Siellä se nyt on. Jyskistä tovi sitten hankittu kaappi on miehen ja tyttären ja tyttären poikaystävän kokoamana paikalla. Ensin näytti kovin jyhkeältä, mutta silmä tottui hyvin pian uuteen kaappiin.

Vanha punainen lipasto alkoi olla jo kuluneen näköinen, siinähän se n. 10 vuotta ehti töröttää ja toimia samalla myös kissojen ruoka-alustana. Lipasto ei lähtenyt kuitenkaan kaatopaikalle vaan päätyi naisluolaan, josta lähti taas vierassänky autotalliin.

On se vaan jännä juttu, että kun kotiin tulee yksikin uusi isompi esine, palapeli alkaa ja moni muukin asia vaihtaa paikkaa ja taas syntyy järjestelyn ruljanssi. Nyt kyllä toivon, että koti saa vähän aikaa olla ja ei tehdä yhtään mitään.

Kävimme vielä Lainalaatikolta noutamassa runkopatjalle ja muille vieraspatjoille muoviset säilytyspussit, jottei autotallista tartu patjoihin niin minkäänlaista hajua.

Diana tykkää jääkaapin päällä tarkkailla kaikkea jännää mitä keittiössä tapahtuu.

Kaapin sisältö hakee vielä muotoaan. En alkanut tahallaan tunkemaan sisälle astioita ja sälää vaan tiedän, että ajan kanssa kaikki löytää kyllä paikkansa. Huimaa, että yhtäkkiä on vapaata hyllytilaa.

Kippis uudelle kaapille ja aiemmin hankitulle toiselle jääkaapille. Nyt on moni käytännön asia taas paremmalla tolalla. Kaiketi koti on ikuisuusprosessi ja ikuinen käymistila. Asioita vanhenee ja uusia tarvitaan tilalle. Uutta on myös uusi tiskipesukone, vanha ei yksinkertaisesti pessyt enää puhtaaksi ja olikin meillä yli 10 vuotta ja vielä edellisellä omistajalla eli oli todellakin aika uusia tuo vempele.

Seuraava etappi jonain päivän voisi olla uudet lattiat. Ihan tietyn väriset valittiin, jottei taaperoiden ja eläinten liat näy silmään joka päivä, niin että päivittäin saisi olla lattioita pyyhkimässä. Kokemusta valkoisistakin lattioista on, ihanat, mutta raskaat pitää puhtaana.

Kyllä ne astiat vielä kaappiin nivoutuu, ihmetellään tälläisenä uutta kaappia nyt vähän aikaa.

Tykkään älyttömän paljon noista Marimekon ja Iittalan Taika mukeista, niissä maistuu kahvi todella hyvältä ja pysyy kuumana pitkään. Nämä kaikki mukit ovat perheen 14-vuotiaan suosikit myös. Bongasin, että Marimekko mukeja on tullut paria uutta, beigevalkoinen ja kovin syksyisen ruskeavalkoinen, aijai.

Sumppia huuleen ja oikoiseksi, nooh ehkä hieman imurointia ja ruoanlaittoa, näistä asioista koostuu meidän sunnuntapäivä. Miten siellä, miten on viikonloppua vietetty ja mikä juttu on teidän kodin sydän?

Aurinkoista päivää kaikille. <3

*Gaston Luge reppu saatu

Viime kesänä etsin serkun häihin mekkoa ja löysin HM:ltä tälläisen vastaavan mekon tummansinisenä, malli hieman lyhyempi ja kaula-aukko erilainen. Tumman sinistä mekkoa olen vuoden aikana käyttänyt todella paljon, niin juhlaan, jouluun, kuin arkeen neuleen kanssa.

Mikä parasta tämä mekko on mielettömän mukava vielä yllä ja leikkaus tulee kivasti rintojen alle eli armelias keskivartaloiselle, kuten meikäläiselle.

Bongasin, että vastaavia mekkoja löytyy taas alesta ja kotiutin mekot punaisena ja keltaisena ja tykkään aivan valtavasti. Tämä mekkomalli on vielä kivempi ja armeliaampi, kun on aavistuksen pitempi malli.

Ajattelin vinkata täällä blogissa, kun ale on nyt kuumimmillaan ja jos jotain muutakin kiinnostaa mekot moneen menoon. Löytyy montaa eri mallia ja värimaailmaa ja myös klassista mustaa ja ruskeaa.

Omat mekot on koossa M, kun normaalisti saatan ostaa L tai Xl koon mekkoja. Nämä mekot tällä hetkellä on ihan huikean edullisin hinnoin myynnissä. On fiilis, että tästä mekkomallista tuli ihan oma nimikkomekkomalli.

Vitsi keltainen on niin kivasti astunut vaatekaappiin parin mekon myötä ja koko ajan tekee mieli pukeutua näihin iloisiin voimaannuttaviin (sana jota inhoan:) väreihin.

Jos jotain kiinnostaa, sain ruotsalaiselta Gaston Lugalta repun Insta yhteistyönä ja koodilla ”koivusalo” saatte 15% alennuksen valikoimasta ja vielä 29e mustavalkoisen puuvillaisen shopperin kaupan päälle.

Tykkään tästä omasta repusta todella paljon ja repusta tulee mieleen Longchamp merkki.

Punaisesta mekosta ei olekaan kokovartalokuvia, mutta on sellainen täydellinen punainen, niin kesään kuin vaikka jouluun.

Tässä viime kesänä ostettu mekko monessa käytössä. Tätini osti itselleen myöskin tämän saman mekon.

Juhlavamman mekosta saa hieman näyttävämmällä jakulla.

Ei muuta kuin kippis kivalle ja mukavalle mekolle, joka taipuu moneen. Mikä on teikäläisen lempi mekkomalli ja olisiko tästä sinullekin mekoksi? Vai onko se housut, joita fanitan kyllä aina myöskin.

Iloista viikon jatkoa kaikille mekkotunnelmin. <3

Nyt tulee hirmuisen ristiriitainen blogipostaus, josta ei välttämättä kukaan saa otetta, koska en tästä saa tolkkua itsekään. On vain pakko tunnustaa, ihminen on ristiriitainen olento ja voi olla hyvin eriä mieltä asioista, riippuen kuun asennosta, hormonikierrosta, millä jalalla on herännyt aamuisin ja millä päällä mennyt illalla nukkumaan.

Hirmuisen paljon tänä päivänä kirjoitetaan keho-karva-ryppy-kilo-positiivisuudesta ja hyvä niin, jos ei puhuttaisi, mikään näistä asioista ei edistyisi. Olen todella vahvaa ja samalla heikkoa mieltä näistä asioista, sillä ei ole mitään ongelmaa kulkea karvakoipineni kaupungilla, käydä leffassa, istua töröttää meikittä vatsa pömpöllä, mennä vaikka aamutohveleissa elokuviin. Olla vain minä, mitään miettimättä, vähän niin kuin mökkilook kesät talvet kärjistettynä sanottuna.

Silti jos lähden jonnekin vaikka stadiin tai tapaamaan ihmisiä tai laitan kuvia someen, siloitan niitä. En näytä säärikarvoja, kuluneita kynsilakkoja varpaankynsissä, sitä salaattia hampaanvälissä tai mielelläni pömppömahaanikaan.

Miksi toimin näin, koska toisaalta olen hyvin sinut itseni kanssa ja julkisella paikalla ei hävetä lainkaan olla sellainen kuin olen. Noh tunnustettakoon, kun ovesta lähden ulos, hiukset kampaan aina ja olen puhdas. Puhtaus on todella tärkeä ja miellyttävä asia.

En mieti liikkuessani vaikka täällä Porvoossa, että törmäänkö tuttuihin tai enkö törmää, luonnollinen säärikarvainen ja meikitön minä on fakta, jonkalainen jokainen meistä loppupeleissä on.

Paitsi ”oudot” karvattomat lapsemme, joilla ei ole edes kainalokarvoja. Onko tämä karvattomuusihanne menossa jo näin pitkälle, ettei lapset saa karvoja vai onko tämä uusi mutaatio ihmisen siirtyessä yhä kauemmaksi luolanainen vaiheestaan, syvimmästä olemuksestaan ja yhteydestä luontoon, onko se katoamassa?

Oli miten oli, luonnollisuus on täysin ok ja siloiteltu totuus on täysin ok. Olen ajatellut omien kauneusihanteiden kautta, että ihmisille on kenties miellyttävämpää olla katselematta somessa karvakoipiani tai vaikka ihokraatereitani. Mutta mistä tämä kauneusihanne ja kauneusajatus kumpuaa. Yhteiskunnan pakottamasta muoti-ilmiöstä, johon tahdottomana myönnän asettuvana itsekin, mitään miettimättä, että miksi, ketä tässä yritän miellyttää, muita vai itseäni.

Edelleen sanoitan, että karvojen, kilojen, iän ja kaiken tasa-arvon puolesta tulee taistella niin kauan, ettei näistä tarvitse puhua enää. Niin että pääsemme olotilaan, kroppa on vain kroppa, karvat on vain karvoja ja ketään ei ällötä, kaikki saavat olla täysin omia itseään, ei ole ikää, on vain ihmisiä. Syntyykö tälläinen yhteiskunta ikinä, vaikea sanoa, ehkä se on vain utopiaa, mutta taistelutta ja mykkämielisenä se ei ainakaan synny.

Silti haluaisin vetää ilmastointiteipillä kokonaan kropan läpi niin, että vain hiukset, kulmakarvat ja ripset saisi jäädä. Silti peitän primerilla ihokraatereita, meikkaan, raidoitan hiukset, ajelen säärikarvat, käytän koruja, valkaisen hampaita, käytän itseruskettavaa ja vaikka mitä.

Pitääkö naiset täysin vapauttaa tästä kaikesta vai tykätäänkö me aidosti tästä puurtamisesta, itsemme kaunistamisesta? Ajoittain tykkään aidosti ja joskus on ihanaa laittautua ja valmistautua juhlaan. Lakatut siistit varpaankynnet ja ajellut sääret saavat huolitellun olon, enkä edes kyseenalaista tätä koko asiaa, sillä kaiketi olen yhteiskunnan ja mainonnan uhri, nainen vailla omaa syvempää ajatusta, miksi kaunistaudun?

Paljon on somessa hyvää kampanjaa siitä, että laitetaan meikittömiä kuvia, käsittelemättömiä kuvia someen. Tämä on todella hyvä asia, etenkin näyttää epävarmoille nuorille, ettei täydellisyyttä olekaan, ettei some ole pelkkää kiiltokuvaa.

Näillekin kuville olisi kuitenkin yksi pyyntö, älkää sivulauseessa tuomitko niitä, jotka käsittelee kuvia tai kaunistautuu. Tälläinen itsensä nostaminen ei palvele ketään vaan on taas tyypillistä sitä, että nainen on naiselle susi. Olen parempi ihminen, koska kuvani ovat aitoja, olen meikitön, olen sitä ja tätä.

Sinut itsensä kanssa ihminen oivaltaa, että kaikki eivät ole ensinnäkään niin itsevarmoja ja kaikki eivät mahdu samaan muottiin, sen oman kauneusihanteen kanssa. Jos joku on epävarmempi ja käsittelee kuvia, pitääkö se yleisesti ääneen alleviivata se toisen ihmisen epävarmuus. Ehkei se edes ole epävarmuutta vaan kohteliaisuutta, aikuisten satua, estetiikan tarjoamista seuraajille?

Hirmu vaikeita asioita. Mielestäni olisi fantastista, että niitä meikittömiä, karvaisia, ryppyisiä ja kaikenlaisia kropan kuvia voitaisiin laittaa tekemättä niistä numeroa. Sillä tällöin olisi päästy iso askel kohti vapautta, ilman että syyllistetään niitä, jotka eivät ole vielä siellä. Olla vaan se aidoin minä, ilman puheita.

Mutta kun puheitakin tarvitaan, asioiden puolesta puhujia vai tarvitaanko? Mitä jos kaikki alkaisi vaan äänettä laittaa kuvia ei siloitellusta itsestään ja tästä normaalista ihmisyydestä tulisikin muoti-ilmiö? Olisi varsin optimaalista, mutta tuskin tulee tapahtumaan.

Kaikkeen tasa-arvoon ja ihmisen oikeuteen olla oma paljain minä, tarvitaan äänitorvia ensin, ärsyttää se tai ei. Kun äänitorvia ei enää tarvita, on vihdoin saavutettu ihmisten välinen tasa-arvo kaikessa, niin iässä, kiloissa, rypyissä, karvoissa, sukupuolessa, seksuaalisessa, uskonnollisessa ja poliittisessa suuntautumisessa.

Loppupeleissä kaikki olemme vain ihmisiä ja aika pitkälle meillä kaikilla voi yhteen päiväänkin mahtua kosolti itsevarmuutta ja läjäpäin epävarmuutta ja sekin on rikkaus, olla niin hitsin monimutkainen ja ristiriitainen.

Oi mutsi mutsi Elsa sanoitti Instassaan pari viikkoa sitten hyvin, missä näkee plus-malleja, joilla on suuri maha tai missä näkee vanhempia malleja, jotka ova xl-kokoa. Jos näet vanhemman naisen mainoksessa, yleensä näitä vanhempia naisia on vain yksi eli ”kiintiövanhus” ja hän on superkaunis ja aina laiha. Jos näet xl-malleja uimapuvuissa, yleensä heillä on suuret rinnat ja leveän kaunis takapuoli, mutta ei valtavaa pömppömahaa.

Eli itse asiassa nämä molemmat mallityypit eivät taida oikein markkinoida tavallisella suomalaisella naiselle vai mitä olette mieltä? Kyllä keski-ikäinen nainen on jo siinä mielessä fiksu (nuoremmatkin totta kai, mutta puhun nyt omalla keski-ikäisellä suulla), että ymmärtää ettei ole sadun toivekuvaa itsestä, että minustakin tulisi minulle mainostavan mallin kuvajainen, jos ostan mallin päällä olevan mekon tai vaatteen. En pysty samaistumaan näihin malleihin ja vaatteet jäävät kyllä hankkimatta.

Tähän kaikkeen kaipaisin muutosta niin kovin, mutta ei kai se muutos tapahdu, kun en itsekään uskalla näyttää valkoista pömppömahaani somessa ja uima-rannallakin peitän sen uimapuvulla. Olen itse itseni pahin vanki ja yhteiskunnan kauneusihanteiden, eikä niitä todellakaan tarvitse hyväksyä, ääntä saa pitää ja itseään saa näyttää ja olla vaan minä.

On tämä aivan himputin ristiriitaista olla nainen, joka on asetettu jo sukupolvien ketjussa tiettyyn normiin, tiettyyn kauneusihanteiden vankilaan. Joka on ammennettu jo vauvalusikalla mieleen, niin ettei näitä asioita koskaan ole tullut edes nuorempana kyseenalaistettua, on vaan tullut ajeltua ne karvakoivet ja käytettyä jopa kuristavia kalsongeja sun muita ”muka hoikentavia” puristussukkahousuja, jotta sitä olisi rakastettavampi itselleen vai muille ihmisille?

En ole vieläkään valmis laittamaan karvakinttujani someen tai paljastamaan heikkoa kohtaani, taikinaista valkeaa massuani yleiselle kansalle eli kaivan kuoppaa itseltäni ja tasa-arvon edistymiseltä. Olen kyllä valmis tunnustamaan nämä ominaisuudet itsessäni julkisesti ja ehkä se on sitten pieni askel eteenpäin olla vaan minä itseni, myös somessa.

Ainakin täällä hämärtyy se seikka, mikä on oma kauneusihanne ja mikä on aitoa kohteliaisuutta muita kohtaan, olla huoliteltu. Ehkä se sitten on jotain sitä välimaastoa, mutta tätä varmaan tulee pohdiskeltua sinne hautaan saakka eikä valmista välttämättä tule. Niin pitkään kuitenkin aivoilleni on syötetty tiettyä kauneusihannetta ja tästä kauneusihanteesta on vaikeaa pyristellä pois.

Mutta tarviiko sitä pyristellä, jos se on pyristelyä? Mitä jos hyväksyisi itsensä sellaisenaan kuin on, epävarmana ja itsevarmana.

Jos jotain olemme lapsillemme halunneet opettaa, se on empatia. Kykyä asettua muiden asemaan, tuntea empatiaa kaikenlaisia ihmisiä kohtaan ja kykyä myös olla empaattinen itselleen ja rakastaa itseään, olen hyvä näin. Enkä koskaan kiusaa tai naura muille, oli ihminen minkälainen tahansa, sillä kaikki me välillä olemme ontuvia ja koomisia ja teemme virheitä. Olemme epätäydellisiä ja oman epätäydellisyyden myöntäminen on ennemminkin matka kohti ”täydellisyyttä” eli mielenrauhaa.

Muistaa olla tuomitsematta muita, koska koskaan ei voi tietää minkä alla ihminen kipuilee. Miten vaikka ”kuori” tai kaunistellumpi totuus voi olla pakokeino elämää jäytävältä tuskalta. Itseensä tyytyväinen ihminen ei moiti muita, koska ymmärtää oman epätäydellisyytensä.

Joten jos ollaan tasa-arvon asialla tai millä tahansa hyvällä asialla, ollaan sitä itsemme kautta, syyllistämättä muita. Hyvä roolimalli tuo rohkeutta muillekin ja vetää mukanaan hyvää energiaa.

Epätäydellisyyden myöntäminen on matka kohti täydellisyyttä, jota ei koskaan saavuta, mutta on kuitenkin pyrkimys maaliin.

Tämän oman balanssin ylläpitämiseksi on kaksi Instagram tiliä (@koivusalo), joista toki tämäkään ei ole täydellinen ja monen mielestä liian värikäs, liian lapsellinen, mutta mitä sitten, se on minunlainen. Toinen (@varjoinsta) on käsittelemätön vaikka vieläkään sielläkään ei valkoista massua näy, eikä kynnysmattokoipisääriäni. Ehkä jotkut asiat vaan haluaa pitää itsellään ja sekin on ihan ok.

Nämä kaksi tiliä ovat itselleni tärkeitä siinä balanssissa, että ihminen saa hakea estetiikkaa ja ihminen saa samalla myös olla se aidoin minä sitä mitenkään selittelemättä. Ihminen saa olla ristiriitainen ja monimutkainen. Mikä meistä loppupeleissä muistetaan on kuitenkin se, miten kohtelemme muita ihmisiä.

Yritämmekö olla parempia, nostaa omaa jalustaa vähättelemällä muita vai annammeko vilpittömästi kaikkien kukkien kukkia. Ei edes se ulkoinen vaan se sisäinen sydämen kauneus, se on kauneinta kauneutta, ei kadoteta sitä vaikka olisimme meikittömiä luomuja tai täynnä botoxia, kuristavia korsetteja, geelikynsiä, irtoripsiä, me kaikki olemme vain ihmisiä ja niinhän se raamatullisesti menee se tärkein oivallus, kenelläkään meistä ei ole oikeutta heittää ensimmäistä kiveä tai alentaa muita ylentämällä itseään.

Joten ulkonäköä tärkeimpiä arvoja on sisäinen kauneus, ylistetään sitä.

Loppuun asian vierestä:

” In the end, we will remember not the words of our enemies, but the silence of our friends.”

Loppupeleissä emme muista ”vihollistemme” sanoja vaan ystäviemme vaikenemisen. Ja annetaan armo myös niille vaikeneville, sillä koskaan emme tiedä mitä taisteluja he taas ovat käyneet läpi elämässään ja miten heidän täytyy toimia itseään suojellakseen.

Eli ei edes ne kiusaajien sanat vaan ystävien ja läheisten tuki, että olemme hyviä juuri näin ja rakastettuja juuri sellaisina kuin olemme. Koska osittain kai haluamme näyttäytyä kauniina, ettei meitä pilkata, ettei meille naureta.

Siinä on naiseuden voima, eikä siinä, onko massu esillä, säärikarvat pitkät vai onko keho puleerattu läpikotaisin. Loppupeleissä sisin ratkaisee. Tästä syystä myös se empatian taju on tärkein arvo ja ominaisuus mitä vanhempina voimme lapsillemme opettaa, kun on empatiaa, on kaikki, ihminen on tällöin kaunis ihan aina. <3

Mitä mietteitä teksti herättää? Miksi kaunistaudut, mietitkö sitä koskaan vai onko se vain normi olotila. Tykkäätkö kaunistautua? Eikö olekin ok, että sitä voi kaunistautua ja ystävä voi olla vaikka täysin luomu, molemmat saa olla omia itseään sellaisina kuin haluaa?

Onko nainen naiselle susi vai onko se vain joissain tilanteissa, onko kaikki naisten välistä kilvoittelua vai yhteiskunnan opettama tapa, jota ei osaa edes kyseenalaistaa eli normi?

Miten empatia, tapaatteko paljon ihmisiä, joilla ei ole empatiaa ja minkälainen on teidän mielestä empaattinen ihminen tai ei empaattinen ihminen?

Mitä vaan jutustelua asian tiimoilta olisi kiva kuulla, sillä kuten tekstistä voi päätellä valmista ei tule, mutta muiden mielipiteet voi voimaannuttaa (taas tuo inhoamani sana, mutta on se kätevä sana) omaa hapuilua.

Ollaan hyviä toisillemme, siinä loppupeleissä kaikki. <3

No niin, ei mitään uutta Porvoo päivässä ravintoloiden suhteen, mutta aina voi olla mahdollisuus, että tänne blogiin joku uusi ihminen eksyy, joten vinkataan vanhat hyvät paikat.

Porvoon parhaat kakut löytyy Cafe Cabriolesta. Terassikin löytyy, mahtava kotiruoan tyyppinen lounas, joka on kuitenkin äärimmäisen herkullinen. Ihanat suolaiset piiraat salaatin kera ja aamupala on aivan luxus piirakoineen, hedelmineen ja pienen makeapalan kanssa. Leivokset maksavat 3,80€ ja kotiin vietynä muistaakseni 3,30€.

Jos tulet Porvooseen, tule muina päivinä kuin sunnuntaina, jotta pääset nauttimaan Cafe Cabriolen tunnelmasta ja kakuista. Leivoksia kannattaa viedä kotiinkin, kuten meidän vieressä eilen istuneet ystävykset, joille iski annoskateus ja meidän annoksia tovin ihailleena, päättivät napata leivoksia kotiinviemisiksi.

Jos sushihammasta kolottaa, suosittelen Sakura sushia tai kesällä Oishi sushista löytyy myös ulkoterassi.

Aina sitä turistina omassa kaupungissa huomaa jotain uutta, kun katselee kaupunkia enemmän ystävän silmin.

Ne mukulakivet. <3

Ystävyyttä vuodesta -75. Välillä pitkiäkin taukoja, lapset syntyivät eri aikaan, oli ulkomaanvuosia sun muuta. Mutta kun muutama vuosi sitten taas tavattiin, niin se oli siinä, kuin päivääkään ei olisi ollut välissä.

Lapsuudenystävän kanssa on hauskaa se, että voi jauhaa toki nykyisiä juttuja, mutta voi myös muistella vedet silmillä lapsuuden hulluja sattumia ja niitähän riittää, kun olemme syntyneet ”hassujen sattumusten” tähtien alla.

Monta vuotta vanha farkkutakki, miten se onkin taas niin kiva juttu. Laukku Cath Kidston ja mekko ja kenkulit Tokmanni ja mekko on Polan mallistoa ja kuin Marianne karkki itsessään.

Cafe Cabriolen suklaa-ja mutakakut ovat aika ”tiukkoja” eli yksi leivos riittää jaettavaksi tyydyttämään makeannälän. Mutta nämä marjakakut ovat raikkaita ja kepeitä eli tietenkin molemmille omat. Mutta kotiin kannattaa napata vaikka joku suklaakakkuviipale, riittää iloa useammalle tai itselle pariksi päiväksi.

Tuli ostettua Marianne Dominoita, joita ei oltu vielä aiemmin maistettu. Ensimmäisen syötyäni tuumittiin miehen kanssa, ääh ei ole alkuperäisen Dominon voittanutta. Mutta muutaman maisteltuamme meni jo kieli mennessään. Mietittiin miksi tehdä Marianne Domino, kun on jo Minttu Domino. Pitäisi tehdä vertailutesti näiden kahden minttuisan keksin välillä. Mutta näissä Marianne versioissa kyllä maistuu piparminttu, joten ero löytynee siitä.

Kun kuvasin näitä kekkuleita, niin tuolin päällä nökötti tämä Polan raitamekko ja samassa välähti, mekko on itsessään kuin Marianne karkki.

Tänään jatkuu ystäväpäivät, kun hyvä ystävä ja lukioajoista jo tunnettu, on tulossa tyttärensä kanssa yökylään. Joten mitähän tänään keksitään. Ainakin korkataan ”siskoilta” tuliaisiksi saatu rapsuskumppa ja syödään taas jotain hyvää, hehe kuinkas muuten.

Miten siellä, miten on viikonloppua vietetty? Oletko maistanut Marianne Domino keksejä? Mikä on lempi Domino keksi tai herkku? Onko Cafe Cabriole tuttu paikka?

Herkullista ja aurinkoista sunnuntaita kaikille. <3

Tämän aamuiset kahvimukikuvat ja aiempi blogipostaus jäivät alitajuntaan pyörimään, miksi toimin kuten toimin?

Kahvimukikuvia selatessa huomasin, että muutamissa kuvissa on hyvin antelias kaula-aukko, juu eihän tälläisiä kuvia tälläisenään voi julkaista. Vaikka voin olla yleisessä saunassa, uimarannalla eli enemmän ihmisten ilmoilla kyllä tissivakoineni kaikkineni. Tosin pyrin käyttämään aina asuja, joissa tämä vako ei näy.

Muiden tissivakokuvat ei niinkään häiritse vaan tämä on asia, jota en itse itselleni salli.

Toinen on varvaskuvat. Jokin merkillinen suhtautuminen on omiin varpaisiin ollut tiedostavasta murkkuiästä lähtien. Aloin piilottamaan varpaitani jo teininä, kesäisissä kotibileissä oli sukat laukussa mukana, joilla saatoin piilottaa varpaani, kenkien jäädessä eteiseen, muiden bilettäessä rohkeasti paljain jaloin. Huomaa tuo tunne ”rohkeasti”, pidin ja pidän muita rohkeampana kuin itseäni.

Näistä varpaiden piilotteluista lähtien olen pohtinut syytä tähän, vieläkään saamatta selvyyttä asiaan, miksi häpeän varpaitani ja en halua, että kukaan huomaa niitä.

Voin toki kesällä kulkea sandaaleilla ja ikä on tuonut armoa tähänkin asiaan, mutta edelleen en halua, että kukaan kiinnittää millään tavalla huomiota näihin ulokkeisiin.

Eli en koskaan laittaisi lähikuvaa varpaistani Instaan tai blogiin vaikka muiden varpaiden tuijottelu Instassa ei niinkään ällötä, etenkään jos varpaat ovat siistit ja puhtaat. Toki aika äkkiä varvaskuvat sielläkin skippaan, mutta muiden varvaskuvat eivät ole lainkaan niin paha asia kuin omani.

Mistä himputista tälläinen tissivako-ja varvasfobia juontaa? Ja onneksi olen sellaisessa pisteessä, että ymmärrän sieluni sopukoissa, että ongelma on vain ja ainoastaan oman pääni sisällä. Sallin kaikkien muiden kukkien kukkia varpaineen ja kaikkine muine ulokkeineen. Ongelma on vain ja ainoastaan minun omani. Kuten pääsääntöisesti ihmisten harmitukset muissa ihmisissä aina onkin.

Bongasin tänä aamuna ihastuttavan Elisa Liiallisuuksia kirjoituksen valokuvaamisesta, että mitäs jos kaikille sallittaisiin vaan valokuvaamisen ilo, eikä arvosteltaisi niitä, jotka kuvaavat ilman suurempia ja älyttömämpiä täydellisyyden tavoitteluita. Kannattaa katsoa Elisan storiesit myös.

Miksi ihmisten pitää päteä, käydä aina arvostelemassa muita, nostattaa omaa häntää, minä en tee ainakaan noin ja meillä on aina tehty näin ja sinun tapasi toimia on huonompi tapa toimia, olet huonompi ihminen kuin minä. Minä olen hyvä ja rakastettu, hyvä muiden silmissä, hyvä itseni silmissä vai olenko?

Ensinnäkin täydellistä ihmistä ei olekaan ja jos jotkin seikat toisessa ihmisessä ärsyttää, tulee katsoa peiliin ja pysähtyä. Miksi tuo ihminen ärsyttää minua, miksi haluan arvostella toista ihmistä, sanoa jopa toiselle ihmiselle pahasti, yrittää opettaa toista ihmistä? Kun tulisi miettiä mitä omassa itsessäni on parannettavaa ja mitä en omassa epätäydellisyydessä itselleni salli, kun olen niin kovin ankara toisille ihmisille.

Toki on silkkaa ilkeyttäkin olemasta, mutta ei siitä sen enempää, puhutaan nyt kuitenkin kehittyneemmästä ihmispersoonasta, kuin silkkaa pahuutta olevasta. Sillä toki voitaisiin miettiä pahuuden syntyprosessia, lapsuus, elämän kokema, voiko lapsi syntyä pahana, mutta tämä onkin sitten jo ihan uuden postauksen aihe tämä.

Kun toinen ihminen herättää vilunväreitä, pääsääntöisesti ongelma on ihmisessä itsessään. Joku voi olla ihailtavan rohkea, pukeutua värikkäästi tai ikäänsä nähden nuorekkaasti, näyttää varpaitaan tai anteliasta kaula-aukkoaan ja kun niitä vilunväreitä herää, silloin on aina hyvä miettiä, miksi nämä asiat toisessa ihmisessä ärsyttää ja eikö nämä asiat ole juuri niitä, joita en itse itselleni salli.

Viisas vaikenee pitää erittäin hyvin paikkaansa, sillä viisas on sinut oman rosoisuutensa kanssa ja oivaltaa jo sen, ettei ole täydellinen ja siksi ei ole koskaan varaa arvostella muita.

Arvostelijat, netissä huutelijat, kiusaajat ja pätijät, he eivät ymmärrä yhtä yksinkertaisinta ja syvintä seikkaa, että huuteluillaan he juuri paljastavat huonon itsetuntonsa, joskus jopa silkan kateutensa, toisella ihmiselle on jotain sellaista mitä itselleen halajaa tai luulee halajavansa. Kateelliselta puuttuu myötelämisen taito, nähdä toisen ihmisen tuska ja haavoittuvaisuus, ilot, koska kateellinen keskittyy vain huomaamattaan siihen, mitä itse on vailla.

Se ymmärrys, että täydellisyys on saavuttamaton olotila ja voi viipyä vain hetkissä ja että juuri epätäydellisyys voi olla täydellisyyttä, etenkin epätäydellisyyden hyväksyminen ja mahdollisuus nauttia omasta epätäydellisestä elämästä. Muiden arvostelu on vain itsepetoksen kupla, suojakeino, laastari pyyhkimään elämän tuottamia omia haavoja pois.

Eli kun tätä vajavaista ihmisraakiletta kauhistuttaa vaikka toisten ”rohkeat” varvaskuvat somessa niin on hyvä muistaa Eino Leinon Hymyilevä Apollo:

Ei paha ole kenkään ihminen,

vaan toinen on heikompi toista.

Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,

vaikk’ ei aina esille loista.

Kas, hymy jo puoli on hyvettä

ja itkeä ei voi ilkeä;

miss’ ihmiset tuntevat tuntehin,

siellä lähell’ on Jumalakin.

Oi, antaos, Herra sa auringon,

mulle armosi kultaiset kielet,

niin soittaisin laulua sovinnon,

ett’ yhtehen sais eri mielet.

Ei tuomitse se, joka ymmärtää.

Mut laulukin syömiä selittää

ja ihmiset toistansa lähemmä vie.

Sen kautta käy Jumalan tie.

Oi, onnellinen, joka herättää

niitä voimia hyviä voisi!

Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,

niin ette niin kovat oisi!

Miks emme me kaikki yhtyä vois?

Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.

Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!

Niin suuri, suuri on maa.

Eli täällä jatketaan itseopiskelua rintavako-ja varvasfobian suhteen, mutta jos jollain on antaa tähän jokin selitys tai jos jotain vaivaa samat fobiat, olisi mielenkiintoista kuulla? Sillä en muista, että koskaan olisi sanottu tai kiusattu näistä asioista, jotta olisin tästä syystä rakentanut itselleni armottomuuden suojakeinon vanhojen haavojen peittämiseksi.

Muutenkin näistä suojamuureista on hyvä irrottautua, pyrkiä kokemaan olonsa vapaaksi ja olla antamatta menneiden määrittää nykyisyyttä ja tulevaisuuden polkua, olla jäämättä jumiin vanhoihin kipupisteisiin. Mutta vaikka kunka näitä asioita itselleni selitän, valmista ei tule koskaan ja varvasfobia on vaan ja pysyy.

Mietteitä mitä vaan tähän asiaan liittyvää? Minkälaisia fobioita sinulla on? Minkälaisista asioista sinua on arvosteltu tai oltu ilkeitä, miten olet päässyt näistä asioista yli ja miten koet sallivuuden muita ihmisiä kohtaan?

Taas pukkaa Porvoo postausta, mutta tällä kertaa hieman eri kulmasta, sillä Porvoon Taidetehtaalla pyörii iloinen kesäteatteri potpourri ”Viihde vieköön.” Jonne Maiju sai show:ssa yhtenä tähtenä esiintyvältä ystävältään Antilta meille liput.

Ensin käytiin kuitenkin herkuttelemassa ja kuvaamassa Porvoon fiiliksiä ja pitihän ne mekkokuvatkin taas ottaa vaikka soijaahan siinä pukkasi.

Kävimme syömässä Gabriel 1763 pitsat ja kylkeen otin talon sitruunalimonadin. Välissä mainittakoon, että limonadi oli aivan ihanaa. Maijun gluteeniton pitsa oli Maijun sanojen mukaan taivaallista, mikä ei todellakaan ole aina mikään itsestäänselvyys, että gluteenittoman pitsan pohja on herkullinen. Kaikenlaisia kengänpohjia on Maijun seurassa tullut nähtyä.

Vaikka omaan makuun ei ole Rosson kiviuunipitsan voittanutta, johtuen fantasiapitsan täytteistä ja siitä uskomattoman rapeasta pohjasta, niin eipä hirveästi kalvennut tämä Gabrielin pitsa ja oli virkistävää syödä pitsaa välillä täällä Porvoossa jossain muualla, kuin Rossossa.

Jestas rapsuseljankukkalimua ja kyllä oli hyvää, vei kielen mennessään. Jädet nautittiin Glassikko ravintolassa ja tietenkin Vanhan Porvoon Jäätelötehtaan jädeä. Kolmesta maistamastani mausta lakritsi oli parasta. Mukavaa on, että kolmea makumaailmaa pääsee maistelemaan, pienessä annoskoossa, keskikokoisessa koossa ja isossa koossa.

Pyysin, että lakritsijäden olisi saanut omaan kuppiinsa, kun en olisi halunnut lakun maun sotkeutuvan mango-ja vadelmasorbetin makuihin, mutta tämä ei onnistunut. Mikä oli sinänsä harmi, sillä maut kyllä sotkeutuivat toisiinsa. Ensi kerralla otan 3x lakupallon.

Tuuli meinasi viedä mennessään ja hamonen nousi kerran niin korkealla, että hävetti, siitä repeäminen.

Ihana Antti Taipale, jonka esiintyminen on varmaa, karismaattista ja säkenöivää. Mukana staroina Porvoon omat Satu ja Juha Laitila. Show on hyvin vastaava UIT tyyppinen iloittelu, jossa lauletaan, vitsaillaan, on drag show iloittelua, hauskalla tavalla nauretaan hieman mm. Trumpin kustannuksella eli täydellinen hyvän mielen show.

Revyy on musiikkia, laulua ja naurua, imitaatiota, dragtaidetta ja sketsiviihdettä Porvoo-sopassa. Lavalla pyörähtelevät iloisessa sekamelskassa Trump, Elvis ja terveydenhoitaja Kaija Koon kanssa. Mitä tekemistä on Almalla ja Pikku-Myyllä keskenään? Vielä ripaus Abbaa, Carola Häggvistin laulua ja lintubiologin runoja, mausteena Arttu Wiskaria. Hankinnoista vastaa Tiina I.Ylhä ja keittoa ovat sekoittamassa monen muun mukana Danny, Katri-Helena ja Erika. Lusikkansa ja arvovaltansa mukaan sotkee tietysti myös Presidentti Tartsi. Porvoon Bling Bling Bloggari on innolla mukana, vaikka ei aina tiedä missä mennään.

Rooleissa Juha Laitila – Satu Laitila – Antti Taipale, Käsikirjoitus: Juha Laitila
Äänimaailma: Antti Taipale

Esitykset tilavassa, esteettömässä RAVINTOLA FABRIKENISSA, PORVOON TAIDETEHDAS, Aleksanterinkatu 1, 06100 Porvoo.

Kiitos Pinkit korkokengät Maijulle seurasta ja mahtavasta päivästä ja Antille, Sadulle ja Juhalle kutsusta. <3

Toivotan kaikki tervetulleiksi Porvooseen, nauttimaan vanhoista rakennuksista, mukulakivistä, hyvästä ruoasta ja Revy iloittelusta.

Sydämellistä viikon jatkoa kaikille. <3

Pieni söpöyspläjäys viikonloppuun. Uusi siivoustyyli, siivoa yksi huone kerralla. Kätevää vielä aloittaa talon pienimmästä tilasta eli pikkuvessasta, jossa vissiin on kenties koko kodin ”romanttisin sisustus.”

Siinä kahvia hörppiessä ja pölyhuiskan huiskiessa mukana menossa tietenkin meidän Diana. Jotenkin alkoi naurattamaan ”ladies room ja Lady Diana” yhdistelmä.

En ole Dianan nähnyt ikinä oleilevan pikkuvessassa, mutta alkaahan moinen tila kiinnostaa, kun emäntä siellä niin kovin viettää aikaa ja puleeraa laastaripurkkeja sun muita. Lavuaari piti testata ja joka kulma käydä läpi.

Ihanan Kitin korulaatikko, jossa oli aikanaan Kitiltä saamani koru. Aikaa ennen kuin Kiti oli Tanhupallo. Mielenkiintoista muuten on, kun jostain ihmisestä tulee yhtäkkiä koko kansan tähti, on vaikea olouttaa omaa olomuotoaan toisen kanssa. Tulee olo, jos tykkää Facessa toisen päivityksistä ja vaikka kommentoi, ajatteleeko toinen, että nyt mielistelen kun on koko kansan tähti. Hirveää tälläinen ylipohtiminen, jos jotkut muuttuukin elon tiellä, ei ainakaan Kiti sydämellinen ja aito pakkaus.

Tämä kuitenkin sai vessassa pölypalleroita metsästäessä miettimään, ettei tähdillä ole helppoa. Kolikon toisella puolen he joutuvat miettimään, ketkä pitävät heistä aidosti ja ketkä ei. Noh ainakin varmasti ne, jotka ovat olleet elämässä aina ennenkin.

Ellei sitten iske jotain kateus momenttia tai alemmuuden tunteita. Tai juurikin tälläisiä aivan turhia pohdintoja, eiköhän tähtipölyä saavuttaneetkin toivo, että heitä kohdellaan aivan normaalisti kuten ennenkin, jotta saavat tuntea sitä aitoutta myös muilta ihmisiltä.

Vessassa tuli myös mietittyä monenmoista: miten hyvin juuri nyt perheen kaikilla lapsilla on asiat, voi vähän ns. huokaista, olla ainakin hetken sillä tavalla relaten. Mutta ihmismielen murehtiminen taitaa olla vakio, kun jostain murehtimisesta luopuu, on tilaa toisen murheen tulla tilalle. Joten olen tullut siihen tulokseen, että murehtimisen määrä on suht vakio vaikka toki elämässä on hetkiä, ettei ole muuta kuin murhetta. Mutta se sellainen turha murehtiminen, aina pitää jotain mielessään pyörittää.

Miksi pitää niin kauheasti stressata ja murehtia etukäteen, kuten elämä on jo entuudestaan näyttänyt, että joskus eteen tulee päiviä, ettei elämä enää koskaan näyttäydy kuin eilen ja näitä päiviä ei vaan voi murehtimalla ennakoida. Kun liikaa murehtii, velloo tilassa, että elämä on surullista jo siinä murehtimisen hetkessä.

Ennakoiminen, sitä se turha murehtiminen varmaan on, turvatyyny, puskuroida itsensä valmistautumaan kaikkein pahimpaan, tietämättä silti, että se kaikkein pahin tuntuu kuitenkin aina paljon pahemmalta kuin on ikinä osannut ennakoida.

Joten kyllä pikaisesti pikkuvessassa pölyjä pyyhkiessä tulin siihen tulokseen, että kannattaa miettiä iloisia asioita: sushipötkäleitä joissa on täydellisen pehmeä riisi, mutta silti riittävän kova, että sushi pysyy koossa, juuri korkatun limonadin runsasta hiilihapporyöpsähdystä, Toblerone huipun napsautusääni, mahdollisuutta kesällä nukkua makuuhuoneen ovi auki ja altistaa aivosolut happiryöpyille, tyttären iloista nassua saadessaan eilen mopokortin ja hankittua ajokoulun ja skobon omilla rahoilla, se itsensä arvostamisen tunne, kun omilla rahoilla on hankittu ja se ilo ja onni nuoruus ja vapaus, toisen tyttären onni ja ilo hiusten kasvattamisprojektin sujuessa mallikkaasti ja elämän ollessa vielä kovin huoleton, aikuisen tyttären muutto miehensä kanssa unelmien kotiin, pojan opiskelupaikka ja se, että tässä mutkikkaassa maailmassa on elossa ja jokainen uusi päivä on toivon täyttämä kunnes toisin todistetaan.

Vilpittömästi asia on niin, että keskittymällä negatiivisiin ajatuksiin, sitä voi tulla negatiivisten ajatusten vangiksi ja alkaa pyörimään ajatusten ympärillä kehää, mutta vahvistamalla positiivisia ajatuksia ja välillä suorastaan pakottamalla näkemään mikä elämässä on hyvää, niin kyllähän se hyvä aina voiton vie. Joten hyvin ajatuksin kohta nukkumaan ja toivottavasti hyvin ajatuksin aamulla herätään.

Parasta Dianan mielestä oli kuitenkin kaulakorun heiluttaminen. Piti laittaa kuitenkin stoppi tälle iloittelulle, koska kohta olisi koru ollut mennyttä kalua.

Kastemekko, jossa on jo oma vaarini kastettu ja molemmat meidän tytöt. Ja toki monen monta muuta suvun lasta. Joskus ystävältä saadut sydämet ja joitain koruja, jotka olen tyrkännyt vessaan roikkumaan. Tuo nallepussi on muuten rakas, meinaan on polttaripussi ja siihen piti kerätä tämän polttarikalun rahaa, mutta enää en muista mitä temppuja jouduin tekemään. Kissaksi taisivat meikäläisen pukea.

Ihanasti heiluu korunen.

Sitten vain lisää sumppia koneeseen, kun on talon yksi ”huone” siivottuna meidän ylhäisyyden Dianan kanssa. Joka kävi tällä viikolla läpi sterilisaation ja kaikki on mennyt mutkitta ja toinen on ollut hyvin reipas toipilas.

Miten siellä on mennyt viikonloppu, miten teillä menee, miten vahvistatte positiivisia ajatuksia, murehditteko liikaa ja mitkä keinot auttaa, olla liikoja murehtimatta? Mukavaa viikonlopun jatkoa kaikille. <3

Olen useamman tunnin tänään googlaillut netistä tietoa vaihdevuosista, esivaihdevuosista, erilaisista ehkäisyratkaisuista ja apukeinoista mihin lie vaihdevuosien esivaiheisiin. Vaihdevuosista löytyy kyllä tietoa, aivan liian nihkeästi tosin, mutta entäs välimaastoaika, kun olet molempien vaiheiden pimeällä puolella?

Mikä himputti siinä on, että miltei kaikesta voidaan netissä jutella hyvinkin avoimesti, mutta kun on kyseessä naiseuden uupahtaminen ja uupahtamisen etkot, tätä tietoa saa hippusin kerätä tyyliin hiekanjyvä sieltä ja toinen tuolta. Eikä naiset tästä aiheesta juuri keskenään edes puhu, asia vaan on niin kovin häpeällinen. Mutta jos tässä asiassa naisten kesken tunnettaisiin enemmän rohkeaa avoimuutta, niin miten paljon helpompaa olisi meillä kaikilla.

Voisiko joku kirjoittaa kirjan, ”Pelastusrengas vaihdevuosien esioireisiin ja vaihdevuosiin.” Yksiin kansiin ihan kaikki ongelmat ja naisten haastattelupätkiä sinne mukaan jutulle totista pontta antamaan.

Soitin tänään lääkäriin ja perästä kuuluu soittoa. Piti jopa omaa keissiä konsultoida kokeneemmalta hoitajalta ja kokeneemman hoitajan lääkäriltä. Uskalsin vihdoin sanoa ääneen, apua auttakaa, kaipaan apua ja jotain tarvitsee tehdä ja loppuun vähän naureskellen, etten taatusti tämän asian kanssa yksin ole.

Lopetin huhtikuussa taas pillerit, koska kiinnosti onko aidosti vaihdevuodet, pillerit teki sen, että tuntui kuin olisi vaihdevuodet ja kuukautisia ja oikeastaan minkäänlaisia hormonitoimintoja ei ollut laisinkaan. Pillerit tekivät tyynen zombien, joka olla möllöttää tyytyväisenä, kuin hormoneja ei olisi enää olemassa, ei hyvässä, eikä pahassa. Sinällään aika vaivatonta, mutta myös samalla vähän pystyynkuollutta. Nyt maailmassa näyttäytyy taas kaikki sateenkaaren värit ja toki myös uhkaavat myrskypilvet. Tuntuu kuitenkin, että on enemmän elossa.

Pillereiden loputtua alkoi uusi arki, nimitän tätä vaihdevuosien esikartanoksi. Säännölliset, mutta runsaat kuukautiset ilmestyivät tappavan tasaisesti ja sellaiset, että kuukaudessa saattaa olla viikko runsaita kuukausia ja pari viikkoa niukat kuukautiset ja viikko sitten sitä onnenaikaa eli kuukautisvapaata aikaa. Juu ei tälläistäkään kukaan jaksa, eikä sitä pillereiden aiheuttamaa tylstynyttä olemusta, tylsä kuin pyyhekumi.

Mitäs nyt sitten? Hormonikierukka voisi olla uusi mahdollisuus. Netissä kirjoitellaan kuitenkin, tulee finnejä, lihoo (apua vielä lisää), kuukautiset saattaa loppua tai ei loppua. Mutta noin prosentuaalisesti kuulostaa aika hyvältä vaihtoehdolta. Hormonikierukka vaikuttaa kuulemma kohtuun, eli ei samanlaista vaikutusta kuin pillereillä eli toivoa siis on.

Kuuntelin tässä ihastuttavan Elina Tanskasen Hormonihyrrä podcastiä toivoen saavani apua myös sieltä. Elinan olen treffannut Hehku ohjelmassa ja Elinasta huokui valtaisa empatia, lämpö ja äidillisyys. Elina kun on vielä erityistason seksuaaliterapeutti ja parisuhdeasiantuntija tuumin, että podcatissä puhuttaisiin asioista niiden oikealla nimillä.

Mutta voi itku, jäi haaleaksi maidoksi (kuten valitettavasti tämä omakin teksti, sillä täälläkään ei uskalleta puhua suoraan asioiden oikeilla nimillä ja kuten asiat on, on nämä niin hitsin vaikeita aiheita) ja käteen jäi vaan se, että ”pitää antaa mennä vaikka limakalvot olisi kuin saharan autiomaa.” Miten antaa mennä, miksi kukaan ei kerro tästä aiheesta suoraan, miten antaa mennä, sitten kun naiseus on uupahtanut ja sahapaperielämä kutsuu?

Kaikin tavoin Hormonihyrrä on muuten kiva ja mielenkiintoinen ohjelma, mutta tiettyihin toivomiini seikkoihin ei antanut suoraa vastausta.

Täällä ei olla vielä tässä vaiheessa, mutta vaihdevuosista hermostuneena ja niiden esikartanossa elävänä haluan ennakoida, olla valmiina kaikkeen, ettei tule shokkia tai naiseuden luovuttamista ja samalla toki saada myös helpotusta esivaihdevuosioireisiin. Tai mitä nämä nyt ikinä ovatkaan, joita käyn läpi. Tavallaan koen olevani vaihdevuosien kanssa sinuiksi tulevana varsin pitkällä, sillä minipillerit tekivät kaiken sen, että vilpittömästi luulin, että tässä oli jo vaihdevuodet, mutta ähäkutti eipäs ollutkaan.

Nuorena oli asiat joten kuten helppoja näissä asioissa tai ainakin omalla kohdalla, mutta en suostu luovuttamaan, että elämä tai ennen kaikkea naiseus ja naiseuteen kaikki kuuluvat asiat loppuisi vaihdevuosiin. Mutta miten saada näihin asioihin apua, vertaistukea, toverillisuutta, miten päästä häpeästä, sillä niin yksin aika pitkälle me kaikki naiset asian kanssa tunnumme olevan.

Miksi häpeä, kun esimerkiksi synnytystarinoista voidaan jutella vaikka kuinka avoimesti, vaikka kaikessa kauneudessaan varsin brutaalia hommaa on sekin. Ja kun ne vaihdevuodet tulee ihan kaikille naisille, toki erilaisina mutta kuitenkin. Vaihdevuodet ovat yleisempi asia, kuin äitiys sun muu. Niin miksi tästä aiheesta vaietaan. Myönnän kyllä pelottaa ne vaihdevuodet… Mutta onneksi eräässä blogissa sain tähän vaihdevuosi tulevaisuudenkuvaan lohtua.

Eli ainoa joka on kirjoittanut vaihdevuosista mieleiseen ja suoraan tapaan on Hanna Sumari, joka on saanut vaihdevuosioireisiin apua hormonirenkaasta, kannattaa lukea juttu täältä. Kiitos Hanna tästä jutusta, olet rohkea ja ihana, kun puhut asioista niiden oikeilla nimillä ja ihan kaikesta asiaan liittyvästä.

Mielestäni naiseus on hieno asia ja nykyaika on kiitollista aikaa siinä mielessä, että viiskymppinen ei ole enää keski-ikäinen mummeli vaan täysin elävä ja elämän palon liekit hyppysissä oleva verevä nainen. Tälläinen on mahdollista olla niin pitkään kuin oma sielu ja elämännälkä antaa myöten.

Tähän loppuun Havaintoja parisuhteesta juttu ”Kahdeksankymppinen joka halusi seksiä ja muita elämää sisältäviä asioita.” Varoitus tässä jutussa jutellaan suoraan asioista, mutta ei niin suoraan, että tuo kahdeksankymppinenkään olisi kertonut miten? Miten on kuitenkin seikka, joka jokaista vaihdevuosien viidakossa seikkailevaa askarruttaa.

Mitä omiin fiiliksiin tulee, koen kuitenkin olevani naisellisempi kuin koskaan. Ei haittaa allit, eikä kynnysmattosäärikarvat, ei haittaa liehuvat partakarvat, möyheä möhömaha tai alati muuttuva vartalo, väsynyt ryppyinen kaula, aamulla tulitikuilla esiin kaivettavat silmät.

Joka päivä sitä on vähän enemmän sinut itsensä kanssa ja niiden kaikkien huonojen piirteiden ja jopa saattaa nähdä itsessään jotain hyvääkin. Turha hötkyily on jäänyt, mieli ei sinkoa suuntaan jos toiseen, kummallinen hymyilevä seesteinen rauha on laskeutunut sisuksiin, kuin hiipuva auringonlasku, joka silti loimottaa vielä täydellä lämmöllä ja värikartalla.

Itseään on oppinut vihdoin jollain tavalla rakastamaan ja tätä kehityskulkua ei saa lannistaa vaihdevuodet, tuo kaamea mörkö. Joten kanssasisaret, pidetään yhtä, jutellaan näistä asioista ja ei kerrota auvoisia höhöhöpö tarinoita, mutta ei maalata pirujakaan seinille, kerrotaan miten asiat aikuisten oikeasti on. Tässä yhteydessä ymmärrän hyvin, mitä tarkoittaa aikuisten oikeasti ja nyt tarvitaan just sitä.

Eikä kukaan toki ole toistaan parempi vaikka vaihdevuodet olisi menneet chillisti lauleskellen tai hampaita yhteen purren.

Miten siellä, esivaihdevuodet, vaihdevuodet, epämääräisiä oireita, loputtomat kuukautiset, miten olette saaneet apua tai oletteko saaneet. Kokemuksia hormonikierukasta kiinnostaa todella paljon kuulla? Onko vaihdevuodet yksinkertaisesti helvetti, joka pitää kestää?

Jos ette kehtaa kirjoitella kommenttikenttään vaikka tännekin voi kommentoida anonyymisti nimimerkillä, niin vinkkejä ja vihjeitä saan koottua omaan mieleen myös sähköpostitse. Jos haluat omia kokemuksiasi jakaa, niin laita ihmeessä viestiä tiia68@gmail.com

Tsemppiä kaikille hormonittomuuteen, hormonimyrskyihin, kaikkiin naisten kiemuroihin ja vaivoihin ja vaikka rankkaa ois, ei taidettaisi haluta vaihtaa päivääkään naisena pois.

Iloista viikkoa kaikille. <3

Ensinnäkin riemukkaat kiitokset kaikille aiempaa postausta kommentoineille, niin itse blogipostaukseen, Whatsapp:llä, mesellä, sähköpostitse ja Facebookin puolella. Kyllä naiset uskaltaa asioista puhua, kunhan uskaltaa itse myös avata suun.

Sain hirveästi viisaita vinkkejä niin esivaihdevuosiin, vaihdevuosiin, kuin limakalvojen kuivuuteen sitten, kun vaihdevuodet on täysillä päällä. Apua on saatavilla ja hirmu monet vannovat hormonikierukan nimeen eli kallistun siihen, jos ja kun lääkäri katsoo sen sopivaksi laittaa. Ehkä tästä aiheesta voisi koosteen ja jatko-osan toteuttaa. Kirjaakin ehdotettiin ja se olisi mahtava idea, mutta ehkei meikäläisen rahkeet riitä kirjan kirjoittamiseen..

Sain valtavasti vinkkejä ja taas kerran muistutuksen siitä, että toverillisuudessa ja auttamisenhalussa on voima. Mielettömän kiitollinen kaikille, jotka viestiä laittoivat muodossa tai toisessa, olette kultaa!

Sitten hiusvinkki tuuheisiin hiuksiin, niin kuin ette näitä nyt jo tietäisi, mutta annan kuitenkin omat vinkit, koska olen hyvät vinkit löytänyt vasta viime aikoina ja olen asiasta aika innoissani.

Olen tosiaan kääntänyt hiuksia kiharalle viimeiset pari vuotta, koska kiharat säilyy ja pitää hiukset tuuheana pitempään kuin sen ensimmäisen pesupäivän.

Mutta nyt olen löytänyt konstit hiusten tuuheudelle näin suoranakin.

Biotiini jatkuvasti syötynä ihan ehdoton, tästä tulee oma postaus elokuussa.

Hiusten föönaaminen myös pää alaspäin ihan ehdoton tuuheuttaja, mutta jaksaa kantaa tuuheutusta sen yhden päivän.

Sitten ne konstit kolmen päivän tuuheisiin hiuksiin.

Apua olen saanut Cutrin Koivu sampoosta ja Garnierin Fructis Hair Food hiusnaamiosta, jotka eivät lätistä hiuksia. Tämä hiuskombo on mahtava saamaan helposti kammattavat, mutta tuuheat hiukset.

Sitten vielä se kirsikka kaiken päällä on, Batiste XXL kuivasampoo, jota suihkutan puhtaiden hiusten tyveen. Johan pysyy hiukset tuuheina kolme vuorokautta, aijai ja nyt kelpaa pitää hiuksia suoranakin. Olotila mistä pidän, mutta suorat hiukset ovat aina olleet lätsis pannukakku hiusten pesusta seuraavana päivänä.

Muistakaa kuoria päänahka kerran pari viikossa, jos käytätte paljon kuivasampoota kuten täällä, koska ei ole hyvää hiuspäivää ilman Batistea.

Cutrin Koivu hiustuotteet ovat kausituote eli nyt santsaamaan ja mikä ihana koivun tuoksu hiustuotteissa vielä on. Täällä tarvitaan sampoota monta purnukkaa lisää.

Sitten wifi nettiyhteys asioihin. Meillä on hirmuisen huono nettiyhteys ylipäänsä täällä missä asumme ja kivitalo rajoittaa vielä lisää wifin tuloa sisälle. Moni naapuri on hankkinut kuitukaapelin, mutta ajattelimme pärjäävämme vielä näin.

Tänä kesänä kuitenkin olen koko kesän joutunut ottamaan yhteyden läppäriin kännykän kautta, sillä 4G on huomattavasti parempi kuin taloon tuleva wifi. Niin raivostuttavaa. Lapset eivät ole voineet pelata pleikkaa, koska wifi niin huono.

Kävipä sitten niin, että tupsahti ukkonen ja ennakoin asian ja otin modeemin pois seinästä. Modeemin laitoin takaisin seinään, kun ukkonen oli jo kaukana poissa. Modeemi toimi 3,5 tuntia, mutta yhtäkkiä paukahti sulake ja siinä meni vuoden vanha modeemikin.

Soitto Elisalle ja samalla jauhoin surkeasta nettiyhteydestä. Saimme uuden modeemin, koska meillä on soppari, jossa modeemi korvataan muiden kuin luonnonilmiöiden vuoksi. Hieman oli vääntöä, onko modeemi mennyt ukkosen vuoksi rikki vai ei, mutta kuka voi ennakoida sulakkeen paukahtamista 3,5 tuntia ukkosen jälkeen.

No ei siinä mitään, samalla purin sydäntä, että eihän tästä elämästä muutenkaan mitään tulee, hyvä kun tarvitsemme koko modeemia, koska wifi niin huono ja koko perhe ottaa yhteyden 4G:n kautta. Noh 4G mitä lie modeemia olemme aiemmin jo testanneet, mutta sekään ei tehnyt autuaaksi, eikä tukenut pleikalla pelaamista. Lähti palautukseen.

Nyt Elisalla kuitenkin iloisesti sanottiin, ei tässä mitään kuitukaapeleita tarvita, että hankitte kotiin pari tukiasemaa eli wifin vahvistajaa ja varmasti saatte helpotusta. Hieman epäilin asiaa, koska taloon sisään tuleva wifi on surkea ja kun surkeaa yhteyttä jaetaan, niin voiko toimia, mutta ei kun kokeiluun. Meille lähti Elisalta 2x Deco M4 kodin kattava meshjärjestelmä hintaan 139€.

Järjestelmä tuli ja asensin sen ja puoli kotia toimi aivan älyttömän hyvin. Wifi oli nopea ja kattava, jee tästä systeemistähän on oikeasti apua. Elisalta sanottiin, että saatamme tarvita vielä kolmannen, ettei kenties kaksi riitä näin tilavaan omakotitaloon, joka on yhdessä tasossa ja jossa on välissä tiiliseinää sun muuta. Oikeassa oli, kolmatta tarvittiin ja kolmannen hinta olisi ollut n. 70€.

Eli kolme tukiasemaa olisi kustantanut Elisan kautta 209€, kun taas Gigantissa kolmen hinta oli 129€. Arvaatte varmaan miten kävi, Elisaan soitto, että nämä kaksi tukiasemaa lähtee palautukseen, koska joudun hankkimaan kuitenkin kolmannen ja kerroin suoraan, että Gigantin kautta ostaessa säästän 80€.

Rasittava episodi, Elisalla ei osattu kertoa miten vanhat palautetaan, koska paketin mukana ei ollut tullut palautuslappua, puhelinaika seuraavalle päivälle Elisaan ja sieltä neuvot. Gigantissa palvelupisteen jonotus 20 minuuttia, että sain uudet ja postiin vielä vanhojen tukiasemien palautus, mutta oli ehdottomasti 80€ arvoinen palauttaminen kaikkinensa.

Mitä tästä opin, muista aina selvitellä hintoja. Elisalle kuitenkin kiitokset, nyt wifi meinaan toimii koko talossa kolmen vahvistajan avulla.

Kaikkein parasta palvelua tällä viikolla saimme kuitenkin sekä syödessä Itiksen Thai Orchid ravintolassa, että käydessä Thai Orchid marketissa. Marketilla on myös nettikauppa.

Lounasaika oli lähenemässä loppuaan ja suoraan annettiin 3,5€ ale buffasta. Hieman voivottelin, että kevätkääryleet on loppu, ne meinaan on mielettömän herkulliset Thai Orchid ravintolassa. Mutta niin vaan niitä tuotiin kuumina ja tuoreina ylläripyllärinä pöytään. Superpalvelua.

Thai Orchid marketissa, joka sijaitsee myös Itiksessä, kysäisimme että saisimmeko ostaa omaan makuun yhtä parhainta Inkivääriolutta kokonaisen keissin eli 24kpl. Iloisesti lähti kassalta varastosta kaksi keissiä hakemaan kovin pienikokoinen, mutta selvästi vahva nainen. Ihanaa, ei mitään inttämistä, selittelyä sun muuta vaan heti vaan muitta mutkitta hakemaan.

Thai Orchid marketissa tuo inkivääriolut maksaa 1,20€, kun kaupoissa inkiväärioluet eli ne hyvät sellaiset, lähentelee hinnoiltaan miltei kolmea euroa.

Thai Orchid market oli muutenkin lumoava paikka, kuin olisi mennyt ulkomaille ja tuli napsittua sieltä teineille herkkuja ja meille kaikille maisteluun erilaisia juomia. Meikäläisestä tuli Thai Orchid marketin kanta-asiakas.

Sitten vielä vinkki, jos avaatte alaikäisille tilejä, hankitte kortteja tai pankkitunnuksia. Soittakaa pankkiin ja tehkää kaikki mahdollinen etukäteen. Lopuksi joudutte käymään pankissa vielä henkilöllisyyden tunnistamisessa.

Meillä Porvoossa ei enää ole Danske Bankia ja osasyy Itikseen lähtöön oli hoitaa tyttöjen pankkiasiat kuntoon. Aikamoinen savotta, jos muistelee menneitä aikoja, jolloin tilin sai auki vaikka kaverin kanssa 10 vuotiaana. Molempien vanhempienkin tunnistautumiset pankkipalveluihin tarvitaan joka sopparin osalta.

Ohessa muuten Diana apulainen kuvausassarina, kun kuvasin alla olevaa kuvaa. Diana on aina mukana kaikessa, missä sattuu ja tapahtuu.

Tällä viikolla on tullut opittua paljon naisten solidaarisuudesta, vaihdevuosista, esivaihdevuosista, limakalvojen kuivuudesta, wifi asioista, pankkiasioista ja vähän muustakin. Ja viikkohan on vasta vähän yli puolivälissä.

Ai niin vielä yksi asia. Omg lukiokirjaostoksilla ja yhden kurssin kirjat, joista kaksi kirjaa oli kolmelle vuodelle, kustansi miltei 500€. Okei juu kirjakustannusala on hiipumassa ja tästä saa hyvät hillot, mutta silti törkeää! Vielä ekalle lukiovuodelle on neljä tai viisi kurssia jäljellä. Sanonpa vaan ettei lukio ole enää halpaa ei. Ja juu ei muistaakseni kirjat ihan näin kalliita olleet, silloin kun meidän nyt aikuiset lapset kävivät lukiota.

Mutta tälläisiä kuvioita tällä kertaa. Onko teillä antaa hyviä vinkkejä vaihdevuosi hommiin lisää, wifi asioihin, hiusten tuuheuttamiseen tai kokemuksia pankkiasioista tai ihan mitä mielellä lepää.

Kivaa loppuviikkoa kaikille .<3

Kirja ja essie saatu

Pukeutuminen ja värit ovat mielenkiintoisia asioita. En yleensä suosi mustaa pukeutumisessa, koska olen aikoinaan töissä käyttänyt mustaa väriä niin paljon, että aina plumpsahtaa nuo ajat mieleen, jos mustaa ylleni vedän.

Mutta toissa viikolla teki koko ajan mieli pukeutua mustaan ja jäin miettimään värejä ja niiden voimaa ja myös värien tuomaa turvaa. Musta on ehdottomasti turvaväri, johon tekee mieli piiloutua. Vaikka musta voi olla hyvin dramaattinen ja näyttävä yllä, musta väri antaa myös lohtua, kun on mustaa päällä, ei voi olla pukeutunut väärin juuri koskaan.

Sinne se musta kuitenkin taas jäi ja nyt on kummallinen olo, kun värit yllä taas loimottaa ja tällä kertaa sinivalkoisina, että miten siihen mustaan oikein turvauduinkaan.

Sininen ja valkoinen ovat samalla tavoin turvavärejä täällä, mutta heti jos pukeudun pinkkiin, punaiseen, keltaiseen tai värikkäämpiin vaatteisiin, tulee sellainen huutomerkkifiilis, mutta minkäs teet, värit samalla energisoi mieltä.

Paria väriä ei kaapistani juurikaan löydy, sinapinkeltaista tai mintunvihreää ja juuri heivasin ystävälle lilat vaatteet pois: niitä oli pari. Kaikki värit ovat mielestäni kauniita ja etenkin, kun ne oikein yhdistää. Briteillä mm. on mielenkiintoinen taito yhdistää mitä moninaisempia värejä ja kuoseja keskenään.

Turvallisin olo aina on sinivalkopunaisissa vaatteissa tai mustissa. Sinisissä vaatteissa on aina hyvä olla. Jännää muuten miten takavuosien suosikki ruskea on saanut jäädä taka-alalle.

Ihana, ihana sininen ja voisiko löytyä täydellisempää sinistä kynsilakkaa kuin tämä essien. Jos pitäisi yksi lempiväri valita, se olisi sininen.

Eilinen mökkimaisema. Käytiin ruokkimassa appivanhemmat, mökillä mies ajeli pari tuntia nurmikkoa ja sillä välin saatoin vaan ihastella tätä sinistä maisemaa. Käytiin vielä appivanhempien kotona, jonne on rakennettu terassi, mutta terassin lautojen välistä koko ajan pukkaa rikkaruohoa. Kertaalleen jo korjattu terassi ja taas sama ongelma! Omg. Rikkaruohoja kitkettiin ja samalla taas sai todeta, että puutarha hommat ei ole allergikon puuhaa.

Jee sain luettavaksi Lucinda Rileyn Helmen sisar kirjan. Oletteko lukeneet Rileyn kirjoja? Mielenkiintoinen juoni upporikkaasta miehestä, joka adoptoi kuusi tyttöä ja kuollessaan jättää kaikille tyttärille kirjeen ja henkikilökohtaisen esineen, joiden avulla tytöt pääsevät selvittämään omia alkuperiään.

Kirjoissa seikkaillaan ympäri maapalloa, jokaisen osan kertoessa yhden tyttären tarinan. Mielestäni pääjuoni on hyvin koukuttava ja arvoituksellinen ja Rileyn kirjoittamisen tempo viihdyttävä.

Näköjään Suomessa on ilmestynyt keväällä jo Rileyn viidennen kirjan osa nimeltään Kuun sisar.

Perjantaina käytiin katsomassa The High Note leffa, joka oli sellainen kiva hyvän mielen pläjäys. Ei mikään suuri elokuva, mutta piti penkissä tyytyväisenä parin tunnin ajan. Vielä lisää olisi voitu henkilöhahmoista kertoa ja musiikkiakin olisi saanut olla enemmän eli selvästi tästä leffasta jäin janoamaan lisää. Olisi mahtava sarjana. Dakota Johnson on kyllä salaperäisen persoonallinen kaunotar, joka kaunistuu aina vain enemmän silmissä, mitä enemmän Dakotaa näkee valkokankaalla.

Jos haluat poistua leffasta hyväntuulisena, käy katsomassa The High Note.

Thai Orchid marketista ostin Masman Curry tahnaa ja toki tätä saa monesta paikasta muualtakin.

Keitin perunat ja porkkanat, pilkoin kuutioiksi, paahdoin Cashew pähkinät, kuullotin kanat erikseen, mukaan maustetahnaa kaksi pussia ja kaksi purkkia kookosmaitoa, annoin kanojen keittyä kastikkeessa mureaksi, heitin mukaan perunat ja porkkanat, lisäsin hunajaa ja kalakastiketta ja lopuksi sekaan pähkinät.

Voi nauttia keittona tai riisin kanssa, oikea lämmin ja aavistuksen chilinen kotoisa pata tuleviin syyspäiviin.

Tässähän tätä vauhtia piisasi jo koko viikonlopulle. Tänään vietetään ukkelin syntymäpäiviä grilliruosta nauttien.

Miten siellä, mikä on lempiväri ja miksi? Onko vinkata hyviä kirjavinkkejä, thairuokavinkkejä ja mitä olette touhunneet tänä upeana helleviikonloppuna? Tietääkö kukaan miten päästä eroon terassin lautojen väleistä puskevista rikkaruohoista?

Upeaa viikonlopun jatkoa kaikille ja tulevaa uutta viikkoa <3

*Sensait saatu testiin, sisältää mainoslinkin

Koko kesä on mennyt ihastuttavan ja ylellisen Sensain parissa. Sain Sensailta testiin markkinoiden parhaat aurinkotuotteet ikinä ja samaan aurinkoiseen kesätestaukseen ylelliset ihonhoitotuotteet myöskin Sensailta.

En ota enää juurikaan aurinkoa, mutta ihoa tulee suojata auringolta muutenkin. Tänä kesänä tosin olen näyttänyt päivittäin ihoani auringolle n. puolen tunnin tai tunnin ajan ihan suorana auringon kosketuksena, sillä aurinko hellii ja parantaa vyöruusua, jonka sain riesakseni tänä talvena. Huomaan, että juuri aurinko aina saa vyöruusun rauhoittumaan.

Ihossa kun on vielä vyöruusua, niin äärimmäisen hellävaraiset SILKY BRONZE aurinkotuotteet ovat tuntuneet vartalon iholla silkkisen rauhoittavilta, eikä ärsyttäen vyöruusua vaan päinvastoin lievittäen jopa kutinaa.

CELLULAR PROTECTIVE CREAM FOR BODY SPF 30 ja 50 +

”Voidemainen, vettä hylkivä, ihoa monitahoisesti suojaava aurinkovoide, joka muodostaa vartalon iholle silkkimäisen suojan UV-säteiden haitallisia vaikutuksia vastaan. Sun Ageing Care -yhdiste kirkastaa ihon väriä samalla, kun valkoisen teen uute suojaa ihoa UV-säteiden aiheuttamalta ihon ennenaikaiselta vanhenemiselta. Vartalolle tarkoitetun aurinkovoiteen koostumus on hankauksen kestävä.”

Niin ällistyttävän ihanat, hetkessä iholle sulavat ja pienen appelsiinisen tuoksu twistin iholle antavat aurinkotuotteet. Joita käyttäisin mieluusti vartaloa hemmottelevina tuotteina jo ilman aurinkoa suojaavia ominaisuuksia ja se on paljon se. Sillä useimmiten aurinkotuotteiden käyttö on välttämätön pakko, eikä ylellinen ihonhoidollinen hemmottelu rituaali.

Sensain Silky Bronze-aurinkotuotteet valmistetaan ihonhoito edellä. Ensin mietitään ihonhoidolliset ominaisuudet ja tämän jälkeen ylelliseen ihonhoitotuotteeseen lisätään aurinkosuoja.

CELLULAR PROTECTIVE CREAM FOR FACE SPF30 JA 50 +

”Voidemainen, vettä hylkivä, ihoa monivaiheisesti suojaava aurinkovoide, joka muodostaa kasvojen iholle silkkimäisen suojan UV-säteiden haitallisia vaikutuksia vastaan. Aurinkovoiteen sisältämä Sun Ageing Care
-yhdiste kirkastaa ihon väriä samalla, kun valkoisen teen uute suojaa ihoa UV-säteiden aiheuttamalta ihon ennenaikaiselta vanhenemiselta. Aurinkovoiteen koostumuksesta johtuen hikoilu ja ihotali eivät heikennä voiteen suojaavia ominaisuuksia.”

Uskon, että oman sukupolven naisilla on monilla käsitys, että kasvoille on ihonhoitotuote ja aurinkotuote erikseen. Tai ainakin käsitys, että kasvoille laitettava aurinkotuote tai päivävoide, jossa on aurinkosuoja, on jotenkin tahmainen ihonhoitotuote. Saatan olla toki väärässä, mutta on hytinä, että tästä syystä moni suomalainen nainen ei vielä käytä päivävoidetta, jossa on UVA-suoja.

Sensain aurinkotuotteet kasvoilla tuntuu, kuin unelman höyhenen kevyeltä kosketukselta. Imeytyen heti ja jättäen ihon ihanan pehmeäksi. Meikin voit huoletta laittaa aurinkotuotteen päälle, eikä meikki rullaa tai iho ole jotenkin rasvaisen näköinen tai tuntuinen, päinvastoin. Eli sopii joka päiväiseen käyttöön suojataksesi ihoa päivittäiseltä auringon säteilyltä minne ikinä menetkin.

Voitte olla varmoja, että vaikka marraskuun synkin pimeys saapuu, tulen käyttämään Sensain aurinkotuotteet viimeistä pisaraa myöten. Silkkaa silkkiä ja ylellistä luxusta iholle.

AFTER SUN GLOWING CREAM

”Auringonoton jälkeen käytettävä voide, joka jättää iholle kauniin silkinhohteen. Voide levittyy ja imeytyy hyvin ja sen iholle jättämä silkkinen hohde korostaa rusketusta samalla, kun sen sisältämä raikas persikan tuoksu rentouttaa mieltä. Sun Ageing Care -yhdiste ja antioksidanttina toimiva valkoisen teen uute pitävät huolta, että iho nauttii vain auringon parhaista puolista. Voiteen sisältämä Koishimaru Silk EX ylläpitää ihon joustavuutta ja kimmoisuutta.”

Aah tänäänkin hoidin ihoa säärikarvojen ajelun jälkeen tällä ylellisellä ja ihoa hoitavalla After Sun Glowing Cream:llä. Ihan lemppari appelsiinisen tuoksun vuoksi, miten rauhoittaa ihoa niin auringonoton tai säärikarvojen ajelun jälkeen ja miten antaa iholle kauniin luonnollisen hehkun, kuin auringon suudelman.

Vaikka kohta pitäisi palata housuihin ja pitempiin mekkoihin, suojata sääret sukkahousuilla, niin tämä suorastaan upea tuote jo pelkkänä kroppatuotteenakin saa koukkuun ja halun hemmotella vartaloa ympäri vuoden.

Olen vuosia testannut erilaisia aurinkotuotteita ja toki todella monia ja laadukkaita aurinkotuotteita löytyy markkinoilta, joista olen tykännyt. Mutta ei yhtään sarjaa, joka olisi näin ylellinen ja joka hoitaisi ihoa samalla, kuin myös suojaten auringolta. Suoraan voin sanoa, että Sensain aurinkotuotteet on ihaninta luxusta, mitä aurinkotuotteiden saralla voi löytää. Sensain tuoksumaailma on myös aivan ylittämätön.

Sensain aurinkotuotteet hoitavat ihoa ja samalla suojaavat auringon aiheuttamilta haitoilta. <3

Olen kirjoittanut paljon Sensain ihonhoitotuotteista ja etenkin Sensain Cellular Performance sarjan tuotteista, joista muutama tuote on vuosia ollut blogin vuoden parhaat kosmetiikkatuotteet postauksissakin.

Nyt pääsin testaamaan omalle kuivalle ja ikääntyvälle iholle vielä räätälöidympaa tuotesarjaa Sensailta, nimittäin Cellular Performance Extra Intensive-sarjaa.

Heti sarjan tuotteita jo ensimmäisen päivän testattuani oivalsin, mitä aikuisen kosteusköyhä iho aidosti tarvitsee. Extra intensiivisempää hoitoa ihonhoitotuotteilta.

CELLULAR PERFORMANCE EXTRA INTENSIVE 10 MINUTE REVITALISING PADS

”Hoitovedessä liotetut laput tarttuvat silmien- ja huultenympärysihoon kirkastaen ja kosteuttaen intensiivisesti. Edistyksellinen CPX Vital -uute korjaa keskitetysti ikääntymisen merkkejä, kun taas Advanced Energy Charge -teknologia energisoi ihoa. C-vitamiinipitoinen acerolakirsikka tasoittaa ihon sävyä, aminohappo l-karnitiini stimuloi ihosolujen uudistumista ja hyaluronihappo yhdessä Sensain signeerausraaka-aine Koishimaru-silkin kanssa sitoo ihoon kosteutta. Silkkinen kokonaisuus sulautuu yhteen ihon kanssa kapseloiden aktiiviset raaka-aineet.”

Silmäpussukka aamun pelastajat tai ennen juhlia tuhkimotaikoja sekä huulten että silmänympärysiholle tekevät ylellisellä hoitovedellä varustetut laput, saavat aitoja tuloksia aikaan.

Ihana kosteuttavan silkkinen tunne ja laput pysyvät loistavasti iholla, eivätkä valu pitkin poskia tai kaulaa.

Omia lappuja säästän mahdollisiin juhlatilaisuuksiin tai väsyneimpien aamujen varalle.

SENSAI CELULAR PERFOR­MANCE EXTRA INTEN­SIVE EYE CREAM SILMÄNYMPÄRYSIHON KUNTOA TEHOK­KAASTI PARAN­TAVA SILMÄNYMPÄRYSVOIDE

”Tämä ihon nuorekkuutta ylläpitävä toiminto innoitti SENSAIta kehittämään Advance Energy Charge
-teknologian, jossa yhdistelmä vaikuttavia aineita ylläpitää ihon toiminnoille tärkeää energiantuotantoa. Advance Energy Charge -teknologiassa hyödynnetään kahta vaikuttavaa ainetta, Ene-Activate-yhdistettä ja Cell Activatoria. Ene-Activate vaikuttaa epidermiksen solujen energiantuotantoon ja Cell Activator dermiksen solujen energiantuotantoon.

Lisäksi Extra Intensive Eye Cream -silmänympärysvoiteeseen on lisätty kaikkien Cellular Performance -linjan tuotteiden sisältämää Advanced CPX Vital -uutetta, joka vaikuttaa tehokkaasti viiteen ikääntymisen mukanaan tuomaan muutokseen ihossa: ihon kuivumiseen, ihon veltostumiseen, ryppyihin ja juonteisiin sekä ihon värin elottomuuteen.

Edellä mainittujen vaikuttavien aineiden lisäksi Extra Intensive Eye Cream sisältää kahta kasviuutetta, jotka on valittu erityisesti silmänympärysiho huomioiden. Suikazura–uute eli kuusamauute aktivoi nestekiertoa silmänympärysiholla ja ehkäisee ja alentaa siten silmänympärysihon turvotusta. Yuzu-uute taas aktivoi mikroverenkiertoa ja vähentää siten silmänalusten tummuutta.”

Hämmästyttävin ikinä testaamani silmänympärysvoide. Sormea voi vaan käyttää silmänympärysvoidepurkissa eli et ota sormenpäällä tai spaattelilla silmänympärysvoidepurkista nokaretta, sillä pieni sormen sipaisu purkissa riittää annosteluun ja tämä määrä riittää kosteuttamaan silmänympärysihon. Täyteläisempi koskaan testaamani silmänympärysvoide ja silti ei lainkaan ”voimainen” vaan kepeä ja ihoon hetkessä sulautuva. Jopa hämmentävää, miten jokin näin hyvin hoitava voi samalla olla niin silkkisen sulava iholla.

Kuiva ja ikääntyvä silmänympärysiho rakastaa tätä ihoa hemmottelevaa silmänympärysvoidetta. Silmänympärysiho on täällä kaikkein vaativin ihonoitoalue atooppisen ihon vuoksi ja vuosia olen etsinyt sitä täydellisintä silmänympärysvoidetta. Muutaman sopivan tuotteen olen löytänytkin eri brändeiltä vuosien saatossa, mutta en käytössä yhtään näin riittoisaa.

Silmänympärysvoide riittää varmasti vuoden ajaksi tällä annostelutekniikalla. Eli jos jotain Sensain tuotteiden osalta aina korostan, riittoisuus on aivan omaa luokkaansa. Yhtäkkiä se hinta ei olekaan niin suuri, koska ihonhoitotuote ei lopu kuukaudessa.

CELLULAR PERFORMANCE EXTRA INTENSIVE ESSENCE

” Kiinteyttävä seerumi, jonka kevyen raikas, silkkinen koostumus imeytyy nopeasti ihoon ja antaa virkistävän tunteen. Tekee ihosta välittömästi heleämmän ja terveemmän näköisen. Iho saa uutta energiaa ja siitä tulee joustavampi, kimmoisampi ja vastustuskykyisempi. Sisältää L-carnitinen ja ruskeiden levien yhdistelmän, joka lataa ihon energialla.”

Nyt ymmärrän todella mitä ihonhoitotuotteen napakoittava tunne tarkoittaa. Sensain hoitovesi on ohut ja silti täyteläinen ja antaa iholle ällistyttävän napakoittavan tunteen. Voi jopa tuntea, miten kerii ”löysää” ihoa napakoittaakseen tätä. Samalla kosteuttaen ja hoitaen ja antaen pitkäkestoista hoitoveden energiaa iholle. On hoitovesiä ja sitten on hoitovesiä.

CELLULAR PERFORMANCE EXTRA INTENSIVE CREAM

”Voide on kehitetty erityisesti ihon ikääntymisestä johtuvaan kiinteyden ja kimmoisuuden puutteeseen. Täyteläinen koostumus ravitsee ja elvyttää ihoa. Iho saa nuorekkaan ulkomuodon säilyttämiseen vaadittavaa energiaa. Se sekä tuntuu että näyttää kiinteämmältä ja heleämmältä. Sisältää L-karnitiinin ja ruskeiden levien yhdistelmän, joka lataa ihon energialla, jolloin vaikutus on välitön. ”

Aamuin ja illoin käytettävä intensiivinen ihonhoitovoide, joka sulaa iholle, mutta antaa sille täyteläisen ja ravitsevan tunteen. Napakoittava tunne tässäkin, mikä tuntuu ihanalta, kuin iholle syntyisi hetkessä ryhtiliike.

Tuoksumaailma sarjan tuotteissa on mieto, ihanan puhtaan ylellinen, kuin aamukasteen tai tuulen tuoman puhtaan järviveden tuoksu. Purkkien sininen sävymaailma sulattaa tämän sinistä rakastavan ihmisen. Voisiko olla visuaalisesti kauniimpaa? Miksi ihonhoitotuotteiden purkkien väri on usein valkoinen tai vaikka kultainen, kun tämä sininen sävymaailma viestii mitä kauneimmalla tavalla luonnon puhtaudesta ja kauneudesta.

Lasipurkit ovat erittäin painavia ja ylellisiä. Suosittelen pitämään yöpöydällä tai ei välttämättä kylpyhuoneessa, sillä jos näin ylellinen luxuspurkki putoaa kaakeliin, niin kaakeliin voi tulla särö. Eli puhutaan lasipurkkien aatelista.

SENSAI CELLULAR PERFORMANCE EXTRA INTENSIVE MASK

Viimeisenä, mutta ei vähimpänä, ylellinen pari kertaa viikossa käytettävä kasvonaamio, joka jätetään yön yli iholle tekemään ihmeitään ja aamulla peilistä katsoo kosteutetun pehmeä ja virkistynyt kaunis iho. Ihan paras talviaikaan, kun iho on samea. Suosittelen kasvonaamion levittämiseen hierovia pyöriviä liikkeitä, jotta naamion tehoaineet saadaan käsien lämmöstä ja kepeällä kasvohieronnalla imeytymään ihoon, ihoa parhaimmailla mahdollisella tavalla raviten.

Täällä voitte lukea tästä supernaamiosta lisää infoa. Sillä niin tähän naamioon, kuin Sensain kosmetiikkaan on käytetty nerokasta ja aivan uskomatonta teknologiaa ja parhaita aineosia, joten kyse ei ole pelkästään ”tuntemuksista” vaan ihonhoidon aidosta voimasta saada ihmeitä aikaiseksi.

Rypyt ovat tulleet jäädäkseen vaikka juovat toki näyttävät maltillisemmilta hyvin hoidetussa ja kosteutussa ihossa. Ikääntymistä voi myös hidastaa käyttämällä laadukkaita ihonhoitotuotteita.

Blogin puolella olette nähneet viimeisten vuosien aikana paljon vähemmän ihonhoitoon liittyviä blogipostauksia, sillä uusia tuotesarjoja on toki aina mielenkiintoista testailla, mutta huomaan aina palaavani Sensain tuotteisiin, joitain yksittäisiä tuotteita muilta merkeiltä välillä korvaten tai lisäten ihonhoitorutiiniin.

Sensaita käyttäessä ihon punoitus on maltillisempi, näppyjä on vähemmän, iho on kosteutempi ja tätä kautta pehmeämpi. Iho voi todella hyvin ja uskon, että japanilaisten ja suomalaisten ihoissa ja myös ihonhoitomieltymyksissä on pakko olla jotain samaa.

Lisäksi Sensain ylellinen, mutta visuaalisesti tyylikkään hienostunut maailma vetoaa varmasti myös meidän suomalaisten makuun, puhumattakaan kauniin puhtaista tuoksumaailmoista.

Kannattaa mennä vaikka Sokokselle testaamaan miltä Sensain ihonhoitotuottet tuntuu ja tuoksuu ja pyytää vaikka pieniä testereitä kotiin, jotta pääsette paremmin tutustumaan tähän ylelliseen ja aivan fantastiseen ihonhoitobrändiin.

Jos rakastutte Sensain tuoksumaailmaan kuten minä, niin lämmöllä suosittelen myös Sensain Eau de Toilettea ja parfyymiä. On mahdollisuus tuoksua Sensaille hienostuneen kepeällä otteella päästä varpaisiin.

Sensain tuotteita voit tilata mm. täältä (sisältää mainoslinkin)

Löytyykö omia suosikkeja Sensailta ja mitä kaikkia tuotteita käytät omissa ihonhoitorutiineissa ja mikä on lemppari ihonhoitotuote?

Kaunista ja hemmottelevaa uutta viikkoa kaikille. <3

Hieman kärjistetty otsikko, sillä imelä on toki imelä, mutta onko positiivisuus imelyyttä? Imelyyshän on sellaista lipevää maireutta.

Mutta positiivisuus on aika kiva juttu. Toki olen kasvanut oikein iloisessa ja nauravaisessa perheessä, jossa mustalle huumorille on aina ollut tilaa ja miehen kanssa vasta nauraa röhötetäänkin mitä hassuimmille ja hulluimmille jutuille. Mutta tietty sukupolvi nyt vaan ei ole ollut kovin ahkera viljelemään kehuja. Se ei vaan ollut se juttu siihen aikaan, kun olin lapsi.

Ei kannata ymmärtää väärin, toki on kannustettu, mutta ehkä myös pidetty kauniita sanoja hieman vakan alla. Moni oman sukupolven lapsi varmasti ymmärtää mistä on kyse.

Vaikka sosiaalisessa mediassa älömöidään ja ihmiset jopa omilla kasvoillaan unohtavat henkiset ”turvavälit” ja satuttavat muita ihmisiä äärettömillä tavoilla, silti sosiaalinen media osaa olla myös yltiöpositiivinen alusta, etenkin Instagram. Todella kiva meno myös täällä blogipiireissä on.

Huomaan, että tykkään tästä ominaisuudesta valtavasti, enkä nyt puhu itseeni kohdistuvista kehuista vaan miten kiva on sanoa kaunis sana toiselle, miten piristävää on viljellä hymiöitä. Kuinka tälläinen mukavien asioiden sanominen toisille ihmisille vahvistaa aivan valtavasti omaa onnellisuusastetta ja positiiviista olotilaa.

Myönnän vuosia sitten olisin naureskellut, saattanut pitää keinotekoisena ja tekopyhänä koko touhua vaikka aina ollut motto, ettei kehuja kannata säästellä.

Mutta joskus on jopa ujostuttanut kehua, sillä suomalainen ei ota kehuja kovin hyvin vastaan, en minä, eikä moni muukaan: ”mitä tässä nyt päällä on vanha reuhkana äidiltä peritty ja äitikin osti markalla kirppikseltä, mitään vaivaa en ole nähnyt kuhan rykäisin kokoon kulahtaneista aineista, hieman on palanut tuo piirakan pinta, ihan pahaa on, eikä mitä hiukset ole hyvin, kuin petolinnun takapuolella ja ääh eihän tässä kaunis meikki ole, ihan vanha naama, joka kiiltää.”

Tunnistatteko tämän ihmisen. Täällä kyllä tunnistetaan ja olen oikein joutunut pakottamaan itseäni ottamaan kehuista kopin, enkä alkaa inttämään vastaan vaan pyrkiä kiittämään kauniisti. Kehuminen on ehdottomasti helpompaa kuin kehujen vastaanottaminen.

Muistan aine jenkkimatkalla, miten ensin haksahdin amerikkalaiseen small talkingiin, voi kun kaikki ovat niin ystävällisiä ja suomalaiset voisivat ottaa samaisesta kohteliaisuudesta hieman oppia. Mutta muutama päivä, kun oli reissua vierähtänyt, niin johan alkoi oikein kunnolla ottaa kupoliin, amerikkalaisten myyjien iholle tulo.

Jokin kultainen keskitie on aika kiva ja aito vilpitön kehu on aina mukava asia. Siksi kauniita sanoja ei kannata säästellä vaan niitä kannattaa viljellä, läväyttää vaan menemään aina kun siltä tuntuu. Positiiviset sanat eivät ole keneltäkään pois ja antaa niin kohteelle kuin sanojen lausujalle hyvän olon.

Lisäksi joku päivä me kaikki kuolla kupsahdetaan ja jos jossain jäämme ihmisten mieliin, niin siinä minkälaisia ihmisinä olimme ja olimmeko ystävällisiä.

Joskus itseäni naurattaa ”ihanaa” sanan ja sydän hymiöiden viljely ja jokin siellä perimässä kalskahtaa, että vähänkö imelää. Olen kuitenkin päättänyt vaimentaa tuon äänen, sillä se ihminen joka kuunteli sitä ääntä ja mietti koko ajan mitä muut ajattelee, se ihminen ei ollut niin tasapainossa kuin sitä on tänä päivänä. Enkä taas sano, että olen täydellisessä tasapainossa, mutta edes jonkinlaisessa tasapainossa.

Instagramissa pidän valtavasti siitä, että siellä ei ilkeilijät huutele. Tai tähän en ole itse törmännyt. Huomaan, että englantilaiset ja jenkkiläiset Insta seuraajat ovat todella kohteliaita ja joka päivä osaavat sanoa jotain kaunista toisista ihmisistä. Hieman kuin törmää kopsahdat Briteissä kadulla ihmiseen ja hän pyytää sinulta anteeksi. Hyvät tavat ovat Briteillä tiukassa.

Totta kai tässä yleistän, kaikkialle ja kaikkiin mahtuu kaikenlaista. Mutta on aika mukavaa velloa ihanuuden ilmapiirissä jalat kuitenkin tukevasti maankamaralla. Sillä kyllähän te kaikki tiedätte, että itse sitä on oman itsensä ankarin ruoskija ja omatunto, tyyliin ”mä vaan olen niin huono.”

On se vaan niin merkillisen mukavaa olla vähän imelän ällö ja kertoa vilpittömin sydämin kauniita asioita toisille, sanoja ja kehuja säästelemättä, mitään pitelemättä, sanoa vaan, jos kerran tuntuu siltä. Huomaan, että tässä tilassa vapautuu hurjasti positiviisia viboja myös itseen päin, sydän on vallattoman vilpittömästi auki, vastaanottamaan mitä super ihanaa elämä antaa. Ja kun elämä antaa, niin sehän kantaa.

Super trouper ihanaa viikon jatkoa kaikille.

Miten siellä, mitä ajatuksia teksti herätti, ihan mitä tahansa olisi asian tiimoilta kiva kuulla. Jopa imelyyttä vastaan tulevia ajatuksia, sillä ”ihanaa” ei ole kaikkien juttu ja sekin on asia mikä pitää ymmärtää.

*Kaupallinen yhteistyö Helein/Nelkytplusblogit

Kutrit hyvin kaikki hyvin, eikö vaan. Kynnet myös on ilo pitää huoliteltuina. Jännää on, että on siunattu paksuilla karheilla hiuksilla, mutta kynnet ovat pehmeät ja helposti katkeilevat eli ihan eri maata kuin hiukset.

Mutta niin vaan se naisena on, että kun hiukset ovat hyvin ja kynnet siistit, olo on hieman extra itsevarmempi ja hyvä olo säteilee ulospäin.

Kynsien pehmeyden vuoksi nautin aina biotiinia ja toki hiuksetkin voivat paremmin ja ovat vielä paksummat ja tuuheammat, vahvemmat ja parempi kuntoiset. Kestävät tätä hiusten kotiraidoittamistakin paremmin.

On jopa ällistyttävää miten nopeasti biotiini auttaa kynsiin, niin kynsien kasvuun kuin vahvuuteen. Biotiinin avulla kynnet pääsevät loistoonsa, jopa ne heikoimmat ja katkeilevimmat kynnet muuttuvat jo parissa viikossa vahvemmiksi ja kovemmiksi.

Keväästä asti olen nauttinut päivittäisen Helein Strong biotiini+ annoksen aamiaisen yhteydessä. Helppo muistaa napsia joka päiväiset vitamiinit aamupalan yhteydessä ja biotiinin olla osana aamuista kauneusrutiinia.

Biotiini vahvistaa toki kynsiä ja hiuksia, mutta ei siinä vielä kaikki ja nyt kaikkien keski-ikäisten kannattaa erityisesti olla kuulolla. Biotiini yhdessä sinkin kanssa vahvistaa myös ihon ja limakalvojen hyvinvointia.​ ​​​Muutenkin vaihdevuosi-iässä hiuksia voi lähteä yllättävän paljon ja hiusten oheneminen saattaa alkaa. Super plussaa ihon ja limakalvojen hyvinvoinnin edistäminen. Täällä vähän aikaa sitten kirjoitin vaihdevuosista ja esivaihdevuosista ja kerroin, että kaikki aseet otetaan käyttöön ja yksi näistä aseista on biotiini.

*Helein Strong Biotin+ sisältää biotiinin lisäksi kysteiini-aminohappoa, joka on tärkeä osa iholle kestävyyttä ja joustavuutta antavaa tukirakennetta. Helein Strong Biotin+ -valmisteessa aminohappo on elimistölle valmiiksi käytettävässä muodossa.

Annoin juuri omalle tyttärelle Helein Strong Biotin+ myös testiin, sillä tyttären hiukset ovat hiusten värjäämisten vuoksi ohentuneet huomattavasti. Oli vaihe viime syksynä ja talvena, että hiusten väri muuttui aika tiheään ja teki tepposet hiuksille. Biotiini nopeuttaa ja vahvistaa hiusten kasvua. Nyt ei kuulemma ikinä enää värjää hiuksia, niin eiköhän me Biotiinin avulla saada hiukset uuteen roihuun.

Aiemmin blogissa kertoilinkin mikä on tuuheitten hiusteni salaisuus ja yksi salainen aineosa on nimenomaan Helein Strong biotin+.

Helein Strong biotin+ sisältää:

C-vitamiini 80 mg (100 %*)
Biotiini 5 mg (10 000 %*)
Sinkki 15 mg (150 %*)
Kysteiini 60 mg

Purkissa on 60kpl tabletteja eli yksi purkki riittää n. kahdeksi kuukaudeksi, sillä annostus on yksi tabletti päivässä.

Hintaa purkille on n. 18€ luokkaa eli edullinen hinta kynsien, hiusten, ihon ja limakalvojen hyvinvointiin satsaamisesta.

Lisää Helein kauneuslisistä voit lukea täältä.

Monia varmasti ilahduttaa kuulla, että Helein on suomalaisen perheyrityksen Vermanin valmistama kauneuslisä eli valitsemalla Vermanin kauneuslisät on myös mahdollisuus tukea suomalaista työtä.

Helein kauneuslisiä myydään apteekeissa ja verkkoapteekeissa.

Pidit hiuksia auki tai kiinni, tärkeintä on, että hiukset voi hyvin. <3

Kannattaa käydä lukaisemassa myös Lumo lifestyle blogipostaus Helein Strong kollageenista, joka saa ihon hehkumaan. Heleiniä Instagramissa voit seurata täällä.

Käytättekö kauneuslisiä ja minkälaiset kynnet ja hiukset teillä on? Oletteko ikinä kokeilleet kynsien ja hiusten avuksi biotiinia? Oletteko aiemmin kuulleet suomalaisesta perheyrityksestä Vermanista, joka valmistaa Helein kauneuslisiä ja itse asiassa paljon muutakin?​ ​Uniongelmiin on käytössä Vermanin Melarest mansikan makuinen melatoniini ja Minisun on varmasti kaikille tuttu ja Minisun D-vitamiini on meillä koko perheen käytössä ympäri vuoden. Oma pikku apteekki tilasi tuota mansikan makuista melatoniinia, kun pyysin ja kerroin sen olevan parasta. Nyt on muutkin ihmiset kehuneet apteekissa iloisesti kerrottiin. Eli omaan apteekkiin voi kertoa toiveita, vink, vink kaikille. <3

Sisäinen kauneus ei katso ikää, se huokuu hyvänä olona ihmisestä ulospäin. Se on empaattisuutta, sydämen viisautta, tervettä itsevarmuutta, ymmärrystä muita ihmisiä kohtaan ja samalla antaen hyvää energiaa muille. Sen tuntee ja näkee ensikohtaamisella, miten joku ihminen kutsuu luokseen säteilyllään, ottaa muut ihmiset huomioon erityisellä tavalla. Sisäisesti kauniin ihmisen kanssa on hyvä olla, sillä sisäisesti kaunis ihminen on sinut itsensä kanssa ja varsin alasti muiden edessä, ei esitä mitään ja on ihminen joka pyrkii hyvään, mutta tunnistaa oman epätäydellisyytensä.

Sisäinen kauneus ja ulkoinen kauneus eivät välttämättä ole kaksi eri asiaa vaan kulkevat käsi kädessä liitossa keskenään. Itsestä huolehtiminen ei ole toki pinnallisuutta vaan monille ehkäpä kohteliaisuutta muita kohtaan, omaa itsevarmuutta tukeva asia ja tietenkin monella tapaa myös esteettisyyden tajua. Käyttääkö meikkiä tai ei, ei ole mittari sisäiseen kauneuteen vaan juuri se, että hyväksyy erilaisuuden ja ei odota, että kaunista on vain se, mikä vastaa omaa kauneusihannetta.

Kaipaan tiettyjä asioita oman itseni ehostamiseen, lisäravinteita, jotka tukevat ihon, hiusten ja kynsien hyvinvointia, hiusten raidoittamista, meikkejä ja hieman kesällä itseruskettavaakin. Kun olo on huoliteltu ja tietyt omat ulkonäölliset huolenpito kriteerit täyttyy, on se osa omaa hyvää oloa. Silti en katso muita omien kriteereiden kautta, kauneutta on monelaista, niin nuorissa, kuin iäkkäissä. Erilaisuus ja monimuotoisuus on rikkaus. ​Kaunis sydän kantaa kauas.

Mitä teille merkitsee sisäinen ja ulkoinen kauneus?

Mitä kauneinta päivää kaikille. <3

Ihanat pikkuserkkuni mun. <3 <3 Mikä on parasta ystävyydessä, no se, että nämä ystävät sattuvat vielä olemaan sukulaisia. Miksi iloitsen tästä ystävyydestä niin paljon. Koska se on tuonut yhden sukuhaaran huomattavaksi lähemmäksi ja olen saanut kuulla paljon Lahden suvun tarinoita.

On mielenkiintoista miten sukutaustojen lujittuminen ja tieto vahvistaa omaa mielentilaa. Jokainen meistä varmaan on utelias tietämään kaiken mahdollisen sukulaisistaan ja suvun historiasta. Mitä enemmän tietoa ja hyviä sukulaisuusvälejä, sitä pulleampana sydän on.​ Lisäksi olen saanut kaksi sydän kultaa omaavaa naista elämään, niin voisiko olla sen parempaa.

Nyt juhlittiin toisen pikkuserkun 50-vuotisjuhlia ja koronan vuoksi auttamattoman myöhässä. Niin myöhässä, että pian toinen on täyttämässä jo 51 vuotta.

Hyvin se oma mies sanoi tässä taannoin, kun pähkäilin, että rakkaan lapsuudenkamun viiskytveesynskät on vielä viettämättä ja rakkaan pikkuserkun, että mitä tehdä, mitä ohjelmaa, mitä osaa suunnitella näinä aikoina. Mies sanoi ”eiköhän tärkeintä ole näkeminen ja yhteinen tekeminen.”

Se on juurikin näin ja tämän kun aina muistaisi. Juuri osittain tästä syystä en aikoinaan halunnut omia pyöreitä viettää, niistäkin kohta kaksi vuotta. Koska ei jaksa siivota, ei jaksa, laittaa, mutta mitäs jos ei tarvitsekaan. Kuten itsellekin kävi, sain yllätysjuhlat. <3

Tällä kertaa yllätettiin pikkuserkku ja päivä oli mitä aurinkoisin. Ensin treffattiin pikkuserkulla ja tämän jälkeen käyskenneltiin Lahden Borupinraitilla, nautittiin erinomaiset ruoat Bistro&Kokassa ja kahvit ja leivokset Pianopaviljongin aurinkoisella terassilla. Kuin olisi ulkomailla ollut. Huippuseuraa, mieletöntä ruokaa, kaunis Lahti ja täydellinen sää.

Muuten peukut alueen pensasmustikoille, joista jokainen sai käydä poimimassa itselleen mustikoita suuhun.

Seuraavalle kerralla mietittiin jotain pientä veneretkeä&saaristoretkeä, jos maailman tilanne sen sallii. Onko antaa vinkkejä näistä?

Pikkuserkku oli tehnyt mielettömiä alkupaloja ja toisessa oli Violan valkosipulituorejuustoa ja kuivattua poronlihaa ja toisessa avokadomoussea, iso nam.

Pikkuserkun puutarhassa rehotti niin tomaatit, marjat, kuin salaatit. Salaattia sain kotiinviemikseksi ja iski hieman viljelykuume.

Super onnellinen tästä ystävyydestä ja sukulaisuudesta. <3 Kaikki oli sattumalta pukeutuneet oranssiin väriin, aika hauskaa.

Mielettömän upea Bistro&Kokka. Ruoka oli todella herkullista ja laadukasta. Palvelu erinomaista ja peukut sille, kun pyysin aiolia pöytään, sitä tuotiin runsaasti, eikä veloitettu extramaksua. Tälläistä arvostan.

Josko vaikka tällä paatilla ensi kerralla retkelle. <3

Tietenkin tässä seurassa saa nauraa kyyneleet poskilla. Ja siinä pieni salakuva meikäläisestä.

Miten siellä, kertoa tarinoita sukulaissuhteista tai ystävistä, Lahdesta jos on mitä vaan kerrottavaa tai lisää vinkkejä Lahteen menijöille? Onko antaa vinkkejä yrttien ja salaattien viljelylle?

Ikinä en ole viljellyt yhtikäs mitään. Aikoinaan istutin auringonkukkia ja kun ei kukkia ikinä plumpsahtanut, lopetin viherpeukalourani siihen paikkaan, ns. luovutin.

Mitä aurinkoisinta viikkoa kaikille. <3

*Osa kuvista Juuli Rönkä

Uulalaa mikä mallisto on ilmestynyt Very Nice verkkokauppaan. Nimittäin Very Nice by Anni-mallisto, johon on selvästi kivaa twistiä löydetty eri vuosikymmeniltä.

Malliston samettihousuissa ja samettisessa ruskeassa salsahameessa on sitä jotain suoraan 70-luvulta ja sama pätee mielettömän kivaan farkkuhaalariin vai kutsutaanko jumpsuitiksi?

Hyvin vastaava kynämallinen farkkuhame löytyi omasta vaatekaapista 2000-luvulla. Vastaava farkkukassi jopa samaisella taskulla löytyi vaatekaapistani taasen 90-luvulla. Muistan hyvin, kun ystävän kanssa ostettiin samiskassit.

Kroppa on ”kasvanut” vaatteista ulos ja oma farkkukassi mennyt rikki vuosia sitten. Oli muuten huomattavasti kuitenkin pienempi, kuin tämä Annin suunnittelema aarre, johon mahtuu kaupasta aikamoinen määrä ruokatarvikkeita.

Kuka ei rakastaisi farkkuja ja on kivaa miten farkku taipuu moneen, kuten Annin suunnittelemaksi essuksi.

Hyvin pienimuotoisessa tilaisuudessa oli kivasti katettu haarukat ja veitset Very Nice farkkutaskuihin. Mieletön idea, joka kannattaa kotiuttaa kotiin ja askarrella vanhojen farkkujen takataskuista vastaavat. Erityisen kivat on kyllä nuo Very Nicen omat, jotain todella sykähdyttävää noissa punahuulissa on.

Miten mukavaa oli treffata muutamia ihania naisia, joista vasemmalla upea Anna-Maria Secret Wardrope blogista, jonka kodin remppahommia kannattaa seurata Instan puolella ja muutenkin Anna-Marin visuaalisen kaunista tyyliä. Taustalla kaunis Elsa, jonka rehellinen meininki ja mm. lapsen kanssa tehdyt erilaiset eräretket ovat todella mielenkiintoista seurattavaa. Maailman kauneimmat silmät omaava Iina, jonka blogi Mou Mou on kuin paras naistenlehti, aina pullollaan laidasta laitaan kaikkea kivaa.

Ohessa vielä kaikkien näiden sydämellisten ja aitojen naisten Instatilit, jos jotain kiinnostaa vaikka alkaa seuramaan.

Anna-Maria Secret Wardrope

Elsa Heiko

Iina Mou Mou

Joka kropalle ja joka pepulle ja monia eri lahjetyyppejä valmistaa suomalainen Very Nice sloganilla ”Jeans for every booty.” Very Nice farkkuja valmistaa suomalainen M.A.S.I Company, joka on perustettu vuonna 1972.

 Täältä voit lukea M.A.S.I Companyn koko mielenkiintoisen tarinan ja moni varmasti tietää Fredriksonin yo-lakit, jollainen itsekin nuoruusvuosilta on, lakkeja valmistaa myöskin M.A.S.I Company. 

Kaikki  M.A.S.I Company tuotteet suunnitellaan Suomessa, mikä takaa ja täyttää laatukriteerit. Laman aikana 90-luvulla farkkujen valmistus siirtyi lähialueelle Viroon, koska saneerauksen tiimoilta toimintaa jouduttiin uudelleen järjestämään voimakkaasti. Vaatteiden valmistus lähituotantona on yksi M.A.S.I Companyn kulmakiviä ja läpinäkyyvyys missä ja miten tuotteet on valmistettu.

Tärkeitä yrityksen arvoja on myös se, että tuotteet on valmistettu laadukkaista ja kestävistä materiaaleista ja farkut kestävät pesusta pesuun. Kun suunnitellaan tuotteet itse ja valvotaan toimintaa ja tunnetaan ne henkilöt, jotka tuotteita valmistaa, voidaan seisoa tuotteiden takana.


Yritys on myös erittäin kiinnostunut asiakkaiden palautteista ja koska tuotteet suunnitellaan Suomessa ja valmistetaan lähellä, on myös mahdollisuus reagoida asiakkaiden toiveisiin helpommin. Itse en keksi niin mitään moitittavaa Very Nice farkuista, ainoastaan napittomia farkkuja kaipaan enemmän mallistoon.  Ja jään innolla odottamaan, josko Very Nice mallistoon tulisi farkkutakkeja.

Kiitos Very Nice kutsusta ja kassista ja essusta. Nyt kelpaa kantaa ja kokata ruokaa. <3

Mitäs pidätte Annin mallistosta ja onko Very Nice tuttu brändi teille tai tuliko uutena tietona, että Suomesta löytyy mahtava valikoima suomalaisen yrityksen mukavia ja istuvia farkkuja. Mitkä ovat niitä asioita, joita sinä toivot farkuissa olevan ja oletko farkkutyyppi?

Mukavaa päivää kaikille. <3

*Yhteistyössä Silja Line Suomi

Tämän kesän Pariisin reissu muuttuikin perheen osalta Baltian Pariisin reissuksi. Onnekkaana sain tämän kesän aikana tehdä kaksi Riian risteilyä Silja Serenadella. Kesäkuun pressimatkasta löydät muhkean lukupaketin täältä.

Lähdimme hyvin varustautuen mieheni ja perheen teinien kanssa reissuun. Meillä oli maskit satamassa suojana, käsidesiä laukussa vaikka käsidesiä on todella loistavasti varattu Silja Linen puoleltakin ja käsidesejä löytyy laivalta joka kulmasta.

Satamassa oli kesäkuun reissuun verrattuna rauhallista ja pääsimme laivaan oman perheen ryhmässä. Jos menimme laivassa hissillä, katsoimme että vain meidän seurue on hississä ja emme koskeneet kaiteisiin ym. Jos koskimme, niin käsidesiä käytimme ahkeraan ja kävimme myös käsipesulla. Teinit kokivatkin ettei tässä mitään uutta, että koulussa ovat jo oppineet pitämään hyvin huolta kaikin keinoin hygieniasta ja turvaväleistä.

Menomatkalla ihastelimme laivan kannella lämpimän auringon alla merimaisemia. Reitti oli hieno ja saimme ihastella saaristomaisemia parin tunnin ajan. Kannella olo tuntui aivan luxukselta.

Viimeisiä kesäpäiviä vietiin, merituuli, oma rauha, sillä laitoimme tuolit ihan omaan sopukkaan peräkannen keskelle. Harvoin reissulla osuu säät niin, että saa istua kannella pitkän tovin ennen ruokailua.

Lempiravintola Tavolata ei pettänyt tälläkään kertaa. Jättikatkarapupastaa, härän sisäfilettä ranskalaisilla ja lohta ja ranskalaisia, näistä koostui meidän Tavolata ateria tällä kertaa. Unohtamatta herkullisia jälkkäreitä.

Pakko mainita, että meillä oli tällä reissulla maailman ihanin tarjoilija ”Tiia” nimeltään. Kun toinen hymyilee ja palvelee sellaisella säteilyllä, antaa tälläinenkin palvelu extra ripauksen hyvää mieltä ruokaillessa.

Ostimme muuten kotiin viemisiksi Tavolata ravintolan neitsytoliiviöljyä, joka on aivan jäätävän hyvää herkkua salaatteihin ja leivän dippaamiseen. Suuri suositus.

Midnight Show esityksiä oli menomatkalla kaksi ja päädyimme klo 21 esitykseen. Istuimme jälleen pleksin takana omassa rauhassa. Show oli musiikkikimara eri maiden hittibiisejä, niin Abbaa, Sara Aaltoa ja paljon muuta. Tykättiin koko perhe todella paljon ja jalat vipatti kaikilla pöydän alla.

Tässä kohden olikin aika päättää ilta vetäytyen hyttiin lepäämään. Majoituimme tällä kertaa perhehytissä, jossa on mukavasti tilaa neljälle liikkua ja vuodesohvaan mahtuisi nukkumaan viideskin henkilö.

Kokeilimme tällä reissulla pari eri aamiaiskattausta. Ensimmäisenä buffan aamiaisen, joka oli oikein kiva, mutta buffasta uupuu itselle elintärkeä lattekone.

Toisen aamiaisen nautimme Tavolatassa ja pakko sanoa, ettei ole Tavolatan voittanutta. Lattekone, pöytiin tuotu tee, kahvi ja kuuma kaakao, kannuun mahdollisuus laittaa appelsiinimehua, parmankinkku, macaronsit, miehen tekemät toast skagen leivät, oijoi. Miehen kanssa kyllä päätettiin, että aina jatkossa Tavolataan aamiaiselle tai jos on tilaa, niin Bon Vivant aamupala olisi miehenkin kiva kokea. Arvostaa pöytiin tarjoiltua ruokaa.

Ihana rakas Riika. Vuodet 2000-2004 Latviassa tekivät sen, että aina on tunne kuin kotiin saapuisi. Jännä mielenrauha laskeutuu harteille, niin tutut on kaikki kulmat.

Päivän risteilyllä ei toiseen kotipaikkaan Jurmalaan ehdi eli lämmöllä suosittelen pakettimatkoja, niin että pari yötä voi viettää Tallink hotellissa aivan Riian keskustassa. Jurmala kannattaa ehdottomasti nähdä, tuo Baltian maiden kesäparatiisi lukemattomine pitsihuviloineen ja puuterihiekkarantoineen.

Satamasta on muuten helppoa kävellä Riian keskustaan ja matkaa on n. 1,5km. Kävelimme, mutta paluumatkalla otimme ratikan, koska teinit intoutuivat ostamaan kirjakaupoista niin paljon kirjoja.

Oopperatalon edestä menevä raitiovaunu numerolla 7 vei tällä kertaa satamaan näppärästi. Välissä vain yksi pysäkki ja olet perillä.

Kannattaa ladata Tallinkin oma sovellus, muistuttaa ruoka-ajoista, löytyy ohjeet keskustaan ja millä välineillä, ruoat, ravintolat, viihde, kaupat ja kaikki eli sovellus on kyllä aivan huikea, sille isot pisteet.

Riiassa puistoalueita on silmän kantamattomiin ja jokiajelu on näppärä tapa nähdä vähän eri vinkkelistä Riian keskustaa.

Meidän vanhassa kotimaassa, maassa jossa meistä tuli perhe.

Ehdoton lemppari latvialainen luonnonkosmetiikkamerkki Stenders. Lämpimästi suosittelen kaikille. Voisi sanoa, että on aavistuksen The Body Shop:n ja L’Occitanen risteytys, mutta kuitenkin jotain täysin omaa.

Missään ei pakata kosmetiikkaa näin kauniisti kuin Stendersillä. Tuotteiden tuoksumaailma on fantastinen ja purnukoiden ulkonäkö. Tässä meidän aikuiselle tyttärelle jotain pientä tuliaista.

Pieneen nälkään päätettiin muisteloinnin vuoksi nauttia Narvese kioskin hodarit, mutta aijai jotain oli muuttunut. Sinappi ei ollut sama, ei nakki, eikä hodarisämpylä, mutta hyvää oli.

Ainoa kuva meidän suloisista teineistä.

Riika on kenkäparatiisi. Kenkäkauppoja löytyy pilvin pimein. Nykyään tosin katukuvassa ei näe enää lainkaan minimekkoisia naisia, joilla kaikilla on huikean korkeat korot. Näin oli silloin vielä, kun me asustimme Riiassa. Toki pitää muistuttaa, että kyseinen hyvin naisellinen tyyli oli nimenomaan venäläisten naisten suosiossa, latvialaiset ovat hyvin suomalaisen oloisia niin luonteeltaan kuin tyyliltään, mutta ehkä jopa vaatimattomampia kuin suomalaiset.

Upeita terasseja, joihin käytetty runsaasti mielikuvitusta. Tälläinen tunnelma puuttuu täysin Helsingistä, kaikki on aina vaan sitä samaa. Riika tuntuu uusiutuvan joka kerran, kuten Tallinnakin, kun näissä kaupungeissa pistäytyy.

Suloinen hyönteishotelli.

Totta kai kävimme katsastamme meidän vanhan kodin eli kaikki nuo alakerran ikkunat. Talon vierestä pääsee suoraan ostoskeskus Centrikseen, jota on laajennettu paljon sitten meidän asuessa Riiassa.

Paluureissulla nautimme buffassa illallisen ja pakko sanoa, että buffan antimet oli varsin huikeat: rapuja, katkarapuja, sushia, thaikeittoa, karkkibaari. Eli paljon herkkuja juuri meikäläisten makuun.

Tavolata aamiainen on vaan pala luxusta ja silkkaa rakkautta.

Silja Serenadelta löytyy nykyään Marimekko- ja Tommy Hilfiger myymälät, jotka inspiroi varmasti monia. Ei kannata unohtaa myöskään Tallink verkkokauppaa, joka tuo ostokset suoraan kotiovelle eli aina ei tarvitse edes lähteä reissuun, ”shoppaillakseen laivoilla”.

Yleinen fiilis tällä kertaa oli vielä turvallisempi kuin kesäkuun Riian reissulla. Laivalla otettiin vielä paremmin huomioon meno ja paluu laivoihin. Ihmisiä päästettiin pienissä ryhmissä putkiin ja näin ihmissumaa ei päässyt syntymään. Itse laivalla pystyi olemaan hyvin omassa rauhassa ja tärkeää on toki itse muistaa pitää huolta omasta turvallisuudesta ja muistaa käyttää käsidesiä runsaasti tilanteissa joissa ei heti käsipesulle pääse.

Itse Riika oli todella hiljainen, niin hiljainen, että sai meidät jopa hieman surullisiksi. Myös selkeästi nyt huomasi miten turistipainotteinen Riika on ja kun lentoturistit ovat poissa, miten hurjan hiljaista kaupungilla oli. Toki turvallisuuden vuoksi meille jättihyvä asia, mutta Riian taloudelle katastrofi.

Reissu oli mitä mainioin ja oli mahtavaa viettää laatuaikaa teinien kanssa, joilla on paljon omia menoja, eikä aina vanhempien seura ole niin kovassa huudossa.

Kunpa voisikin asua tässä omassa kodissa ja samalla jälleen Riiassa, sillä olo on aina haikean kahtiajakoinen palatessa Suomeen. Ikävä Riikaan ei poistu koskaan sydämestä.

Miten siellä, oletteko käyneet Riiassa? Mikä fiilis muuten, kaipaatteko Tukholman risteilyjä vai onko Riika teidän mielestä kiva uusi vaihtoehto?

Itse toivoisin, kun maailman meno normalisoituu, että olisi mahdollista risteillä 50/50 periaatteella molempiin kaupunkeihin.

Mitä mukavinta uutta viikkoa kaikille. <3

*Kaupallinen Instagram yhteistyö Buster Boats ja Somessa.com

Täällä on ollut aivan järisyttävä venekuume viime vuosina ja tähän kuumeeseen yhtyy toki mieheni myös. Veneily on kuulunut joka sielun sopukkaan lapsuudesta asti.

Lukemattomat veneretket ja kauppareissut Sipoon mökiltä ja muutenkin meren läheisyys tekivät sen, että nykyäänkin on tunne, että pitää asua meren lähettyvillä, jotta saa sitä raikasta meri-ilmaa, joka luo jonkin asteen vapauden tunnetta.

Opin myös lapsena ajamaan moottorivenettä ja kunnioittamaan meren vahvuutta ja väkevyyttä. Nuorena on tullut ajettua venevajaan vahingossa täysillä ja se pelästytti. On tullut ajettua liian kovalla vauhdilla kovaan aallokkoon veneen haukkoessa ilmassa ja on tullut opittua oppirahat siitä, että vesillä ollessa tulee noudattaa aina erityistä varovaisuutta ja merta tulee kunnioittaa äärimmäisenä voimana. Ihminen on varsin pieni myrskyn edessä.

Meillä oli Yamarin pulpettivene vielä muutama vuosi sitten, mutta nuo meidän nykyiset teinit eivät silloin olleet niin innokkaita veneilijöitä ja veneily jäi enemmän jomman kumman yksin veneiltäväksi, joten päätimme tuolloin luopua veneestä ja odottaa aikaa parempaa.

Nyt kun muksut ovat isoja ja meille jää jo kahdenoloaikaa yllin kyllin, niin johan on alkanut kova venekuume polttelemaan.

Siksi olikin aivan huikea tilaisuus päästä testaamaan Buster X venettä, koska juuri joku tälläinen vastaava meillä on lähitulevaisuudessa harkinnassa.

Päätimme viettää oikein nautinnollisen kesälomapäivän veneillen, napata skumppalasilliset mukaan satamassa auringossa nautiskeluun ja pörräillä niin Espoon kuin Helsingin kauniissa merimaisemissa ja käydä vielä jossain kivassa paikassa syömässä.

Nokkalan Majakalle suuntasimme ensin, mutta siellä ei ollutkaan vieraspaikkasatamaa, joten seuraavaksi päätimme suunnata idylliseen Suomenlinnaan, jossa on runsain mitoin kivoja ravintoloita ja loistava vierasvenesatama.

Merellä on paljon ihmeteltävää. Bongasimme joutsen pesueita, isoja laivoja, moikkailimme muita veneilijöitä, kuten merellä kuuluu ja nautimme molemmat sydämemme kyllyydestä veneellä ajamisesta.

Buster X vene sai meiltä kiitosta erittäin mukavista penkeistä ja tilavuudesta. Veneeseen mahtuu jopa 7 ihmistä. Suuret peukut plekseille, jotka suojaavat tuulen vihmonnalta täydellisesti. Iltaa kohden alkoi tulla hieman viileämpi sää ja kaikki pleksit kiinni ja johan helpotti kylmyys.

Varusteisiin kuuluva karttaplotteri on ihan ehdoton, kun ollaan vierailla vesillä, eikä reissata Porvoo-Sipoo kesäpaikka akselilla.

Buster Q 10 eli karttaplotteri, joka on jotain enemmän eli älynäyttö, josta voit kuunnella vaikka musiikkia tai katsoa paikallissään eli Wifi löytyy myös ja veneen käsikirjat, opetusvideoita ja paljon muuta.

Veneen vakaus sai meiltä suitsutusta, miten kiva oli veneillä vakaalla veneellä, johon ei aallot juuri nappaa.

Erittäin mukavilla takapenkeillä oli viihtyisää istuskella ja ihmetellä maisemia. Merellä aika katoaa ja päivä kuluu hirmuisen äkkiä. Illalla meri-ilman jälkeen uni tuli silmään hetkessä. Sen se tekee, kun on niin kivaa.

Peukut myös useiden penkkien alla oleviin lukittuihin säilytyslaatikoihin.

*”Buster X on monipuolinen yleisvene, joka mukautuu tarpeesi mukaan. Juuri mallin monipuolisuus tekee siitä yhden tuoteperheemme kestosuosikeista. Seitsemälle hengelle rekisteröity Buster X joustaa silloin, kun kuormaa on mukana tavanomaista enemmän. Kaikki veneen istuin-säilytyslaatikot sekä takapenkin voi helposti irrottaa. Lisävarusteilla rakennat tästä Busterista veneen omiin tarpeisiisi.”

Täältä voit kurkkia lisää tietoa Buster X veneestä ja vakiovarusteisiin kuuluu:

VAKIOVARUSTEETPIILOTA VAIHTOEHDOT

• Buster Q 10″
• NFB-kaapeliohjaus
• Ohjauspulpetti, tuulilasi
• Vasen pulpetti, tuulilasi
• Kiinteä väliovi
• Lukittavat säilytystilat (yksiavainjärjestelmä)
• Integroitu kuomutalli
• Irrotettava takapenkki (2×70 l ja 1×45 l)
• Offshore-istuimet 2 kpl ja suojahuput
• Uimataso
• Uimatikkaat
• Komposiittiturkki
• Kaiteet
• Sammutin
• Akkulaatikko
• Päävirtakatkaisin automaattisulakkein
• Automaattinen pilssipumppu
• Kiinteä polttoainesäiliö
• Navigointivalot
• Valomasto, irrotettava
• Virranulosotto 12V / USB
• Sadevedestä tyhjenevä avotila
• Yamaha Y-COP ajonesto

Kippis aivan täydelliselle päivälle. Tässähän jo alettiin innolla suunnittelemaan muunlaisia retkipäiviä, jahka vene meille hankitaan. Sipoon mökille tietenkin ja esimerkiksi Söderskärin majakalle olisi mahtava tehdä retki koko perheen tai naisporukan kanssa.

Helsinkiin hurauttaa Porvoosta myös varsin nopeasti ja Helsingin merimaisemissa onkin jo lukemattomia erilaisia vaihtoehtoja viettää päivää merellä ja maissa ja syödä eri saariravintoloissa tai käydä Kauppatorilla haukkaamassa maailman parhaat lihapiirakat.

Toki meistä jo silloin, kun Yamarin oli meillä, oli mahtavaa tehdä retkiä ihan täällä Porvoossa ja käydä mm. syömässä Porvoossa veneellä matkaten.

Upea Suomenlinna ja satamaskumpat eli kippis täydelliselle veneretkelle.

Suomenlinnan vierassataman kupeessa sijaitsee erinomainen ravintola Valimo, jossa nautimme wokkia ja risottoa. Jäimme vielä terassille hetkeksi istuskelemaan ja nauttimaan maisemista ja päivästä. Ensi kerralla sitten tarkemmin tutkimaan Suomenlinnan syövereitä vaikka toki entuudestaan tuttu paikka upea Suomenlinna on, mutta aina tulee jotain uutta, uusia ravintoloita ym.

Totta kai piti hieman kauppatorillakin pyrähtää. Oli kyllä hieno tunne vierailla Helsingin keskustan kupeessa veneellä. Maailma näyttäytyy eri tavoin meri perspektiivistä ja kyllä Helsinki on kaunis.

Aika komea tuo Buster Magnum vene myöskin, aijai.

Tämä veneretki jäi kyllä tältä kesältä yhdeksi parhaaksi muistoksi, jonka tulen muistamaan aina. Buster X, jäit meidän sydämiin.

Tässä vielä pieni muistelokuva meidän Yamarin veneestä tyttöjen ollessa pieniä ja Samu koirulin ollessa varsin nuori. Tässä lähdimme matkaan mummin kesäpaikalle Sipoon Kalkkirantaan.

Sydämelliset kiitokset Inha Tehtaille Buster X veneen lainasta ja siitä, että pääsimme testaamaan Buster X venettä mahdollista tulevaisuuden ostopäätöstäkin ajatellen. Meille on selkeää, että haluamme hankkia helppokäyttöisen pulpettiveneen, johon tarvittaessa mahtuu mukaan retkille joukko ystäviä tai perheenjäseniä. Veneen istuimien tulee olla mukavat ja veneen vakaa aallokossa ja karttaplotteri on ihan ehdoton vieraimmilla vesillä.

Meillä oli ikimuistoisen aurinkoinen ja rentouttava veneretkipäivä ja tälläisiä muistoja haluan kirjoittaa lisää meidän muistojen päiväkirjaan ja niin perheen kuin ystävien kanssa myöskin.

Inhan tehdaiden veneet ja maailmankuulut Buster veneet ovat suomalaista ajonautintoa parhaimmilaan. Olimme myös aikoinaan aivan mielettömän tyytyväisiä Inhan tehdaiten Yamarin veneeseen. Hyvin houkuttelevilta näyttää myös Inhan tehtaiden valmistamat sporttiset Yamarin Cross veneet.

Miten siellä, onko veneily sydämessä, oletteko harkinneet veneen ostoa tai löytyykö omaa venettä, mikä on tärkeää venevalinnassa ja millainen vene sopisi teidän ja budjettiin?

Rakastatteko merta ja meriseikkailuja?

Sydämellistä viikon jatkoa kaikille. <3

*La Provencale Bio saatu

Hömpänpömppä kuvista huolimatta tämä viikko on ollut sillä tavalla outo, ettei oikein mistään ole tullut mitään. On ollut hyviä juttuja, on ollut säätöä, joka on vienyt keskittymisen. Mutta sitähän elämä on.

Hyvistä jutuista mainittakoon, että tyttärelle hankittiin silmälasit ja humps, kaupan päälle tuli lahjakortti, jolla saan itsellenikin rillit kehyksineen ja linsseineen, tulipahan aikamoisen hyvä mieli tästä ylläristä.

Yllä Cath Kidstonin sammakkoneule, joka on 100% villaa. Tytär rakastui tähän neuleeseen, koska siinähän pyörii Harry Potter sukulaatisammakot. Tyttären kanssa on vaan aikamoinen kokoero, joten saan pitää neuleen omanani.

Dianan sterilisaatio meni napakympisti ja nyt Diana on ollut ”ulkokissa” pari viikkoa jo. Diana on kuitenkin tullut Mickeyyn eli meidän mustaan pantteriin ja Diana viihtyy pääasiassa sisällä ja joskus loikoilee pihan sohvalla. Mikä onni ja autuus, että meidän kissat ovat tälläisiä pullamössöjä, eivätkä metsien petoja.

No oliko maailman paras päivä, kun näimme Souliinan kanssa sitten koronan alun. Meillä jo perinteenä, Pizza Hut. Souliinan kanssa puhe pulppuaa siihen malliin, että lauseita ja sanoja jopa niellään, niin kova tahti juttelussa on. Meillä on maailman hauskinta, mutta myönnettäköön, että nostatamme toisemme sellaisille kierroksille, että kohtaamisen jälkeen on sekä energinen, että väsynyt olo. Sanottu uupuneina kyllä yhteen ääneen, että ”ihan parasta.”

Indiskan mekko on kesän alelöytö.

Pääsin tällä viikolla tutustumaan teams pressitapahtuman kautta, myös uuteen La Provencale Bio sarjaan, joka on hinnaltaan omasta mielestäni ihan mielettömän edullinen sarja. Sarjan purkit ja tuoksumaailma on erittäin ylellinen ja kyseessä on luomusertifioitua ihonhoitoa suoraan Provencesta. Sisältää oliiviöljyä.

Esimerkiksi Anti-Age päivävoiteet ylellisissä lasipurkeissa 15,95€, suihkugeelit, putsarit, käsivoiteet alle 10€.

Tuotepakkaukset ja niiden pahvipakkaukset ovat täysin kierrätettäviä. Tuotettu ranskassa, tukien paikallisia maanviljeliöitä. Luomusertifioitu Ecocert Greenlife Cosmos standardien mukaisesti.

Koostumukset ovat 98-100% luonnollista alkuperää olevia ainesosia.

Myynnissä Sokos, Stockmann tavaratalot ja verkkokaupat ja ymmärtääkseni sarjaa löytyy myös isommista marketeista. Täältä voit kurkkia sarjaa tarkemmin.

Viikonloppuna tulee ystäviä kylään ja herkutellaan hyvällä ruoalla ystävien ja perheen kesken. <3

Mitä teidän viikkoon kuuluu ja mitä aiotte tehdä viikonloppuna?

Aurinkoista elokuun viimeistä viikonloppua kaikille. <3

* Castillo de Molina viinit, Lignell&Piispanen kahvilikööri ja Anni Hautalan Very Nice Salsa samettihame saatu.

Kesän viimeinen viikonloppu sujui aurinkoisissa merkeissä. Mikä sää meille vielä annettiin ystäväpariskunnan kanssa ulkona oloon ja nauttimiseen. Mieleen tulvi aikuisen tyttären häät huomenna tasan vuosi sitten ja sään silloinkin hemmotellessa meidän takapihalla juhlavieraita auringonkukkien loisteessa.

Perjantaina osallistuin Facebook live viinitastingiin Castillo de Molina viinien parissa.

Lauantaina ennen ystävien tuloa kävimme miehen kanssa poimimassa auringonkukkia. Somehan on näitä auringonkukkia pullollaan, mutta en toisaalta ihmettele, jotain superihanaa ja aavistuksen jännää auringonkukissa on. Jopa päätä itseä pitempiä kukkia, jotka valtaisina ”kasvoina” kurottavat kohti aurinkoa. Olen vuorenvarma, että joku päivä näen näistä vielä painajaisia, valtava auringonkukkanaama tulee ja syö kitusiinsa.

Samu poika tietenkin nauttimassa meidän kanssa lauantaipäivästä.

Ystävän Virosta tuomaa Rabarbra skumppaa parempaa kuohujuomaa en juuri nyt tiedä. Silkkaa rakkautta ja rapsun jälkimaku on huikea. Tässä kuohussa kaikki on vaan kohdallaan. Tätä on saatava talven varalle lisää, kuin orava, joka kerää käpyjä meidän katon sadevesijärjestelmän koloihin.

Miehen taikomaa mansikkavesimelonisalaattia ja leipaisin taas Annin uunissa reseptillä focacciaa ja Annin lupausten mukaisesti, täydellistä tuli tälläkin kertaa. Lämpimästi suosittelen Annin reseptiä, kun tekee ohjeen mukaan, tulee ihan mielettömän hyvää.

Kisutkin aina menossa mukana, missä ihmiset, siellä eläimet.

Alkupaloina oli vesimelonia ja mansikkavesimelonifetasalaattia, focacciaa ja Silja Serenaden Tavolata ravintolasta ostettua huikean herkullista oliviiöljyä leivän dippaukseen.

Pääruokana itse tehtyjä tortilloja, chili con carnea ja riisiä, meksikolaista kanaa ja kaiken maailman sörsseleitä niiden kanssa. Jälkkäriksi kesän lopetuksen kunniaksi marjainen pavlova.

Jälkkäri drinksuna Lignell&Piispasen Cold Brew kahvilikööri, joka maistuu aidolle kahville eli ei ole kermalikööri, mutta mukavaa makeutta on mukana. Todella herkullista. Ystävä keksi, että toimisi aivan fantastisesti kermavaahdon seassa, miten olisi ensi kerralla kahvinen pavlova?

Chili con carnea olen parikymppisestä tehnyt aina samalla reseptillä ja omaan makuun siitä tulee muutamalla simppelillä ainesosalla tajuttoman hyvää. Sellainen taas oikotie onneen resepti, helpolla hyvää.

700g jauhelihaa

Purkki papuja chilikastikkeessa

2/3 purkki chiliketsuppia taisi olla Heinz

Yksi pussi Chili con carne Santa Maria maustesekoitusta.

Tällä muutaman tuotteen yhdistelmällä syntyy yksinkertaisesti täydellinen Chili con carne, kannattaa kokeilla.

Mukaan voi toki kuullottaa vaikka paprikaa ja sipulia, me teimme ne erikseen.

Anni Hautalan samettinen retro salsamekko on niin ihana. Mukava yllä, strech samettia. En malta odottaa, että tämän mekon saa vetäistyä nilkkureiden ja pörheän neuleen kanssa. Mutta kivasti toimii Cath Kidstonin ”Harry Potter ” sukulaatisammakko neuleen kanssa, joka on ah 100% villaa ja lämmittää syksyn säissä ja pikku sammakot tuovat iloista mieltä.

Onneksi Diana pörrää kiltisti vain takapihalla. <3

Ystävän tuomia kukkia, meidän keräämiä auringonkukkia, nam pavlovaa ja kahvilikööriä mummilta perityistä Kaj Franck snapsilaseista.

Oikeasti tuo päätä pidempi auringonkukka meinaa kuiskata korvaan minä hetkenä tahansa jotain uhkaavaa hehe.

Ihmettelin miksi Samppa koko ajan kävi pyytämässä jotain. Mutta ilmeni, ettei Samu ollut saanut teineiltä Dentastixiä lenkin jälkeen ja sitä oli vailla. Meidän oma ”kummitus.”

Täydellinen kesän lopetus ystävien kanssa ja muutenkin hyvä viikonloppu. Myönnän kyllä, että jonkin verran ahdistaa tuleva pimeys ja koronasyksy. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, talvi ja auringon valon vähyys saa aina mielen alhoon ja jos korona tekee tuhojaan, miten me kaikki pärjäämme, miten jaksamme?

Mitä teitte viikonloppuna ja mistä ammennatte voimaa tulevaan? Kivoja ruokavinkkejä myös saa aina antaa, mitä kaikkea muuta voi laittaa pavlovaan ja mitä te laitatte tortillan sisään?

Mukavaa tulevaa syyskuun ekaa viikkoa kaikille. <3

*Asu saatu Lidl

Paikka Vuosaaren Arenaharbor

Mikä aamu Vuosaaren aurinkoisessa metsässä toinen toisiamme jousipyssyillä ammuskellen. Kuka tunnustaa, oletteko katsoneet kaikki Nälkäpeli leffat? Täällä todellakin ollaan ja pariin otteeseen. Ensin yksin ja sitten vielä teinien kera. Kirjoja en tosin ole lukenut, ihan Harry Potteriksi ei Nälkäpeli yllä.

Kun kutsu kävi Nälkäpeli seikkailuun Lidlin kanssa, vastasin kiitolaukkaa ”kyllä tahdon.” Jälkikäteen alkoi toki jännittämään, mitähän Nälkäpeli pitää sisällään. Jännitys kuuluu aina asiaan ja etenkin kivojen ja mystisten asioiden edessä.

Yllemme saimme 3.9 Lidleihin rantautuvat ulkovaatteet ja koko valikoiman löydät täältä. Komppaan kamppiksen slogania ”Ylös, ulos ja retkelle”, sillä olipahan aikamoinen retki.

Taistelun tuoksinnassa sumuisissa savupilvissä, jotta huonommin näet, että kuka tulee ja jousiampuu ”kuoliaaksi.”

Niinhän siinä kävi, että surkeana jousipyssyttelijänä huomasin oman jouseni plöpsähtävän maahan 10cm päästä koivistani ja ihmettelin mitä hitsiä tässä nyt tapahtui. Tätä näkyä hoo moilasena ihmetellessä Juri tuli ja ampui jousipyssyllä, kun olin kuulemma siinä niin sopivasti tyrkyllä.

Tässä sitä harjoitellaan, mutta ei oikein lähtenyt ei tai lähti 10cm päähän. Mutta hei hauskaa oli, niin hauskaa, että salaa janoan mennä jonnekin piiloon harjoittamaan jousipyssyn kanssa puleeraamista, onhan meikäläinen hitsi vieköön horoskoopiltaankin jousimies.

Jano itselle näyttämiseen on välillä kova ja samaan soppaan sekamelskana taasen epävarmuus ja jännittäminen ovat tekijöitä, että metsään menee kirjaimellisesti. Tästä syntyy sitten sellainen konsepti, että parantaahan sitä halajaa, sitä omaa suoritustaan.

Kyllä se vaan kuulkaas on niin, että metsä tekee sen, että koko päivä on ollut aurinkoinen vaikka Nälkäpelissä kuolla kupsahdin miltei heti ja olin aika surkimus.

Olen aivan mielettömän paljon käyttänyt vuosi sitten saamaani Lidlin tummansinistä takkia, joka on varsin identtinen tämän takkini kanssa. Takki on enemmän viininpunainen, filtteri hieman vääristää punaisemmaksi. Älyttömän hyvät nuo mustat lämpimät naisten urheilutrikoot ja niissä on vielä reidessä kännykän mentävä läpällinen tasku. Kätevä lämmin fleece tuubikaulahuivi lähti meidän skoboilevalle tyttärelle.

Mallistoon kuuluu myös plusmallisto, mikä on aivan mahtavaa.

Sydämelliset kiitokset Lidlille jälleen kerran suuresta seikkailusta, jo kolmas vuosi peräkkäin, kun olen saanut seikkailla Lidlin kanssa: kanootilla, läskipyörällä, mönkijällä ja nyt tulla ammutuksi jousipyssyllä.

Aina valmis seikkailuun oli teema mikä tahansa. Okei no benjihyppyä en rohkene hypätä, siinä menee oma raja vaikka käänteisen benjin olen pompannut astronautti bootcampillä, mutta se oli kyllä kesympi kuin alas tuleva benji, mutta silti toisaalta pelottavampi kuin moni muu juttu. Laskuvarjohyppy? En ole varma, ehkä kimppakyydillä alas just ja just rohkenisin. Luolasukeltamiseen en myöskään lähtisi, eikä taidettaisi huoliakaan.

Miten siellä, onko Lidlin vaatteet tai ulkovaatteet tuttuja. Löytyykö sieltä muita Nälkäpeli-faneja? Minkälaiseen seikkailuun mielisit lähteä ja missä menee oma pelkoraja? Minkälaisia jänniä seikkailuja olet kokenut, olisi mahtavaa kuulla niistä.

Iloista syyskuun ensimmäistä viikkoa kaikille.

*Mukana mm. menossa Mieskin Juri , Tyttö sinä olet vahva Minna, Elina Ada Sofia Elina, ja Jere Viinikainen