahanmenoa, eihän se uusi akkukaan
kustantanut kuin 165e viime viikolla...
Tämä on niin tätä.

Kirjastossa kävikin sitten tuuria, kun löytyi kasoittain Star Wars kirjoja.

Lasten kanssa shopatessa tuli nälkä ja käytiin katsastamassa Raxin uudistunut buffetti.
Ihan ok, mutta olivat menneet homejuuston poistamaan valikoimistaan, mikä järkytys!
Ladoin sitä aina kasan pizzan päälle,
ei maistunut pizza nyt samalle kyllä...

Sydämelliset kiitokset lukemattomista kommenteista
edelliseen Täydellinen elämä postaukseen.
Vastailen niihin hiljakseen viikonlopun aikana, pahoittelen viivästystä.
Tänään lähden Lahteen vaarin vaimon hautajaisiin ja toivotan kaikille
sydämellistä perjantaita.
<3

Kiinnostiko L'orealin hehkua antava uutuus tyynymeikkivoide,
mitä lainailette kirjastosta ja mitäs touhuatte tänään?

Lahden hautausmaalla oli eilen uskomattoman kaunista ja herkkää
ja aurinko sädehti.

Eilinen kahvikuva "ken on maassa kaunehin". ;)
Hahaa se ei ainakaan selviä postauksen
loppukuvista. ;)

Matkalla Lahteen oli kovin kaunista.
En ajanut. ;)

Tämän aamun kahvikuva ja yksi lempimukeja,
euron kirpparilöytö!

Eilisen iltapäivän kahvihetki ja sitten niihin kauhukuviin.... Omg...

Tänä aamuna kuten muinakin näytin ja näytän taas niin hirveältä,
että päätin leikitellä kameran kanssa.
Miksi tänään mielestäni näytän erityisen kamalalta,
johtuu siitä, että leuassani on aivan valtava paise,
ilmeisesti stressipaise.

Viikon armoton jännittäminen kaiketi johti paiseen esilletuloon
ja koska leuassa on vielä tuo kaamea noitaluomi,
niin olen kyllä varsinainen noita-akka!

Hah sitten tuumin, kun aina Pinkit korkokengät Maijun kanssa
pelleillään miksi naista ei voi kuva alhaalta, saimme siis Youtubekanavalle kerran
sellaisen kysymyksen, että "miksi aina kuvaatte alhaalta".

Hehe, no tämä kuva kertoo sen miksi tietyssä iässä naista
ei vaan saa kuvata enää alhaalta tai ei ainakaan meikäläistä.
Tunnen kyllä monta ikäistäni naista, joita voi kuvata vaikka mistä kulmasta,
aina kauniilta näyttävät, mutta omalla kohdallani nuoruus on
armottomasti alhaalta kuvauksen osalta takana
ja no vähän muutenkin...

Ihan paras tuo kolmoisleuan nro2 leuka, on se iso,
siihen vielä leukaluomi ja finni, silmäpussit,
roikkuvat posket, juu ei kestä!

En kyllä ymmärrä omaa ukkelia, näyttää edelleen yhtä hyvältä,
kuin päivänä jona tutustuttiin ja niin lämpimästi aamusella suukotteli,
kun lähti menoihinsa.
Siis tätä nassua, onko ukkeli likinäköinen, no on se,
Luojalle kiitos siitä!

Tässä rähjäpää kuvattu ylhäältä, leuat ovat selkeästi armollisemmat ja
jopa yksöisleuka on erotettavissa.

Neulekin on muuten väärinpäin, hehe, aina ei vaan jaksa!

Tämä oli jotenkin varmaan kuvallinen jälkipuinti Täydellinen elämä postaukseeni,
kauniita luontokuvia, jee onpa ihanaa eloa tässä ja juodaan
kahvia ihanista mukeista (ainakin minun mielestä, mielipiteeni on toki
subjektiiviinen) ja hehee niitä sumppeja ja tuota kaunista
maailmaa katsellaan tälläisellä pärställä.
Niin siinä on taas totuutta, arkirealismia ja sitä täydellistä
elämää.

Iloa viikonloppuunne, mitä teette, minkäslainen aamunaama tänään teitä peilistä katsoi takaisin?

Romanttinen kaunotar

Kutsuvan viehättävä

Pariisin kattojen yllä

Nostalgisen kaunis

Kohtalokkaan naisellinen

Guerlain La Petite Robe Noire vie sydämen ja mielen suoraan Pariisiin. Nostalgisen vintage henkistä pulloa voisin ihastella iäisyyden ja pullo on kauneudessaan sellainen, että vaikka tuoksu loppuukin aikanaan, pullon kauneus ei hiivu ja säilytän pullon aarteitteni joukossa sulostuttamassa kylpyhuonetta.

Legandaarisen "sydämen" muotoinen pullo ja läpikuultava puuterisen vaaleanpunainen lasi tuovat romanttista tunnelmaa. Oma limited edition pulloni on lanseerattu vuonna 2013 ja edustaa pariisilaista Tuhkimoa, joka hiipii varpaisillaan kotiinsa puolenyön jälkeen kantaen korkokenkiään.

Tuoksu on monivivahteinen ja aivan ensialkuun raikas ja kukkainen, mutta tuoksu muuttuu ja syvenee, muuntautuu mystisen kohtalokkaaksi, josta valkea myski, valkea meripihka ja patsuli luovat naisellisen viehättävän tuoksun.

Tuoksua kuvataan raikkaan kukkaiseksi, hienostuneen herkäksi ja kieppuvaksi ja tuo kieppuva sana on erittäin kuvaava, niin moninainen ja muuntuva tuoksu on kyseessä.

Ensituoksuna ruusukimppu, jasmiini ja vihreät vivahteet.

Sydäntuoksu kirsikka, omena ja appelsiininkukka.

Jälkituoksu valkea meripihka, valkea myski ja patsuli.

Tuoksu on viehättävä, mielenkiintoinen, naisellinen ja kohtalokas, kuten aito pariisitar. Limited edition vaihtuvat pullot tuoksuineen ja erilaisine pikkumustineen saavat keräilijän minussa huokailemaan ihastuksesta.

Onko Guerlainin tuoksut tuttuja tai löytyykö sinulta La petite Robe Noire, ihastuttaako pullo ja viehättääkö tuoksu? Tuoksuvaa sunnuntaita kaikille.

*Lehdistönäyte

*Kuva lainattu, kuvassa alkuperäinen ja oma vuoden 2013 limited edition tuoksu ja vuoden 2014 limited edition tuoksu

Alkuperäistä La Petite Robe Noire tuoksua saa tälläkin hetkellä Sokokselta.

La Petite Robe Noire

Eilinen aamukahvihetki siivitti ystävän kanssa Helsinkipäivään. <3

Suuntana oli Kluuvin Cafe Fazerin brunssi.
Brunssi oli erinomainen,vaikka pidän brunsseista,
jotka eivät ole ihan näin aamupalamaisia.
Kaikki oli erityisen hyvää, parhaat ja rapeat sulhaspiirakat
mitä olen maistanut, skagen, letut, kakut, konvehdit.

Eilen vaan vaivasi jokin ongelma,
enkä saanut alas niin paljoa,kuin kuvat kertovat...
Menen uudelleen ehdottomasti ja brunssin hinta on 21,90,
johon kuuluu myös smoothie
ja tuoremehut ja makukahvit puoleen hintaan.

Punaiset paljetti Uggit eivät ole

aiemmin stadissa näyttäytyneet.

Valitettavasti ihmisten tuijottelu

ja erään naisen lause ystävälleen

"katso miten kamalat"

ovat jättäneet hieman traumat

ja oikein liikenteesen lähtiessä jännään,

miten ihmiset Uggeja huvittuneesti tuijottelevat.

Ovatko nuo oikeasti niin elämää isommat kengät,

että niihin katse kääntyy,bling kai ne on. ; )

Nooh eilisestä päätellen, Helsingissä kukaan ei tuijota,

miten vapauttavaa, olisihan tämä pitänyt jo vanhasta muistaa.

Täällä böndellä tuijotellaan, stadissa ei ketään kiinnosta.

Aah sain pitää joulumielitossujani jotka lämmittävät

ja ovat pehmeät jalassa kuin makuupussit.

Yksi huomioitava seikka, aina kun lataan

pärstäkuvani Instagramiin tulee tilastollinen piikki

ja lähtee iso määrä seuraajia.

On se vaan uskottava,

että tämän ikäisen pärstä ei kiinnosta. ;)

Kävimme katsomassa Vakoojien silta elokuvan ja oli todella hyvä.
Tom Hanks erittäin karismaattinen roolissaan.

Näettekö miten ihanaiset kimmeltää. ;)

Höpölän emännän kanssa, joka on vanha työkaveri alunperin,
otettiin monen monta
tulpaselfieitä ja ei vaan osunut kohdilleen, sillä
haluttiin taustalle tuo Tenavien kauhistunut nassu.

Tein myös eilen mittavia aleostoksia, espressomuki, en juo espressoa
ja joulumukin joulukuusenkoriste yhteensä 5e.
Oliko näissä ostoksissa mitään järkeä, no ei milloin niissä yleensä onkaan,
muuta kuin mielihyvä. <3

Miten teidän sunnuntai sujui tai alkanut viikko on lähtenyt käyntiin,
vaivaako mukihulluus?

Kirpsakkaa maanantaita kaikille!

Tänä aamuna ei moottori oikein lähtenyt käyntiin ja ukkelikin totesi, että olet selvästi taasen vaipumassa talviunille. Siltä näyttää nassu ja siltä tuntuu energiat. Suorilta käsin valikoitui aamukahvimukiksikin Disney naispahalaiset, kyllä sen tietää mistä tuulee.

Päätin kuitenkin ottaa itseäni sarvista (pahattaren sarvista) ja tehdä asialle jotakin. Kasvonaamioita, jalkahoitoa ja kaikkea rentouttavaa, mistä mieli kohenee kertalaakista. Pinkit korkokengät Maiju on suitsutellut kovasti Kreikkalaisen luonnonkosmetiikkamerkin Bio Aroman perään ja yhytti minut lokakuisilla I Love me messuilla Lootuskaupan ihanaisen Emilin kanssa juttusille ja kyllä ihanaisen, sillä Emili oli kyllä sellainen ihminen taas, että oksat pois, sisäinen kauneus, ulkoinen kauneus ja energia ja into Bio Aroman tuotteista tarttui heti.

Tässäpä kosteuttava savinaamio kuivalle iholle. Tämä kyllä tekee ihmeitä ja iho tuntuu mukavan joustavalta naamion jälkeen. Pieni purkki riittää hurjan pitkään, sillä teelusikallinen veteen sekoitettuna ja naamiota pidetään 15-20minuuttia. Helppoa ja miellyttävää kuin mikä. Tykkäsin ja Maiju on ymmärtääkseni testannut näistä kaikki naamiot ja pitänyt näistä aivan valtavasti.

Body cream hydrating onkin sitten atoopikon, herkkä-ja kuivaihoisen unelmavoide ja jotenkin tämä purkkikin on niin kiva, kuin hillopurkki. Purkin voide riittää aivan loputtomiin, on kiinteä, eikä vedellä jatkettua ja ilmakuplilla täytettyä höttöä vaan täyttä tavaraa. Aivan ihanteellinen kyynärpäille ja kantapäillekin. Mahtava voide ja tuoksu on hyvin neutraali.

No mutta vauvaöljyä, jo vain! Olen käyttänyt muiltakin merkeiltä vauvaöljyjä, mikä sopii vauvalle sopii minulle. Sisältää rauhoittavaa kehäkukkaa ja laventelia eli tätä tekee mieli hieroa iltasella ihan itsellekin dekoltee alueelle eli tuoksu on rauhoittava. Ajatuksena on levittää kylvyn jälkeen tai vaipanvaihdon yhteydessä, täällä levitetään suihkun jälkeen. Käsintehtyä luonnonkosmetiikkaa. Auttaa myös maitorupeen.

Shampoo on näistä yksiä suosikkejani, pesee erittäin puhtaaksi, jopa hikisen niskan ja tuoksuu ihanalle, jotenkin vastaleikatulle ruoholle. Sopii kaikille hiustyypeille. Toivoisin, että sarjassa olisi myös hoitoaine, sillä tarvitsen rutikuivien blondattujen hiusten takia aina hoitoaineen, joten nythän jouduin testatessa laittamaan shampoon lisäksi hoitoainetta ja täydellistä vaikutusta on vaikea kertoa, muuta kuin juuri, että pesee ihanan puhtaaksi ja rauhoittaa päänahkaa. Atooppisessa ihossa on kurjaa, kun päänahkaan tulee hilseläikkiä, sampoo on selkeästi rauhoittanut kyseisiä länttejä ja länttien iho ei ole niin kuiva. :)

Ohessa vielä testituotteiden mukana tulleet Magnesium hiutaleet,jotka ovat kyllä erittäin hyvät levottomille jaloille tai vaikka urheilusuorituksen jälkeen jalkakylpyyn. Suosittelen, sillä kärsin levottomista jaloista ja joudun monesti nukkumaan jalat ns.nostettuna isojen tyynyjen päälle ylös. Illalla magnesiumjalkakylpy telsua katsellessa ja jalat rauhoittuu.

Bio Aroma on erittäin posiitiivinen ja yllättävä kreetalainen luonnonkosmetiikkasarja, joka on 100% luonnonkosmetiikkaa, käsintehtyä, eivät sisällä lainkaan säilöntäaineita. Tuotteista voit lukea lisää täältä ja samalla halutessasi myös tilata niitä täältä. Purkkihöperön silmiä viehättää myös tuotteiden ulkoasu kovasti.

Mitä teidän hyvinvointirituaaleihin kuuluu, jos veto on poissa ja kuuluuko niihin kauneudenhoitohetkiä tai jalkahoitoa ja miltä kreetalainen luonnonkosmetiikkamerkki kuulosti?

Pirteää tiistaita kaikille, polkaisen tästä kohta Helsinkiin eli kyllä se tästä. :)

*Yhteistyö Lootuskaupan kanssa

Etiäiset, kutkuttava aihealue johon järki ei usko, mutta toivo elämän ihmeellisyyksistä haluaa uskoa. Jos etiäiset ovat totta, kaikki on totta, myös avaruusoliot, joihin tämä scifihöperö luonnollisesti haluaa uskoa. Tai no mehän olemme avaruusolioita mekin, eikös maapallo asu avaruudessa. No ei mutta siihen oikeaan aiheeseen eli etiäisiin.

Kahdesti elämäni aikana olen saanut etiäisen ja koska olen 47-vuotias on suorastaan pakko suhteuttaa matemaattisesti vuodet, kuukaudet ja päivät numeroon kaksi ja todeta, silkkaa sattumaa kaikki... Mutta mitä jos ei olekaan?

Oikeastaan kolme kertaakin olen kohdannut etiäisen ja tiedä vaikka tuhat kertaa, mutta en vain ole osannut kuunnella? Ensimmäinen ei tavallaan ollut etiäinen lainkaan, mutta koska kokemus oli niin omalaatuinen täräytänpä sen ensialkuun tässä.

Olin 17-vuotiaana kiertämässä Eurooppaa silloisen poikaystäväni autolla kolmen viikon ajan. Eräänä yönä matkattiin yötä myöten ja minä nukuin, kunnes heräsin kauhun tunteeseen jossain ranskalaisessa pikkukylässä klo 4:n tienoilla, niin, niin se suden hetkikin. Herättyäni kylässä alkoi kirkon kellot soimaan ja se tuntui hiuksia nostattavan pelottavalta. Mielikuvissani näin mielessäni, että kyseessä oli jonkinlainen rituaalimenoin varustettu epäkirkko ja me kirkon seuraavat uhraukset epäjumalalle.. Sanoin, että "nasta lautaan nyt, tänne kylään emme jää" ja enpä ole päätöstä katunut. Jos joku tietää miksi kirkon kelloja soitetaan myös yöllä, kyseessä kesäaika, mikä juhla voisi olla sellainen, että yöllisiä kirkonmenoja järjestetään moiseen aikaan, niin voisin saada tuohon ihon kananlihalle vieläkin kipeyttävään muistoon taltutuksen.

No sitten oikeaan etiäiseen, joka tuli unessa. Asuimme Latviassa ja mieheni oli purjehdusmatkalla Kroatiassa. Heräsin 3:lta yöllä hiestä märkänä, olin nähnyt unen hukkuvasta miehestäni. Yritin yöllä soittaa miehelle (paniikki iski) enkä saanut kiinni. Aamulla uskalsin häiritä soittaa miehen työkaverin puhelimeen ja sain mieheni kiinni. Mieheni oli palannut syömingeiltään purjeveneeseen nukkumaan ja laiturin narut olivat kietoutuneet mieheni jalkaan kiinni (nyt on vakavaa juttua, kun puhutaan miehestä eikä ukkelista;) ja oli plompsahtanut mereen. Vaatteet painoivat niin paljon ettei omin avuin päässyt ylös, vaan naapurilaiturin porukka auttoi kuivalle maalle. Kyseinen tapahtuma tapahtui samaan kellonaikaan, kuin painajaiseni.

Niin onko miehelläni ja minulla jokin avaruudellisen vahva yhteys, että toinen pystyy lähettämään mieleeni hätäsignaaleja vai oliko kyseessä etiäinen tai silkkaa sattumaa? Vahvaan yhteyteen olisi mukavaa uskoa, sydän sydän sydän.

Kolmas tapaus tapahtui pari vuotta sitten ajaessamme mieheni kanssa peräkanaa ostoskeskus Jumbosta kotiin. Mieheni sanoi käyvänsä vielä tankkaamassa auton. Kääntyessäni Porvoon moottoritielle silmieni eteen näyttäytyi vahva kuva omasta autostani lytyssä hirvikolarionnettomuuden aiheuttamana ja noh kamalaa kuvailla verinen minä siellä sisällä. Lisäksi näkyyn (aivojen häiriötilan aiheuttaman kuvan pelkotilan jälkireaktio järkeistettynä) näin kuvassa mieheni saapuvan onnettomuuspaikalle.

Säikähdin näkyä erittäin paljon, oikeastaan heräsin ja pysyin valppaana koko kotimatkan ajan. Siihen loppui radiokanavilla surffailu ja pieni ylinopeus. Kuinka ollakaan "etiäinen""sattuma" pelasti henkeni, sillä Porvoon motarin ainoassa kohdassa, jossa ei ole hirviaitaa (miksi ei ole, vaan kauheasti puita, joiden takaa ei näy mitään) tiellä seisoi iso uroshirvi isoine sarvineen ja jouduin äkkijarruttamaan autoni.

Kaikkiin näihin kokemuksiin/etiäisiin on liittynyt vahva tunne, nimittäin pelko. Olen miettinyt kaikilta kanteilta asiaa, lähettääkö suojelusenkeli tai alieni minulle ennenäkyjä, kunhan minä vain ymmärrän niitä kuunnella vai onko kyse silkasta sattumasta, sillä sattumiakin tapahtuu ja mieli on siitä kummallinen, että haluaa lohduttaa itseään jollain suuremmalla voimalla.

Lopputulemaan en ole päässyt, riippuu päivästä onko tunne vai järkipäivä, tunnepäivänä etiäisiä tietenkin, järkipäivinä tilastollista sattumaa?

Mitä te olette mieltä, onko etiäisiä olemassa vai onko kaikessa kyseessä vain sattuma? Näettekö te etiäisiä, olisin erittäin kiitollinen jos niistä saisin enemmän kuulla.

Mukavaa keskiviikkoa ja muistakaa kuunnella itseänne, ainakin ituitio on todistetusti vahva voima. ;)

Iloista uutta vuotta ja puolen vuoden jorinat, tammi-kesäkuu 2015 Varoitus pitkä, kuin nälkävuosi...

Ensilumi ja hurjimmat himotukseni kohteet vuodelta 2015 ja miten ne aiheuttivat jopa terveydellisiä ongelmia!

Mitä joulupukki toi miehelleni? ISSEY MIYAKE NUIT D'ISSEY PARFUM

Siivouskilarit, meidän ja muiden lapset, voi elämän kevät!

Pakkaspäivien kuvia ja L'occitane uutuuksia!

Blogini nostettu Kodin Kuvalehdessä, kiitos Uraäidin ruuhkavuodet!

Tapahtui viime yönä...

Escadan Agua Del Sol uutuustuoksu tuo kesän pakkasen keskelle!

Himputin pakkanen, hrrrr.....

Läski saapuu hiipien...

Vihreät, vaaleanpunaiset, vaaleansiniset neuvolakortit, sukupuoliroolittelu ja yksilön oikeudet

Lumenelta tulossa jotain uutta ja ihanaa, Bright Now uutuudet ja Lumene Lab uutuus jo apteekeissa!

Nyt jos koskaan kannattaa käydä Niophlex käsittelyssä kampaamokäynnin yhteydessä!

Täydellinen elämä

Eilen oli kiva päivä!

Kauniita kuvia ja kaameita kuvia, miksi keski-ikäistä ei saa IKINÄ kuvata alhaalta!!!

Guerlain La Petite Robe Noire vie sydämen suoraan Pariisiin

Punaiset paljetti Uggit liikenteessä ja mukihulluutta!

Tänä aamuna ei mistään tullut mitään ja päivää päätin piristää kreetalaisella Bio Aroma luonnonkosmetiikalla!

Etiäisiä onko niitä, nyt menee scifiksi, sillä olen kokenut niitä, ehkä...