*Kirja putkahtanut postiluukkuun ylläripyllärinä eli saatu

”Miten täältä pääsee pois?” Kirjan nimi voisi hyvin kuvata tämän hetken koronasyksyn tunnelmia. Keväällä jaksoi tulevan kesän turvin. Kesällä näytti jo valoisammalta vaikka sisuksissa kumisi, että sieltä se tulee, koronasyksy.

Kaikkia meitä huolettaa varmasti samat asiat, maailman tulevaisuus ei tällä hetkellä näytä valoisalta ja sen arvaamattomuus kenties kaikkein huolestuttavimmalta. Toisaalta elämä muutenkin on arvaamatonta, et koskaan voi tietää milloin se viimeinen eräpäivä on omassa pakkauksessa ja toisaalta hyvä niin.

Maailman tilanne kuitenkin auheuttaa lievää ahdistusta ja elämän tuskaa. Elämä ja äiti maa on näyttänyt voimansa ja tietynlainen turvallisuuden itse kehittämä keinotekoinen pohja on viety pois. Kaikkihan me kuitenkin olemme tienneet, ettei maailman meno voi näin maapallolla jatkua, jotain tapahtuu varmasti ja korona saattaa olla vasta varoituksen ensikuiskaus.

Mistä ammentaa voimia sitten, syksy ja pimeys on monille muutenkin masentavaa aikaa vaikka toki syksyssä puolensa on. Lämpimät villashaalit, kirjat, mässyttämisen lisääntyminen eli hakea turvaa herkuista, kynttilänvalo, takkatuli, lämpöiset tohvelit, villasukat, ulkoilu, kuuma juoma.

Eilen tuntui juuri tältä, kirja kouraan, kuumaa Pumpkin spice eli kurpitsalattea ja Diana kisun viereen käpertyminen aamupalan kera.

Päätin tarttua yllättäen postilaatikkoon kolahtaneeseen Maiju Markkasen ja Tero Tiittasen kirjaan, joka sopii niin sinkuille kuin entisille sinkuille ja paljastaa ne kaikkein koomisimmat ja hirveimmät treffit. Luin kirjan siltä istumalta ja en tiedä minkälainen fiilis nousi päällimmäiseksi.

Huvittunut? Surullinen, tyyliin onpa maailmassa paljon outoja ihmisiä tai sitten sitä on itse ihan outo ja toki toisesta ihmisestä jokin itselle normaali voi olla outoa ja päinvastoin.

Tai miten jokin kommellus treffitilanteessa voi olla se kuolemanisku kenties muutoin aivan erinomaisesti alkaneelle orastavalle ihmissuhteelle. Se kirjasta valkenee, että maailmaan mahtuu monenlaista hiihtäjää. Kirja on paikka paikoin hauska niissä kohdin, kun nauretaan etenkin itselle tai jos on tullut törmättyä hyvin omituiseen hiihtäjään.

Kirja on kaikkinensa kepeä ja äkkiä luettu, mutta hyvä muistuttaja arvostamaan omaa kumppaniaan ja tilannetta missä on. Mutta jos jokin on varmaa, niin epävarma, joten eihän sitä kukaan koskaan tiedä, milloin elämä tuokin uuden eteen ja joutuu lähteä deittailemaan uusia ihmisiä.

Kirja kertoo aika pitkälle epäonnistuneista deiteistä, hieman vähemmän on niitä, jotka ovat johtaneet elämää suurempaan rakkaustarinaan. No toki suojamuuri pitää olla ja ensimmäinen kohtaaminen on aina kriittinen tilanne, jolloin suojaukset ovat mahdollisimman korkealla ja pieninkin moka, lipsahdus, lausahdus, röntyily, kaatuilu, voi olla se mikä päättää tärskyt tai sitä haluaa itse kiitolaukkaa paeta paikalta, kun on jotkut jättiskalsogit putkahtaneet vaikka lahkeesta kesken toisen silmiin katsomisen.

Aloin tietenkin muistelemaan omaa treffielämää, mutta en muista siitä juuri mitään, oliko edes deittielämää? Muistan miten mieheni kanssa kohtasimme ja miten kaikki siitä jatkui. Jotain sälää muistan menneisyydestä, kenties jotkut leffatärskyt tai jotkut kaveriporukassa hillutut vapputreffit. Juttuja joista ei ikinä tullut mitään tai jos tulikin, ne jutut päättyi hyvin kauan sitten.

Toki ennen miestäni oli muutama pitempi suhde, mutta en vaan millään muista mitään deittailua enää. Ehkä mieli on vaan kiinteiden yhteisten vuosien vuoksi luopunut jo vanhojen juttujen ajattelusta. Mutta varmasti silloin, kun kävimme baareissa, juttua riitti ja naurua myös, mitä oli itse tullut törttöiltyä ja mitä deittikumppani oli sanonut tai tehnyt.

Saletti ainakin on, että olin sen verran ujo, etten varmasti ollut maailman helpoiten lähestyttävä treffikumppani. Lisäksi pidin suojaukset erittäin korkealla siihen asti, kunnes olin valmis vakavampaan suhteeseen. Tyyliin ota tai jätä juuri tälläisenä kuin olen.

Ei liian kaunisteltua totuutta ja miksipä niin, sillä totuushan selviäisi ennemmin tai myöhemmin kuitenkin. Se se vasta noloa olisi ollut, jos toiselle huonot puolet olisi selvinnyt paljon myöhemmin, parempi oli vaan läväyttää ne tiskiin heti.

Moni aiemmin blogia lukenut toki tietää miten mieheni olen kohdannut, mutta kerrottakoon tuo tarina vielä kerran, sillä onhan se sellainen, että ihme, että treffit syntyi ja ollaan tässä nyt.

Tosiaan ei ollut montaa kuukautta, kun olin eronnut edellisestä suhteesta ja en todellakaan ollut uutta kumppania hakemassa. Olin heittänyt hanskat tiskiin, luovuttanut ja tuuminut, että näin se sitten on, meikäläisestä tulee vanhapiika. Ajatus tuolloin tuntui jopa jotenkin lohdulliselta ja turvalliselta.

Lähdin torstai-iltana baariin työkamun kanssa, jota en silloin oikeastaan edes tuntenut vaan baariin lähtö oli hetken mielijohde. Tästä työkamusta tuli kuitenkin hyvä ystävä.

En juonut tuolloin vielä kahvia, mutta niin siinä vaan kävi, että illan kuluessa kehitin jonkun kahvidrinkin, jota ryystin pitkin iltaa tyytyväisenä, pyytäen samaan lasiin täyttöä. Drinkit ja väkevä alkoholi ei ole meikäläisen juttu, joka olin tottunut hieman kepeämpiin juomiin.

Siinä se kahvilusikka sitten törötti ylösalaisin kahvimukissa ja valkoinen paita oli märkänä kahvista. Älä tule lähelle nuttura taisi olla jo aika vinossa ja kenties älä tule lähelle silmälasitkin. Muistan, että pyrin mahdollisimman ”tätimäiseen” ulkoiseen ilmaisuun, ettei kukaan vaan tule edes mitään ehdottelemaan, koska olin tyytynyt kohtaloon, ei enää miehiä.

Ravintolan portaissa kompastuin suoraan mieheni syliin ja takaisin katsoivat tuikkivan iloiset silmät. Silmiin katsellessa tuumasin, että wow, miten joku voi katsoa noin hyväksyvän lämpimästi näin sekopäisen törttöilevää tapausta.

Mies saattoi taksilla kotiin ja tuli vielä luokseni yhdelle drinkille, ei siis muulle. Nalle hahmoilla varustettu jumpsuit päälle ja Nalle Puh tohvelit, joissa oli isot Nalle Puh pehmot päässä, oli Nalle Puh vaihe silloin. Tarjoilin olutta, joka oli vahingossa ykkösolutta, väärää oli tullut kiireessä kaupasta kahmittua. Ykkösolut jotenkin nauratti meitä siinä tilanteessa, ei siihen aikaan ainakaan kukaan juonut ykkösolutta.

Keskustelu meni kuitenkin heti syvällisille vesille ja hörhöily jäi ravintolaan. Joten ykkösolkkosen jälkeen ja miehen lähtiessä omaan kotiin, sovimme treffit jos toisetkin ja eipä aikaakaan, kun kotini oli pakattu muuttoautoon ja muutimme Latviaan neljäksi vuodeksi.

Pitäisi kysyä mieheltä mitä meikäläisessä näki. Miehellä ei todellakaan mitään Nalle Puh fetissiä sun muuta ole, mutta taisi meikäläisen vermeet olla yksinkertaisesti sivuseikka ja sielujen sympatia se juttu. Pikemminkin miestä ihmetytti asunnossa parveilevat kolme kissaa. Mitäs kissanaisista sanotaan, outoja huuhkajia kaikki. No kissanaisena on pysytty ja pysytään.

Monet kerrat olemme kyllä tälle kohtaamiselle naurettu, siinä oli kuitenkin jotain sellaista kummaa, kumpikaan ei ollut etsimässä uutta kumppania, se vaan tapahtui. Tuntui, että tunsimme toisemme heti ja kaiken valossa tänä päivänä tuntuu samalta, vaikka vuodet ja elämän ulkopuoliset paineet toki ovat virittäneet parisuhdetta välillä niin, että tuo tuttuuden tunne ei aina ole ollut niin tiiviisti läsnä, mutta aina siellä jossain horisontissa kuitenkin.

Yritin mielensopukoista oikein kaivaa, että mikä olisi ollut menneisyydessä sellainen kokemus, joka olisi ollut hyvin outo. Mutta kyllä muistaakseni elämän aikana olen tavannut ihan normaaleja ihmisiä, joiden kanssa kemiat eivät vaan ole kohdanneet ja treffit ovat lopahtaneet siihen. Tai sitten olen itse outo ja muiden outous on ollut aivan normaalia, näinkin asianlaita voi hyvin olla.

Jos nyt olen pahemmin edes deittaillut? Jos ollenkaan. Tälläinen deittailukulttuuri ei oikein ollut oman aikakauden juttu.

Millä ihmeellä ihmissuhteet sitten syntyi? Omissa piireissä hyvin usein baareissa ja varmasti monilla työpaikan tai harrastusten kautta. Baari-illan päätteeksi mentiin joko porukalla jatkoille tai vaihdettiin puhelinnumeroita ja sitten jännitettiin, jättikö tämä tapaus puhelinvastaajaan viestin. Voi sitä jännitystä, kun puhelinvastaajassa vilkkui valo.

Heti kun mietin miten mieheni kanssa olemme tavanneet, tuli paljon parempi mieli. Kun arki raksuttaa, joskus on hyvä palata siihen ensihetkeen, kun kaikki oli uutta ja jännää ja nähdä oma rakas siinä valossa. Vaikka toisaalta en kyllä haluaisi palata siihen alkuaikaan, on se vaan rankkaa tutustua uuteen ihmiseen ja oppia olemaan vapautunut toisen seurassa.

Aikamoinen matka ollaan kuljettu ja kaapin paikan etsiminen ei ole aina ollut helppoa kuin heinänteko. Nykyinen seesteisyys ja syvempi rakkaus, yhteenkasvaminen, vaikeuksista voittoon fiilis, ymmärrys ettei ole täydellisyyttä, ei jotain mielikuvan satuprinssiä ja satuprinsessaa, mutta jotain hyvin lähelle. Ymmärtää oma ja toisen inhimillisyys ja rakastaa kaikesta huolimatta. <3

Nyt olisi kuitenkin enemmän kuin mahtavaa kuulla, miten te olette tavanneet nykyisen, entisen, nuoruuden rakkauden kenen tahansa kanssa. Hulluja treffikokemuksia olisi toki hauskaa myös kuulla ja hyviä treffikokemuksia. Mitä vaan jutustelua rakkaudesta, sen syntymisestä tai ei syntymisestä.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille. <3

Elämä on luopumista. Tätä on tullut paljon pyöriteltyä viime aikoina, kun elämässä tapahtuu sellaisia askeleita tai syklejä, että elämä ryöpsähtää yhden aikakauden eteenpäin.

Mummin poislähtö, mummi joka oli äitini ja mummin kodin tyhjeneminen ja kotia yhtäkkiä ei enää ole. Kesäpaikan siirtyminen uusille omistajille, kaikki ne poijut, jotka kiinnitti edesmenneet vielä tänne maan kamaralle. Paikat joissa mummin ja vaarin sielut majaili.

Nyt hiljakseen kaikki on poissa. Vain muistot elää sydämissä.

Kaikki on yhtä aikaa haikeaa, surullista ja myös kaunista. Olla osana tätä ketjua ja ”elää” niin kauan, kuin joku vielä muistaa meidät.

Kukaan ei saa mitään täältä mukaan, se laittaa miettimään myös tavaran merkitystä. Kaiken merkitystä. Tulisiko elää tästä syystä askeettisesti vai kuitenkin nauttia elämästä. Mistä saada merkitystä elämään? Millä on väliä loppupeleissä?

Tietystä alhon näkövinkkelistä kaikki on merkityksetöntä. Kaikki mitä me pienet muurahaiset täällä maan päällä puuhataan, tuntuu tietystä perspektiivistä älyttömältä. Kauhea puurtaminen ja murehtiminen ja tulee päivä ja meistä ei jää jälkeen juuri mitään.

Myönnän, että omaan ikäkriisiin on mahtunut myös elämän mielettömyyden ja mitättömyyden ajattelu. Vanhempien menetys, omat vaihdevuodet ovella, lasten kasvaminen ja sitä kautta tietty tarpeettomuuden tunne. Kaiken tämän nivoutuessa yhteen, välillä synkimpinä hetkinä on vaikea kaikessa sumussa löytää oman elämän tarkoitusta.

Kaiken tämän kasaantuessa huomaan, että päällimmäisenä olen alkanut murehtimaan ja pelkäämään, että läheisille tapahtuu jotain. Koska elämä on välillä armotonta, surullista ja tuskaa.

Juuri näistä syistä takaraivossa kuiskii mummini sanat, jotka haluan välittää kaikille näissä aalloissa rypeville ja omille lapsille.

Mummi 94v totesi, että ”Tiia kuules, olen vihdoin alkanut oikein kunnolla nauttia elämästä, enää ei tarvitse passata ketään, olen kaiken hemmottelun ja elämän herkut ansainnut.”

Ei ymmärretä mummia väärin. Mummi rakasti passata, keittää, hillottaa, pullottaa, vahata lattioita, silittää kalsarit, kutoa, laittaa mahtavaa ruokaa ja vaikka mitä. Mummi oli oman sukupolvensa edustaja, maailman ahkerin, joka ei levännyt laakereillaan. Mutta silloin harvoin, kun mummi lepäsi, mummi osasi pitää hauskaa.

Elämä on lyhyt ja hauras ja kaikkein tärkein merkitys on läheisillä ihmisillä ja sillä, että on hyvä toisille, että ne jotka jälkeen jäävät, muistelevat hyvällä. Elämä ei ole tuomitsemista vaan elämä opettaa, olen tälläinen ja tuo toinen on tuollainen ja se on aivan ok. Meidän ei tarvitse olla samanlaisia, ei tykätä samoista asioista, eikä edes olla samaa mieltä, mutta silti voimme kunnoittaa toisia ihmisinä.

Sitten siihen mummiin ja mummin viisauteen, elämästä kuuluu, saa ja pitää nauttia ihan hamaan tappiin asti. Olla juuri niin hassu kuin haluaa, harrastaa mitä haluaa, tykätä mistä haluaa, pukeutua glitteriin ja väreihin tai halutessaan pelkkään mustiin. Ikä ja muiden ihmisten asettamat rajoitteet eivät saa toimia pakkopaitana.

Katsoin eilen kahden vanhemman haastattelun ja nämä vanhemmat olivat tatuoitu kauttaaltaan, myös kasvoista. Parasta mitä heille oli koskaan sanottu, ”vitsi kuinka mageeta, että joku on noin rohkea ja uskaltaa olla juuri sellainen kuin itse haluaa.” Arvaatte varmaan kuinka paljon tuomitsemista he myös ovat saaneet osakseen ja vain siksi, että heillä on erilainen elämäntapa, he erottautuvat massasta vaikka ihmisyys on aivan samanlainen kuin kaikilla muilla.

Tuntuu, että ihan pian olen siellä, miltei maalissa, antaen armoa itselleni, että saan olla juuri sellainen kuin lystään, eikä koko ajan tarvitse olla miettimässä, tykkääkö muut tästä, mitä muut ajattelee. Ja silloin ymmärrän jetsulleen mistä se mummi puhui, mitä on totaalinen mielen vapaus.

Joten ei muuta kuin iloista viikonloppua ja ollaan omia itseämme, rakastetaan läheisiämme, juodaan muumilimppaa ja kyllästetään itsemme glitteriin, jos siis siltä tuntuu.

*Kosmetiikka saatu

Mitäs viikonloppuun mahtuikaan. Mökkisiivousta ja sarjamaraton. Meille tulee myös tänään uusi perheenjäsen ”Pulla” hamsuliini. Tytär kävi poikaystävänsä kanssa viikonloppuna keskenään valitsemassa pikku-Pullan, maksoivat hamsun itse, maalasivat vanhan hamsun mökin vaaleansiniseksi. Sahasivat ja naulailivat lankuista temppuradan ja tänään on Pullan kotiinhaku. Samalla tytär myi vanhoja lelujaan netissä, että saa pikku-Pullan elämän maksettua ja skootteriin bensaa.

Mummin ja vaarin kesäpaikalla ei ole roskaa päässyt kertymään, mutta aina jotain retro nostalgiaa mökiltä pitää tietenkin löytyä. Arabian suorastaan viking maailmasta suunnitellut Arabian kolpakot, kirjanen vuodelta 1922 ja raesokeria eli mökkiretroa parhaimmillaan.

Sitten siihen lyömättömään kosmetiikka vinkkiin. Tallink verkkokaupassa alkoi tänään kampanja, kaikki tämän linkin ihonhoitotuotteet -30%. (Kyseessä ei seurantalinkki eli en hyödy ostoksistanne). Tallink verkkokaupassa on muutenkin edullisempaa kosmetiikkaa ja nyt tämä tarjous on kyllä aivan mieletön. Tarjous on voimassa 7-13.9 ajan. Postitus suoraan kotiovelle ja ei postimaksuja.

Sain itse valita muutaman ihonhoitolempparin tuoksun lisäksi. Kävin isoa taistelua, valitsenko tuoksuista Dolce Gabbana Light Blue Eau Intense tuoksun, joka on taas loppu ja joka on ollut lempparituoksuni jo ehkä kolmen vuoden ajan.

Dolce Gabbana Light Blue Eau Intense:

*Tuoksu aukeaa kirpeällä sitruuna- ja Granny Smith -omenanuotilla, samalla kun kehäkukka- ja jasmiinisydän sekoittuvat pohjan ambrapuuhun ja myskiin.

Päätin kuitenkin heittäytyä villiksi ja tarttua limited edition tuoksuun, jota saatavilla vain rajoitetun ajan, kun tuota omaa kirpeä omena unelmaa on myynnissä koko ajan.

Ihonhoitotuotteista valitsin oman lempparini huulivoiteen eli Clarins Hydra-Essentiel. Muistan, että lentoemot jossain lehdessä vinkkailivat tämän heidän suosikiksi ja tästä innostuneena lähdin huulivoiteen aikanaan hankkimaan ja on tämä vaan mielettömän hoitava ja erinomainen huulivoide.

Clarins Hydra-Essentiel:

*Tämä superlievittävä balsami sisältää rauhoittavaa Blue Lotus Essential -vahaa, joka pitää huulet pehmeinä, joustavina ja suudeltavina. Ylellinen koostumus kosteuttaa, ravitsee ja suojaa. Huulille palautuu niiden luonnollisen ruusuinen hehku ja ne ovat näkyvästi pulleammat – koko päivän ja kaikkialla

Tykkään Holika Holika brändistä ja olen pitkään halunnut testata vesimelonilta tuoksuvaa yönaamiota.

Holika Holika Watermelon Aqua Sleeping mask:

*Vesimelonia ja punaisten hedelmien uutteita sisältävä yönaamio suojaa, kosteuttaa ja virkistää ihoa.

Kiehl’s Dermatologist Solutions Precision Lifting & Pore-Tightening:

* Kliinisesti testattu seerumi, joka palauttaa kimmoisuuden, sävyttää ja kohottaa ihoa. Kohottaa näkyvästi kasvojen ihoa, supistaa ja vähentää huokosia, juonteita ja ryppyjä

Ja sitten tämä kesän limited edition Dolce&Gabbana tuoksu, jonka valitsin riskillä, mutta riski kannatti. Kirpeä omena sekoittuu tällä kertaa vadelman makeutuun, ooh miten ihana tuoksu kerta kaikkiaan.

Dolce&Gabbama Light Blue Love is Love:

*Punaiset marjat, vadelmajäätelö, kirpeät omenat ja vispattu kermavaahto, näin herkullisia tuoksunuotteja pitää tämä tuoksu sisällään.

Meillä oli miehen kanssa sarjamaraton viikonloppuna. Tämä avaruushörhö oli odottanut kuin kuuta nousevaa, että Netflixille ilmestyy Hilary Swankin tähdittämä sarja ”Away.”

Sarja on toki amerikkalaisittain tunteellinen ja pisara siirappiakiakin löytyy, mutta toimivalla tavalla. Hilary Swank esittää astronauttia ja Marsiin lähtevän avaruusaluksen komentajaa Emmaa. Sarjassa kuvataan matkaa Marsiin realistisella tavalla. Kyseessä ei ole tyypillinen avaruussarja avaruusolioineen ja älyttömyyksineen vaan mitä oikeasti voisi matkalla Marsiin tapahtua.

Muu miehistö on myös yhtä karismaattinen kuin Emma, jokainen oma vahva yksilö ja persoona tarinassa: intialainen, kiinalainen, britti, venäläinen ja amerikkalainen miehistö. Jokaisen taustatarina kerrotaan pieteetillä ja koskettavalla otteella, kaikilla meillä on kipupisteemme. Mitä astronautin työ vaatii, minkälaisia uhrauksia, onko kaikki sen arvoista. Toinen puoli sarjasta kertoo uskottavasti Emman perheestä, niistä jotka jäävät kolmeksi vuodeksi maahan ikävöimään.

Sarja on ennen kaikkea onnistunut ihmissuhdedraama astetta syvällisemmällä otteella ja sarjaa voi suositella kaikille, jotka pitävät sarjoista joissa käsitellään ihmissuhteita ja pinnan alle kätkettyjä tunteita. Sarjasta puolet vain sattuu sijoittumaan avaruusalukselle, joka matkaa vaarallisella lennolla kohti Marsia.

Sarja naulitsi viikonloppuna meidät sohvalle ja katsoimme sarjan kymmenen jaksoa kahden päivän aikana. Aikamoinen ihmissuhde-ja avaruusmatka. Jäi auki, jatkuuko sarja, mutta toisaalta sarjan voi hyvin päättää myös tähän.

Miten siellä viikonloppu sujunut? Onko Tallink verkkokauppa teille tuttu entuudestaan ja sarjavinkkejä on aina mahtavaa niputtaa tänne ja niitä kiitollisena otetaan vastaan.

Sydämellistä uutta viikkoa kaikille. <3

*Takki saatu KappAhl

Olipa kiva saada Casa Mimi päiväksi Porvooseen. Tuli taas sukkuloitua omassa kotikaupungissa kuin ”päiväristeilyllä” Porvoossa. Enkä lakkaa iloitsemasta siitä, miten upeita ystävyyssuhteita on kehittynyt blogin myötä. Kyllähän toki sivutaan joskus keskustelutuokiossa blogejakin, mutta pääsääntöisesti jutellaan ihan kaikesta, mistä ystävien kesken tuleekin juteltua.

Päivä oli harmaa, mutta mieli aurinkoinen. Mahtavaa oli syödä ulkona kenties viimeistä kertaa.

Shaaliin kääriytyessä vielä kevyesti menee terassikahvit ja sapuskat. Vielä ehtii tulla Porvooseen vaikka viikonlopuksi terassielämää viettämään.

Gabriel 1763 löytyy vanhan kaupungin sydämestä ja on tunnettu erityisesti pitsoistaan: joissa täytteenä voi olla mm. tryffeliöljyä, etanoita tai siian mätiä. Pitsoilla on hauskat porvoolaiset nimet: Kirkko, Pellinki jne.

Kippis kenties viimeisille terassisyöpöttelyille tänä vuonna, kippis ystävyydelle. <3

Lounaaseen kuuluva salaattipöytä on herkullinen.

Välillä tarkeni mekolla ja välillä piti heittää takki niskaan.

Porvoolaista taidetta.

Että meitä nauratti Sarin kanssa, ensin saman väriset kynsilakat ja vielä samanlaiset vihkisormukset. Ei ole kenellekään muulla pistänyt silmään identtiset sormukset: jotka mahdollistaa niin hopea, valkokulta, kuin keltakultakorujen yhdessä käyttämisen. Toisaalta onneksi nykyään voi sotkea koruja jo ihan miten päin tahansa, toista oli silloin, kun sormukset omaan sormeen suhahti. Eikä muuten enää suhahda ihan helpolla pois, kiitos +20kg.

Cafe Cabriole best ja tämä herkullinen suolakinuskimutakakku, kermavaahtomarjahässäkkä maksoi vain 5€. Kannattaa todellakin poiketa Cafe Cabriolessa kakkusilla, lounaalla tai suolaisella piirakalla Porvooseen tullessa. Sijaitsee bussiasemaa vastapäätä.

Ne Porvoon kauniit puutalot.

Omg mikä jälkkäri.

Pakko vinkata vielä Niin mua myymälästä, jossa myydään kunnon retrokamaa. Vaatteet on aseteltu vielä selkeästi vuosikymmenten mukaan. Löytyy niin 40-luvulta, kuin kasari, ysärivaatteita jne. Aivan mieletön kauppa, niin hieno, että sanoin myyjälle, että teidän tulisi pyytää pääsylipun hinta myymälään tullessa.

Tänne voit lahjoittaa myös vanhoja vaatteita, ne pestään ja kunnostetaan. Vaatteiden hinnat eivät päätä huimaa. Sari löysi kauniin pehmeän suomalaisen mokkahameen ja minä taas ostin tyttärelle tämän Adidaksen kasaripaidan.

Lämpimästi kaikille tervetuloa Porvooseen herkuttelemaan ja Niin mua liikkeeseen ällistymään, nauttimaan ja ihmettelemään. Kiitos Sari kun kävit, kyllä piristi tämä kohtaaminen.

Oikein sydämellistä loppuviikkoa kaikille. <3

Mummin ja vaarin kesäpaikkaa siivoskellessa, meille päätyi vanhat tuolit, jotka ovat olleet mummin ja vaarin keittiössä Kammionkadulla, nykyinen Sibeliuksenkatu, jo silloin, kun oma isä, täti ja sedät olivat lapsia.

Historian havinaa, sellaista havinaa, että joskus en ole ihan varma, meneekö tunne tyylin edelle, mutta kyllä nämä tuolit meille sopii ja niissä on jäätävän hyvä istua.

Lapsuuden nyppylälasit, joita kai kutsutaan näppylälaseiksi, mutta hyi näppylä ei ole kiva sana lainkaan, nyppylä on paljon kivempi. Näistä aina juotiin mummin keittämää raparperisoppaa. Jännää kyllä rapsusoppaa ei tarjottu nyppyläkannusta vaan tuosta oranssinruskeasta Arabian kannusta.

Kerran kahmaisin ahneena jääkaapista kannun kouraan ja join suoraan kannusta mukamas rapsukeittoa, mutta omg kannu olikin täynnä mätiä. Hyi hirvitys miten hirveältä mäti maistui lapsen suussa, etenkin kun kieli napsasi odottaen herkullista raparperikeittoa.

Isovaari Walter ja alla Waltsun oma tuoli, joka on isompi kuin muut ruokapöydän tuolit.

Arabian Emilia astioihin kiteytyy oma mummi, joka oli aina touhuamassa jotain. Ensimmäisenä aamulla pystyssä laittamassa perheelle aamiaista. Keittämässä ruokaa, mitä herkkuja mummi taikoikaan, mummin pitsakin oli suurta herkkua ja lihapullat vailla vertaansa, nokkoskeitto, omppuhillo, marjamehut, aah mitä makuja.

Meidän rakas Pontus. <3

Isovaari Walterin avainkaappi.

Harvemmin olimme mökillä talvella, mutta tässä todiste, että joskus tuli talvellakin siellä käytyä.

Mummi piti mansikka-astioista, tässä meille kotiutui muutama.

Pontus merten peto.

Mummin ja vaarin mökille annoin lahjaksi erinäisiä Heljä Liukko-Sundströmin seinätauluja. Aion laittaa nämä huutonettiin myyntiin tai yksi vaihtoehto on kysyä Astiataivaasta.

Kukkataulut myyty.

Mutta jos jotain nämä kiinnostelee, saa laittaa viestiä tiia68@gmail.com

Heljän lasitaiteesta varmaan rakkain on tämä mökkitaulu, johon kiteytyy Sipoon kesämökki. Myynnissä on tosin sekin ja nämä kukkataulut, sillä nämä vaan eivät oikein meidän seinille istu.

Paljon haikeita ja rakkaita muistoja pullotettuna meidän kaikkien sydämiin. Ihanaa myös on, että mummin ja vaarin esineet ja huonekalut elävät nyt monien kodeissa ilahduttamassa meitä kaikkia ja tuoden päivittäin mieleen mummin ja vaarin ja kaikki hyvät muistot mummin ja vaarin kanssa.

Mökkimuistoja olisi kiva kuulla ja minkälaisia tavaroita tykkäätte mökillä pitää? Tai mitä tahansa kesämökkeilyyn tai isovanhempiin liittyviä muistoja. <3

Sydämellistä viikonlopun jatkoa kaikille. <3

The post Kesäpaikka juttuja ja myynnissä Heljä Liukko-Sundstömiä first appeared on Tiia Koivusalo.

*Kaupallinen yhteistyö S-ryhmän ravintolat/Rosso

Meidän perheen kantapaikka, Porvoon Rosso, jossa on käyty niin monet kerrat, ettei laskuissa ole enää mahdollista pysyä, mutta ainakin vuodesta 2008, kun muutimme Porvooseen. Porvoon Rossosta ja Rossoista ylipäänsä on aina jäänyt päällimmäisenä tunne, että koko perhe on tervetullut Rossoon, pienimmätkin lapset ja taaperot. Palvelu on aina ollut huippua ja osasta ravintolan henkilökunnasta on vuosien varrella tullut ihan tuttuja.

Heinäkuussa nautimme mieheni kanssa Porvoon Rossossa ”pizzantain” ja tuolloin jo päätimme, että joku päivä pitää käydä kokeilemassa myös pastasunnuntai eli meidän mielestä tietenkin ”Pastantai.” Tälläinen mahdollisuus toteutuikin yhteistyössä ja päätimme osan perheen kanssa käydä maistelemassa, miltä se Rosson pastasunnuntai maistuu.

Selvää oli, että mukaan lähtee perheen teinit, koska erilaiset pastat maistuu teineille aina. Mukavasti sattui vielä niin, että samalle sunnuntaille perheen poika avopuolisonsa kanssa oli tulossa Porvooseen, joten ei kun poika ja pojan avopuolisokin mukaan herkuttelemaan.

Ensiksi toki on aina alkuun nautittava antipastoja ja Rossossahan antipastot ovat todella herkullisia ja kuuluvat kaikkiin annoksiin.

Perheitä ja seurueita hemmotellaan Rosso-ravintoloissa nyt herkullisen helpolla pastasunnuntailla. Pöytään tuodaan kulhollinen pastaa, kolmenlaista kastiketta, parmesaania ja pippurimylly. Päivällinen on katettu ja jokainen syö niin paljon kuin jaksaa.

Päivällisen hinta on 16,50 e / hlö (lapset alle 12-v 7,90e ) ja minimissään kahdelle.

Tuumimme, että jos menisi vaikka ystäväpariskunnan kanssa toisella kertaa nelistään, niin olisi mahdollisuus nauttia kuutta erilaista pasta vaihtoehtoa, joista kahdelle tulee aina kolme eri makumaailmaa pastakastiketta.

Valinnan voisi tehdä niin, että kumpikin pariskunta valitsee kolme erilaista annosta eli yhteensä kuusi erilaista annosta tuotaisiin pöytään ja näin olisi mahdollisuus päästä maistelemaan kaikkia tarjolla olevia kuutta makua. Kätevää vai mitä. Tai sitten vaan oman rakkaan kanssa kahteen otteeseen pastasunnuntaille ja johan on kaikki maut maistettu.

Kivointa kuitenkin on jaettu ilo ja isompi seurue, kuten meilläkin tällä kertaa.

Meitä kun oli yhteensä kuusi paikalla, niin pääsimme maistamaan kaikki eri kuusi makumaailmaa.

Ihan hirmuisen kiva tapa tuoda pari kattilallista pastaa näteissä sinisissä kattiloissa pöytään ja kastikkeet taasen kivan näköisissä rouheissa mustissa padoissa.

Sydämissä läikähti sellainen hygge syystunnelma, mukavaa yhteistä tekemistä perheen kesken, jaettuja herkullisia annoksia, puheen porinaa, massut pullollaan hyvää mieltä ja herkkuruokaa. Hirmu kiva idea toteuttaa kenen kanssa vaan, oman rakkaan, perheen kuten me, naisporukassa tai ystäväporukassa.

Kaikilla oli omat suosikkikastikkeensa: pojan mielestä tattikastike oli parasta, mies piti lohikatkarapukastikkeesta, toisen tyttären mielestä carbonara oli aivan huippua, toisen mielestä bolognesekastike ja pojan avopuoliso yhtyi mieheni kanssa samaan mielipiteeseen, että lohikatkarapukastike oli herkullisinta.

Itse en osannut päättää kahden suosikin välillä ja tällä kertaa ne olivat perinteinen pasta bolognese herkullisten yrttien ja parmesaanin kera tai syksyinen tattikastike.

Kylkeen nautittiin vielä valkosipulileivät, oi nam.

Mustat rautapadat niin kivan näköisiä ja ruoka pysyi niissä pitkään kuumana. Tälläiset padat voisi olla kivat kotonakin.

Ensin mietittiin, juu lisää pyydetään, koska pastaa saa syödä niin paljon kuin jaksaa. Mutta ehei, kyllä näin runsaista antimista tuli meidän kuuden hengen porukka aivan täyteen.

Mikä saisi paremmin suut messingille, kuin hyvä ruoka.

Loppuun vielä kaikille herkulliset jälkiruoat. Miehen lemppari on aina ja ikuisesti pannacotta, mutta tällä kertaa Rosson lämmin suklaakakku kermaisen vaniljajäätelön kera sulatti kaikkien sydämet. Olipa meillä aivan mahtava päivä.

Ja koska iloa on upeaa päästä jakamaan eteenpäin, niin omalla Instagram tilillä starttaa arvonta, jossa sinäkin siellä voit voittaa nelihenkiselle perheelle pastasunnuntain eli 100€ arvoisen lahjakortin Rossoon.

Käykäähän täältä kurkkimassa lisää tietoa Rosson pastasunnuntaista ja sitten kiitolaukkaa osallistumaan huikean herkulliseen arvontaan ja joku teistä pääsee nauttimaan joku ihana sunnuntai herkullista pastaa navat täyteen.

Olisi kiva kuulla, käyttekö Rossossa, mitä pidätte konseptista ja mikä on teidän lempipasta?

The post Rosson pastasunnuntai ja arvonta! first appeared on Tiia Koivusalo.

*Essie ”heart of the jungle” syyskokoelma 2020 saatu

Essien syyskokoelma 2020 on täällä. Tällä kertaa essie inspiroi viidakon maanläheisillä sävyillä. Pari ”viidakon” kuvausassaria kävikin paikalla säätämässä eli ihan oma viidakkomeininki on täällä meilläkin. Vielä kun saa nauttia hetken puutarhan vehreydestäkin.

Vehreyttä edustaakin täydellinen kokoelman nimikkolakka ”heart of the jungle”, joka on niin täydellinen vihreä, että tässä sävyssä himottaisi talvitakki lämmittämään syksyn ja talven viimalta.

Tällä kertaa syksyn kokoelmassa on kiiltäviä lakkoja (jotka ovat enemmän mieleen, kuin matat) ja hohtavia lakkoja, joissa helmiäinen on sävy sävyyn lakan kanssa.

Vasemmalla oleva ruskea ”cargo cameo” ja keskellä oleva oranssi ”don’t be spotted” ovat juuri näitä ihania syksyn bling lakkoja, joissa pientä helmiäistä mukana. Oikealla vihreä ”heart of the jungle”, joka on kiiltävä kynsilakka.

Yksi punainen kynsilakka pitää olla kokoelmassa kuin kokoelmassa, sillä punaista kynsilakkaa ainakin täällä kuluu eniten. Tällä kertaa punainen on iloisen pirteä, jossa on pieni aavistus oranssia mukana, toimii kuin häkä kesät, syksyt, keväät ja talvet. Sävy on ”adrenaline blush.”

”Waterfall in love” upea sininen, josta olen todella iloinen, sillä aiempi sininen essie kynsilakka oli loppumassa.

Viidakon peto, jokin hyökkäys tässä on kyllä kyseessä.

Tämä tapaus ei viidakossa selviäisi, eikä edes omalla takapihalla, Samppaliini löysäpulla.

Vasemmalla upea luumunsävy ”swing of things”. Syksyllä luumun sävyä olla pitää. Täytyy sanoa, että tästä kokoelmasta ei puutu mitään vaan syksyinen sävykimara on täydellinen. Tykkään aivan valtavasti ja essie on ehdottomasti kynsilakkojen nro 1. <3

Mitäs pidätte essien syyskokoelmasta, löytyykö sävysuosikkia? Käytättekö kynsilakkoja ja onko joitain lempisävyjä, jotka ovat ihan must? Muistan kyllä ajan, kun käytin vain vaaleaa lakkaa, aniharvoin punaista ja sekin tuntui liian rohkealta. Sitten tuli elämään essie kynsilakat ja kenties joku iän tuoma rohkeus ja eläköön väri-iloittelu ja essien värimaailma. Essie tuo iloa elämään.

Sydämellistä ja värikästä syysviikkoa kaikille. <3

The post Essie syyskokoelma 2020 first appeared on Tiia Koivusalo.

Ihanalta Nooralta bongasin kivan kesähaasteen ja näin syksyn keskellä oli kiva lähteä muistelemaan viime kesää. Tässä Nooran kanssa vuosi sitten kesällä, huikealla Saarenmaa reissulla. Kerrankin Nooran kanssa oli aikaa viettää aikaa yhdessä.

Monella tapaa viime kesä oli sellainen pelastusrengas kaiken keskellä. Kesä&aurinko ja mieli sai hetken paeta todellisuutta kesän taian sävyihin. Toisaalta kesään liittyi paljon luopumisen tuskaa, joten viime kesänä ja ehkä vieläkin, tunteet on aika herkillä.

Kesä 2020 kahdella sanalla

Surullinen ja pelastusrengas.

Kesän huumaavin auringonlasku?

Kesämökkilaiturilla, tuli ihasteltua, mutta ei kuvattua.

Kesän itkettävin hetki?

Mummin hautajaiset ja uurnanlasku, mummin kodin tyhjyys, se ikävä.

Kesän hurmaavin herkkuhetki?

Niitä oli monia, kuten ystävien luona juhannus, Casa Mimin puutarhassa, maateema, Latvian reissut, paella, kakkukahvit Porvoossa, pikkuserkun synskät Lahdessa jne. Ohessa muutama herkkuhetki, joita on herkullista muistella.

Kesän kikatuttavin automatka?

Perheen matka kohti laivasatamaa. Perheen kanssa saa aina nauraa. Olemme ankaria piikittelijöitä ja aina nauretaan jonkun kustannuksella, huom. siis meidän aikuisten. Lasten kustannuksella ei naureta.

Kesän ikimuistoisin järvipulahdus?

Onko pakko olla järvi, en ole vuosiin pulikoinut järvessä. Meressä ja lammessa kylläkin. Mutta nyt tajusin, tänä kesänä en pulahtanut kertaakaan. Voi mahoton vielä on inha talviturkki päällä.

Kesän lempparilook?

Mekot. Omat lempivärit on aika hyvin bongattavissa näistä kuvista.

Kesän tunnelmallisin tuokio?

Näitä oli monta, juhannus ystävien kanssa, tai mökkilaituri meininki tai laivan kannella, nokka kohti Latviaa ja auringonlaskua ihastellen ja merimaisemia. Mutta taisi kuitenkin tunnelmallisinta olla oman rakkaan kanssa veneretkellä.

Miten siellä, miten vastaisitte näihin kysymyksiin? Mikä oli kesässä parasta ja pahinta?

Ja muut bloggaajat, ottakaa ihmeessä Noora Näppilän blogihaaste vastaan, oli kiva muistella viime kesää, kesä oli monella tapaa super.

The post Minun kesäni first appeared on Tiia Koivusalo.

*Kaupallinen yhteistyö Instagramissa Leksands&Somessa.com kanssa

Instagramin puolella tupsahti kaupallinen yhteistyö Leksands näkkäreiden kanssa ja oli ihan pakko tulla blogin puolelle myös vinkkaamaan ideoimani pitsareseptit. Sillä myönnettäköön, olin ennakkoluuloinen, miten näkkäri voisi ikinä taipua pitsaan?

Kuulkaas mahdottoman hyvin, pohjasta tulee rapeaa ja erittäin maukasta. Näistä pitsoista tuli ihan järjettömän herkullisia, niin herkullisia, että niitä tällä viikolla on syöty meillä kilpaa ja tyttären poikaystävällekin kelpasi ja totesi, että ”mielettömän hyvää.” Oma suu toki napsasi, mutta aina se paras kiitos ja luottamus omiin kokkaistaitoihin tulee muiden suusta.

Lisäksi toki meidän perheen karvaiset kerjuukaverit olivat kaikki jonossa, josko saisivat näykkäistyä edes pienen palan pitsaa suihinsa.

Olkaa hyvät:

Vasemmalla oleva pitsa:

Leksands Jälkiuuni näkkäriä

Pohjalle tomaattikastiketta

Päälle:

Aurajuustoa, juustoraastetta ja kapriksia

Uuniin ja kun pitsa on tullut uunista ulos, päälle vielä parmankinkkua ja rucolaa. Rucolan olen pyörittänyt sitruunavinaigrettessä, johon laitoin sitruunan mehua, neitsytoliiviöljyä ja valkoviinietikkaa.

Kasvispitsa:

Perinteistä Leksands näkkäriä

Tomaattikastiketta

Kirsikkatomaatteja, mozzarellapalloja ja juustoraastetta ja uuniin.

Päälle avokadoa ja rucolaa sitruunavinaigrettessä.

Täällä tuoksuu mahdottoman hyvälle.

Eikö mulle anneta yhtään, tuumii Samu luovuttaneena.

Pitsabileet ja pitsaa leffan kanssa. Leffana oli Smartgirlcoden vinkkaama Underwater, jonka vuokrasimme Google Play kaupasta. Käypää päät tyhjäksi viihdettä, ei sen kummempaa, henkilöhahmojen kemiat jäivät hieman tyhjäksi ja eräs iso hirviö veden alla oli hieman liikaa, mutta muuten katselimme tyytyväisenä.

Leksands markkinoiden kaunein näkkileipä ehdottomasti ja niin hyvää ja ah nuo monet makuvaihtoehdot. Lisäksi Leksands leipomo on toiminut kesästä 2014 puhtaasti uusiutuvien energiamuotojen voimalla. Energia uunien lämmittämiseen, käyttöveteen, ja leivontalaitteisiin saadaan uusiutuvista tuuli, vesi ja bioenergioista.

Itse viikonloppua on siivittänyt pahuksenmoinen migreeni, kiitos jälleen kerran hormonien. En päässyt rakkaan ystävän tyttären rippijuhliin ja samalla olisi kilistelty myös ystävän 50-vuotissynttäreiden kunniaksi. Mutta onneksi on suunnitteilla jo viiskymppismökkireissu ja pientä sienestämistä.

Miten siellä on viikonloppu mennyt ja oletko ikinä tehnyt näkkäripitsaa ja olisiko se sellainen idea, jolle voisit syttyä?

Herkullista päivän jatkoa kaikille. <3

The post Herkullisia näkkäripitsoja ja karvaisia kerjääjiä first appeared on Tiia Koivusalo.

*essie kynsilakka saatu

Täällä on kuulkaas erittäin huonot yöunet takana. Ei siinä mitään, se on tällaiselle esivaihdevuosia viettävälle muutenkin ihan normaalia ja kun eläimiä on huushollissa kuin Vilkkilässä kissoja, niin öisin pukkaa tapahtumaa jos jonkinlaista.

No mutta mentiin sitten ostamaan uudet täkit. Eilen illalla kun pään painoi tyynyyn ajattelin, wow miten pörheät ja lämpimät nämä uudet täkit ovat, entiset jo kulahtaneet lirppanat. Kuin parhaimmassa hotellihuoneessa, niin muhkean mukavat peitteet.

No siellä hotellihuoneessa ei tämän ikäinen koskaan nuku hyvin, kiitos ikääntymisen ja omiin tapoihin juurtumisen, olisihan se tästä jo pitänyt arvata. Oma sänky paras sänky, oma koti paras paikka. Niin arvaatte jo varmaan miten yöunien uutukaisten täkkien kanssa kävi.

Aivan liian pehmoiset, vartaloa vasten aivan liian pehmeät ja väärän tuntuiset, kaikki kotoisa tuttuus puuttui. Kaikki vaan oli pielessä. Kääntyilin ja vääntelin viime yönä ja uusien peittojen alla, oli jopa liian kuuma. Kysäisin aamulla ukkelilta, joka yöllä tuntui vastaavan, pyörähtämällä itsekin jokaiseen omaan pyörrähdykseen, että miten meni unet uusien täkkien alla?

Ihan kakasti meni molemmilla. Niin se kuulkaas on, että vaikka vaihtaa joskus täytyy, mutta ei se vaihtamalla aina parane.

Tästä tuli sitten mieleen, että eilen varasin ajan luomienpoistoon kasvoilta. Leuassa etenkin luomi kasvaa koko ajan ja voisi jo sanoa, että meikäläisellä on varapää, jolla on kohta omat aivot. Luomessa kasvaa vielä ällöttäviä jouhia, joita joudun nyppimään vähän väliä ja tästä luomi ärtyy ja välillä luomi on kipeä ja siihen tulee rupi.

Tämä rupi selittely nyt siksi, että enhän minä nyt esteettisistä syistä pelkästään luomia kasvoilta lähtisi poistamaan, no hei todellakin lähden, noitaluomet ovat susirumat ja niistä on tullut ongelma, aina kun peiliin katson, näen vain muhkean paiseen töröttävän leuastani.

No nyt kun aika on varattu, puntti alkoi tutisemaan, mitäs jos luomienpoisto nassusta ei onnistu ja tuleekin entistä pahempaa jälkeä. Päteekö tähänkin, ei se vaihtamalla parane, pitäisikö pitäytyä juuri sellaisena kuin on?

Onko vinkkejä luomienpoistoon, kokemuksia luomienpoistosta niin vartalolta kuin kasvoista, onko antaa suosituksia? Ja mitä siellä tapahtuu, kun vaihtaa täkit ja tyynyt, tuleeko hyvä uni vai huono uni?

Enkä jaksa tähän töpöttää nyt mitään täkkikuvia uusista täkeistä, enkä missään nimessä laittaa kuvia susirumista pateista nassussa, joten näillä kuvilla mennään.

Mahtavia unia kaikille. <3

The post Ei se vaihtamalla parane! first appeared on Tiia Koivusalo.

*L’Oreal Age Perfect ja Maybelline meikit saatu

Casa Mimin Sarin ja Lumo lifestyle Tuulin kanssa pääsimme laitattamaan kutrit kuntoon Elvitalin uusilla Full Resist-hiustuotteilla. Omiin laineisiin ei lisätty muuta kuin uutuutta Frizz Killer Serumia, joka taltuttaa hiusten pörheyden, toimii 230 asteen lämpösuojana myös ja hiukset viimeisteltiin ikiklassikolla Elnett hiuslakalla.

Valitettavasti Tuulin kiekurat taiottiin eri aikaan hygieniasyistä ja tästä syystä emme ehtineet kaikki samaan kuvaan.

Mikä huikea jengi ja tekemisen meininki.

Tässäpä uutuudet. Tämä nelikko antoi hiuksille aivan mahtavaa kiiltoa ja hiukset tuntuivat todella vahvoilta ja jämäkiltä käsittelyn jälkeen. Huikea tuo Power Hair Mask, joka tulee valtaisassa purkissa. Isot naamiopurnukat ovat Curly Girl -metodin innoittamia eli kosteuttavia naamioita kuluu. Jännää oli kuulla, että suomalaiset käyttää huomattavasti vähemmän hiusnaamioita kuin vaikka ruotsalaiset. Kaikki Elvital hiuspullot ovat 100% kierrätettyjä.

Vahva suositus, jos kaipaat hiuksille vahvuuden tunnetta ja kiiltoa.

Vallitsevat hiustrendit kuulostavat mielenkiintoisilta: metallinhohtoisia sävyjä, lämpimiä blondeja ja annetaan maantienharmaan kasvaa ja sävytetään hiukset oman luonnollisen sävyn mukaisesti. Pitäisiköhän uskaltaa heittäytyä ja siirtyä lämpimämpiin sävyihin…

Tässä kuvassa kiinnittäisin huomiota ripsiin, jotka omalla kohdalla ovat värittömät ja alaspäin laskeutuvat. Nyt kuulkaas on löytynyt mojovan hyvä ripsiväri, jolla saa taiottua näyttävät räpsyt, siitä juttua alempana.

L’Orealin maailman sydämellisin Tarja. <3

Se hassu tunne, kun treffaat ystäväsi metropysäkillä ja huomaatte värikoodanneen päivän asut.

Omat hiukset on suomalaisittain paksuhkot ja blondit raidat vielä turvottavat hiuksia eli hiusten kuivaamiseen menee aina n. 30-minuuttia. Tässäpä siten kaksi fööniä ja kaksi käsiparia kuivaamassa ja kihartamassa meikäläisen hiuksia. Harvoinpa sitä tällaista palvelua saa.

Kiitos Eetulle kuvista.

Sitten vielä meikki asioihin. L’Orealilta on ilmestynyt aikuisten iholle suunnattu Age Perfect meikkisarja. En sano, etteikö nuoremmat voisi näitä käyttää, totta kai voi, mutta sarjan BB-voide ja meikkivoide ovat kuin räätälöityjä aikuisen iholle.

Olen muutaman vuoden käyttänyt poskien alueelle, joissa on punakkuutta eli couperosaa, Estee Lauderin Double Wearia ja muille alueille vaihdellen eri meikkivoiteita, viimeksi Urban Decayn. Double Wear on yksi parhaimpia ja kestävimpiä meikkivoidekeksintöjä, joita ajatella saattaa. Mutta nyt on löytynyt huomattavasti edullisempi voittaja.

Age Perfect BB-Coveria alle ja Age Perfect Radiant Foundationia päälle ja meikki pysyy täydellisenä koko pitkän päivän. Olen kolmena päivänä testannut ja silkkaa priimaa. Kyseinen kombo antaa kauniin seerumimaisen hehkuvan ihon, mutta peittää ja pysyy samalla. Ei keräänny juonteisiin tai kuiville iho-alueille. BB-voiteessa on peräti 50 suojakerroin, mutta koostumus on höyhenenkepeä, sillä sisältää kosteuttavaa seerumia.

Normisti vaikka olen käyttänyt mitä meikkivoiteita, iltaa mennessä meikkivoide on paennut tietyiltä osa-alueilta ja paennut mm. rumasti ihohuokosiin.

Ehdottomasti on pakko todeta, että Age Perfect meikkivoiteet ovat parasta mitä omalle ikääntyvälle iholle on keksitty aikoihin ja olen innoissani, että nyt on luottavainen olo meikin suhteen. Niin ihana vaikka juhliin, koska antaa kauniin säteilevän ihon. Ja kyllä näissä kaikissa kuvissa on kyseisiä meikkivoiteita käytössä.

Sitten sarjan ripsiväriin, joka on yhtä ripsivärien juhlaa sekin. Antaa ripsille hurjasti pituutta ja runsautta. Ripsivärissä on jojobaöljyä ja keramideja

Entäs huulipunat sitten, jotka tulevat kauniissa valkoisissa hylsyissä ripauksella kultaa ja jotka sisältävät 45% hoitavia aineosia. Tuntuvat hoitavilta ja pehmeiltä huulilla, eivätkä lainkaan tahmeilta.

Sitten toki on pakko vinkata Maybelline uutuudet kaikille Marvel-faneille. Sain aivan täydellisen Captain Marvel punan kauniissa roosan sävyssä. Mutta pakko myöntää, että huulipunahullu joutuu näistä punista ehkä keräämään koko kokoelman. Peitepuikkoa tähdittää Black Widow, tätä Captain Marvel osa 2 leffaa odotellessa.

Viimeisenä herkullisena vinkkinä Fazer Kluuvi kahvilan Geishalatte, omg miten hyvää.

Tällaisia uutuuksia tällä kertaa. Löytyikö jotain mikä jäi kutkuttelemaan siellä päässä? Mitkä on teidän lemppari hiustuotteet, ripsiväri ja meikkivoide, olisi kiva kuulla vinkkejä teiltä ja mikä on teidän lempparituote tai tuotteet L’Orealilta?

Kaunista viikonlopun jatkoa kaikille. <3

The post Muutama huikea kosmetiikkavinkki first appeared on Tiia Koivusalo.

*FINLANDIA CAFÉ kaupallinen Instagram yhteistyö ja 10.kerros pr-tilaisuus

Finlandia talossa on avattu uusi upea FINLANDIA CAFÉ, joka on sisustettu Alvar Aallon alkuperäisillä klassikoilla, Marimekon kauniilla astioilla ja itse ruoka on suomalaista makusinfoniaa parhaimmillaan. Loistokkaat makusinfoniat on loihtinut Top Chef ohjelmasta ja Vanajanlinnasta tuttu Mika Jokela.

Itse Finlandia talo sijaitsee kauniin Töölönlahden kupeessa, jossa voit nauttia upeista maisemista ja silti lyhyen kävelymatkan päässä Helsingin keskustan pyörteistä. 

Kävimme mieheni kanssa nauttimassa rauhallisessa ja viihtyissä kahvilassa erittäin herkullisen lounaan, perunapurjokeitto suli suussa, maalaisleipä ja voinokare, raikkaat erilaiset salaattiainekset, joista herkullinen lohi sai perhokalastajamieheni kehräämään.

Salaatin kylkeen herkullista kastiketta, laadukkaat oliviiöljyt ja balsamicot, päälle erilaisia pähkinöitä, krutonkeja, kuivattuja marjoja, silkkaa täydellisyyttä.

Mieheni sanoin ”miksi tällaista lounaspaikkaa ei ole hänen työpaikan lähettyvillä, sillä täällä hän kävisi nauttimassa lounaan joka päivä.”

Kahvifani ei voi kuin suitsuttaa, kahvi oli maukasta, pehmeää ja kuumaa, smoothie maistui aidoille marjoille ja raparperileivos ja talon sitruunakakku vadelmilla ja maitosuklaamoussella suli suussa ja palvelu oli lämminhenkistä ja ystävällistä.

Meidän lounashetki oli pieni pako arjesta ja arjen oravanpyörästä. Suosittelen myös etätyöskentelyyn, sillä jotain maagisen rauhoittavaa tässä paikassa on. 

”Kaikille avoinna oleva kahvila tarjoaa arkisin keitto- ja salaattilounaan sekä after work -tarjoilun työpäivän päätteeksi. Suolaiset ja makeat herkut ovat tarjolla koko kahvilan aukioloajan. Osassa tarjoiluista suunnitteluprosessi on käännetty takaperin: astioista juoman kautta ruokaan.

– Kahvilamiljöössä ei tarvitse jäykistellä, vaan ruoan kanssa saa leikitellä. Olemme kehittäneet tarjoiluja myös niin, että ensin on valittu lasi ja siihen sopiva viini. Sen jälkeen juomatarjoilun ympärille on kehitetty sitä tukeva ruoka. Kahvilan erikoisuutena ovat hollolalaisen Ainoa Wineryn marjaviinit, jotka ovat herättäneet ihastusta maailmalla, Jokela toteaa.”

Kunnon photobomber Juri ja Casa Mimi kuvasi ja nauroi vedet silmissä ja meikä oli ihan pihalla, että mikäs Saria nyt naurattaa ja nauroin hömelönä mukana.

Uudistettu ravintola 10.kerros Hotelli Vaakunan katolla henkii raikasta funkkistunnelmaa, scandinaavista eleettömyyttä, valoisaa ja ilmavaa fiilistä, jossa pientä boho twistiä lukuisine viherkasveineen yhdistettynä vintage henkeen. Mieleen pulpahti tyylikkään Idän pikajunan taika. Herkullinen ruoka, keskeinen sijainti ja näkymät Helsingin kattojen yllä.

”Uudistuksessa klassikkoravintolan ruokalistaa ja tilaa on selkeytetty sekä näköaloja kaupunkiin  avattu entisestään. Funkkiksen muotokieli loistaa nyt ravintolassa kauniimpana kuin koskaan, talon erityistä henkeä kunnioittaen. 1940- ja 1950-luvun alkuperäiset designesineet ovat saaneet seurakseen mm. Tynellin uustuotantoa, ja tilat enemmän avointa ikkunapintaa.”

Mukana menossa vasemmalta Mieskin Juri, Casa Mimi Sari, Lumo Lifestyle Tuuli ja Beach House Kitchen ja 40+ emo Heli.

Helsingin keskustan ytimessä kaksi ikonista klassikkopaikkaa, joissa suomalaista suunnittelua, designia ja ruokaa parhaimmillaan. Lämmin suositus molemmille. <3

Mikä on lempiravintolasi tai lempiruoka tai lempijälkkäri? Herkullista viikon jatkoa kaikille. <3

The post Herkullisia vinkkejä first appeared on Tiia Koivusalo.

*Miia Magia koru saatu

Instagramin puolella pyörii kiva haaste, kahdeksan asiaa meikäläisestä. Haasteen sain Beach House Kitchen Heliltä ja Outi’s life Outilta, linkkaan molempien instatilit tähän. Päätin kuitenkin toteuttaa haasteen täällä blogin puolella, sillä Instagramin puolella pitää olla niin kovin lyhytsanainen ja sellainenhan ei ole lainkaan hih kivaa.

Mukavaa tässä haasteessa on, että voi valita ihan mitkä tahansa kahdeksan random faktaa itsestä. Kannattaa napata haaste mukaan joko blogin puolella tai Instagramin puolella, te ketkä bloggaatte tai olette Instagramissa ja hei toki Facebookin puolella yhtä käypä haaste myöskin.

Koitan löytää sekä positiivisia, että negatiivisia puolia itsestäni ja toivottavasti jotain sellaista, mistä en ole koskaan kirjoittanut blogissa. Tosin luulen, että kaikesta on jo mainittu, joten mitään uutta ei tule, pahoittelen vanhat lukijat, mutta uusille kenties uutta sitten.

Otan ihmisten sanomiset varsin tosissaan ja jos joku ehdottaa vaikka, että mennään kahville, niin minähän sitten kirjaimellisesti odotan, että mennään kahville.

Toisaalta en sitten loukkaannu, jos ei koskaan päädytäkään kahville, sillä tiedostan, että ihmisten elämässä tapahtuu monenlaisia asioita, joista en välttämättä tiedä mitään ja myös omasta kokemasta tiedän, että energisenä voisin valloittaa koko maailman ja väsyneenä hyvä kun jaksan harjata hiuksia. Joten odotan lupausten toteutuvan, mutta jos ne eivät toteudu, ei maailma mullistu, se on vain elämää.

Toki, jos joku lupailee lukemattomia kertoja asioita, eikä koskaan tapahdu mitään, oli kyseessä asia mikä tahansa, väkisin itsesuojelu kertoo, ettei kenties kannata enää luottaa kyseisen ihmisen sanahelinään niin kovin vaikka toisella tahtoa olisikin kuin pienessä kylässä, mutta toteutus on vaan hukassa tai jää muiden tälle ihmisille tärkeimpien ihmisten tai asioiden jalkoihin.

Annan anteeksi vaikka mitä ja paljon. Näen ihmiset inhimillisinä otuksina, jotka tekevät paljon virheitä (koskee tietenkin myös meikäläistä), ihmiset voivat sanoa pahoja asioita, tehdä ikäviä temppuja, valehdella, ilkeillä, pettää luottamuksen.

Jos toisen ihmisen motiivi, kyky puhua ja kyky selvittää asioita ja pohtia mistä kaikki juontaa on mahdollista, on anteeksianto myös aina mahdollinen. Joskus saatan tulisesti suuttua, mutta olen valmis antamaan anteeksi miltei kaiken, jos keskusteluyhteys syntyy ja kumpikin osapuoli on valmis tulemaan vastaan ja kantamaan vastuun omasta erheestä.

Omaan tietyissä asioissa hyvän muistin ja inhoan epäjohdonmukaisuuksia. Mieheni on ”rakastavasti” antanut nimen ”Neiti Etsivä” ja vaihdellen välillä ”Sherlockiin.” Huomaan alitajuntani pohtivan epäjohdonmukaisuuksia, ja tilanteissa jolloin aivoilla on riittävästi tilaa vaikka öisin, aivoni saattaa johdattaa tietyt asiat yksyhteen. Joten minulle valehtelua saattaa olla turhanpäiväinen selittely ja vaikka liioittelu.

Enkä kiellä ettenkö itsekin selittelisi tai päästelisi valkoisia valheita. Tämä piirre kuitenkin tekee meikäläisestä välillä raivostuttavan pikkumaisen. Ikääntyessä olen oppinut antamaan monen jutun mennä ohi jopa oman mielen sopukoista, armoa muille, armoa itselle.

Nukun älyttömän huonosti ja olen aina väsynyt. Tässä piirre, jota inhoan itsessäni, sillä mikä voisi olla epäseksikkäämpää kuin jatkuva väsymys. Nukun huonosti ja en tiedä onko pikkulapsiaika jäänyt päälle, jokainen narahdus herättää tyyliin ”onko täällä tulipalo.” Vaikka nukkuisin 10 tuntia, Huawein älykello kertoo joka aamu samaa sanomaa, syvää unta on ollut aivan liian vähän.

Se tunne, kun muutaman kerran vuodessa on nukkunut hyvät yöunet. Mieli toimii kirkkaasti, on sata ideaa tänne blogin puolellekin, voisin juosta maratonin, kiertää koko maapallon ja kaikki on yllättävän kirkasta ja kiehtovaa.

Väsyneenä taas kaiken takia joutuu pinnistelemeään, aivot ovat sumeat ja mieli usein hieman ahdistunut ja alhoinen.

Mitä olen tehnyt paremman väsymyksen karkoittamiseksi: aloin syömään rautaa ja olen varannut ajan lääkäriin, jos kuitenkin esivaihtarit on se syy, mikä valvottaa.

Pahimmat pelkoni. Merkillinen huolentunne on kasvanut ikääntyessä. Kenties suvun vanhusten poismeno ja muistisairaudet ovat nostaneet pintaan elämän haurauden, lyhyyden ja huolen, että jos jotain ikävää sattuu perheenjäsenille. Tämä pelko on välillä jopa kestämätön ja huomaan sen välillä hallitsevan ajatuksiani. Esimerkiksi tyttären skoban hankkiminen aiheutti useita unettomia öitä. Mieli on rauhoittunut nyt jonkin verran, koska näen, että hyvin menee ja toinen ei ole mikään yltiöpäinen kaahari.

Ennen kuin sain oman perheen mieheni ja miehen lasten myötä ja myöhemmin vielä yhteisten biologisten lasten myötä, olen vasta oivaltanut miten todellinen huoli ja murhe on. En kyllä unohda aikaa, kun nyt aikuiset lapset asuivat saman katon alla ja jos olivat yömenoissaan, miten joka yö piti monta kertaa yössä käydä katsomassa ovatko kengät rantautuneet jo eteiseen.

Toisekseen pelkään ahtaita paikkoja, käärmeitä ja säännöllisiä palleroita (trypofobia eli reikäpelko) ja pahin painajaiseni on joutua säännöllisten palleroiden kuorruttaman jättikäärmeen syömäksi.

En ole vielä löytänyt totuutta. Tasapainottelen useiden asioiden kanssa päivittäin. Sisäinen ääneni kuiskii monesti vastakkaisia asioita eli ole tässä nyt sitten itsesi ystävä.

Et voi tehdä näin tai noin, et voi pukeutua näin tai noin, et voi laittaa itsestäsi kuvia, sillä hyh itserakasta sellainen, et voi nauraa liian äänekkäästi, ottaa parhainta palaa, unelmoida, haaveilla päättömistäkin asioista.

Tiedostan, että nämä itseltä kieltämiset on elämän varrella poimittuja juttuja, miten muut ihmiset haluaisivat määrittää itseni tai miten muut määrittävät itsensä. Tämän kaiken painavan ajatusmallin keskeltä yritän löytää sen oman ydinminän, jota sotkee kasvatus, kokema ja perimä.

Lopulta kaikesta suosta kuitenkin rämpii se ihminen, joka voi tehdä muita kunnioittaen tietenkin, mitä itse haluaa, pukeutua miten itse haluaa, kerätä ja kuvata mitä huvittaa, haaveilla mistä vaan ilman, että ikä, nolous tai muut turhat tekijät tulevat vastaan. Elää elämäänsä sielunsa kyllyydestä, jos sillä elolla ei kuitenkaan loukata ketään.

Aloin juomaan kahvia vasta, kun yövalvomiset ja anivarhain aamulla heräämiset pienen vauvan kanssa verottivat energiaa niin paljon, että oli pakko tarttua kahvikupilliseen. Kahvi oli mielestäni pitkään aivan järkyttävän pahaa, kunnes keksin latten ja maitovaahdon. Vieläkin kahvi saattaa maistua pahalta, jos kahvi on liian haaleaa tai tulee juotua väärästä mukista, sillä kahvi ei maistu kaikista mukeista juotuna yhtä hyvältä, mukilla todellakin on väliä. Kahvi ei esim. maistu hyvälle, jos kaataa kahvia kuppiin ja sen sekaan kylmää maitoa, hyh.

Olen laiska, mukavuudenhaluinen, perso makealle ja mietin aina mitä mieheni näkee minussa. Riittämättömyyden tunne pysyy meikäläisessä kuin täi tervassa vaikka oma perhe onkin paljon eheyttänyt. Näen aina huonot puoleni ja näen samassa valossa itseni muiden silmissä. Muut ihmiset ovat monella tapaa parempia kuin minä.

Mikään ei herätä huomaamaan jotain hyvää itsessä paremmin, kuin juttutuokio oman miehen kanssa, jonka kanssa sparraamme toinen toisiamme. Huomaten kyllä toisen pahimmillaan, mutta ohittaen nämä piirteet ja nähden toisessa sen kaikkein kauneimman. Fakta on, että tällaiseen yhteyteen, siihen että ohittaa toisen epätäydellisyyden ja samalla omansa, tämä prosessi on vienyt hieman aikaa. Ensin toki on hiottu raivokkaasti kaapinkulmia ja joskus aniharvoin hiotaan vieläkin.

Olisiko se kaiken kattava ja kaiken anteeksi antava rakkaus, joka tekee tällaisia.

Tässä taisi tulla kaikki kahdeksan faktaa meikäläisestä. Mutta otetaan loppuun vielä lyhyeen ja ytimekkääseen Instatyyliin eri faktat. :

1. Asunut 12:ssa eri osoitteessa
2. Kissarakas, mutta en niinkään koira vain tietyt koirat herättää ihastusta, mutta kissoissa kaikki.
3. Parhaat tuoksut: vauvan otsanukka, inkivääri ja lime ja kahvi.
4. Mieheni on ensimmäinen, joka on suhauttanut rinkulan sormeeni, tätä odotin vuosia ja kun se sormus sormeen pläjähti, niin tuppasin ihastelemaan sormusta monessa välissä.
5. Olen itse itseni pahin demoni ja sankaritar, sillä eihän muiden ilkeät sanat satuta, jollei niihin itse usko.
6. Kuoleman jälkeen toivoisin olla yhtä avaruuden energian ja myös positiivisten ihmissielujen kanssa. Tämä energia on jotain sellaista mitä lihallinen ihminen ei tässä kohden voi ymmärtää, mutta kun maailmankaikkeudessa tutut energiat kohtaa (edesmennyt sukulainen ym.) niin kokee ykseyttä tämän energian kanssa.
7. Ihanin sisustuselementti: kirjahylly.
8. Pahimmat äänet: rouskutus ja maiskutus ja paaluttaminen.

Löytyikö samaistusmispintaa tai missä olet täysin eri mieltä, kerro ihmeessä faktoja itsestäsi, olisi mielenkiintoista kuulla?

Suopeaa ja antoisaa viikon jatkoa kaikille. <3

The post 8+8 faktaa minusta first appeared on Tiia Koivusalo.

*ghd-pink saatu ja arvonnasta vastaa @ghdnordic ja @marsaana 

Ilokseni sain arvottavaksi ghd pink-kokoelman Gold-muotoiluraudan yhdelle Instagram seuraajista ja arvonta löytyy @koivusalo instan puolelta. Palkinto on mielestäni niin hieno, että on pakko vinkata täällä blogin puolella arvonnasta myöskin. Ghd-muotoiluraudat ovat muotoilurautojen aatelia. Suojaavat hiuksia kuumuudelta ja taikovat helposti ja näppärästi kauniit kiharat, laineet tai toimivat suoristusrautana myöskin.

Arvonnan löydät täältä.

*Kuva lainattu ghd

Tukeakseen perinteisesti syksyllä tapahtuvaa rintasyövän tietoisuuden lisäämistä sekä tutkimuksen tukemista, ghd lanseeraa vuosittaisen Pink-kokoelmansa. Kokoelma sisältää Helios-hiustenkuivaimen, Gold-muotoiluraudan sekä Platinum-älymuotoiluraudan vaaleanpunaisessa värityksessä.

Jokaisen tuotteen ostosta lahjoitetaan paikallisiin rintasyöpää ehkäisevää työtä tekeviin hyväntekeväisyysjärjestöihin ja esimerkiksi Suomessa 3 euroa jokaisesta myydystä tuotteesta lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen rintasyöpää vastaan.   

Tiesitkö, että 120 000 alle 35-vuotiaalla naisella diagnosoidaan rintasyöpä vuosittain. Ghd haluaakin kiinnittää naisten huomion aiheeseen ja kannustaa pyhittämään lyhyen hetken rintojen tutkimiseen kuukausittain.

Omat kutrit kihartuvat aina muotoiluraudalla. Kannattaa vielä muistaa hiuksiin laitettava kuumuudelta suojaava hiussuihke ym.

Kävimme tällä viikolla Souliinan kanssa pikaisesti Nyxin tilaisuudessa ja oi mikä volkkarin ”hippipussi” oli Tanskasta saakka saapunut tilaisuutta koristamaan. Ja aivan mieletöntä oli nähdä Souliinaa. Kävimme muuten myös Uffissa ja tein sieltä pari huikeaa löytöä, täytyypä niitä vilauttaa tässä joku päivä täällä blogissa.

Vegaanista aamupalaa ja keskiössä oli Nyxin 60% vegaaniset meikit: meikkivoiteet ja peitepuikot. Mutta ennen kaikkea mielenkiintoista oli, miten Nyxin ja muutenkin kaikki L’Orealin meikit on testattavissa uudella menetelmällä, joka ei pidä enää sisällä kauppojen tiskeillä testereillä testaamista.

Kaupoista löytyy gr koodit ja kännykän kamerat toimivat lukijana kuin omaa peilikuvaa katsoisi. Voit valita meikkien sävyt ja kännykästä näet miten kukin sävy istuu juuri sinulle. Hirmu kätevää ja hienoa, että näinä aikoina loppuu testereiden klähmäämiset.

Tilaisuus itsessään oli toteutettu suurta hygieniaa noudattaen. Kertakäyttökynät, kaikille Nyxin puolesta kasvosuojat, porrastetut tuloajat, meitä oli noin 3 kerralla ainakin silloin, kun me kävimme paikalla ja henkilökuntaa oli minimimäärä.

Ihan mieletön tuo Nyxin gr koodilla toimiva sovellus, lämmin suositus. Jää ihan koukkuun kokeilla eri meikkejä ”omalla nassulla.” Ja nyt kaikki kipinkapin osallistumaan arvontaan.

Millä siellä laitetaan kutrit, tykkäättekö käyttää muotoilurautaa? Löytyykö Nyx-faneja ja Nyx suosikkeja vinkata vai onko ihan vieras brändi?

Tällaisissa kauneusmerkeissä toivottelen kaikille aurinkoista viikonloppua. <3

The post Huippu arvonta ja sano testereille hyvästit! first appeared on Tiia Koivusalo.

Muistaako kukaan näitä Creme Bonjour keittokirjoja? Voi pojat näiden kirjojen resepteillä on tullut kokattua monia herkkuja, kuten vaikka: Suklaaunelma a la Creme Bonjour, valkosuklaajuustokakku, johon tulee 2dl suolapähkinöitä. Nyyttipihvejä eli pihvi käärittynä voitaikinaan ja sisälle Creme Bonjouria, Beef Stroganoff, Vastustamaton katkarapupiiras ja Tulinen meksikolaispaistos.

Mukavaa olisi jakaa kirjojen kaikki reseptit tänne, mutta laitan pari suosikkireseptiä ja muutaman muun lemppari syksyn reseptin tänne. Jos bongaatte näitä kirjoja kirppareilta, ostakaa ihmeessä, taitaa olla meidän eniten käyttämät keittokirjat ja se kuka nämä kirjat on loihtinut (Creme Bonjour työryhmä) on nero!

Suklaaunelma a la Creme Bonjour

Pohja:

1pkt kaurakekseksejä

100g leivontamargariinia tai voita

70g taloussuklaata

Täyte:

1dl kevytmaitoa

200g valkosuklaata

1 rasia Naturel-Creme Bonjouria (170g)

2dl suolapähkinöitä

Koristeluun murskattua taloussuklaata

Pohja: Murskaa kaurakeksit ja sekoita ne sulatettuun ja jäähdytettyyn margariiniin. Rouhi taloussuklaa ja sekoita joukkoon. Levitä taikina vuoan pohjalle 22cm vuoan päälle.

Täyte: Kuumenna maito kiehuvaksi ja lisää paloiteltu valkoinen suklaa. Jatka kuumentamista miedolla lämmöllä koko ajan sekoittaen, kunnes suklaa on sulanut. Lisää Creme Bonjour ja sekoita tasaiseksi.

Lisää rouhitut suolapähkinät ja kaada seos pohjan päälle vuokaan. Ripottele suklaamurska koristeeksi pinnalle.

Anna kakun jäähtyä muutamia tunteja jääkaapissa.

Tämä juustokakku on äärimmäiseen makeannälkään ja todella tuhtia tavaraa, mutta suolapähkinät antavat makealle kakulle herkullisen suolaisen twistin. Vain pieni pala riittää, joten riittää vaikka illanistujaisissa jälkkärinä useammalle.

Meidän lemppari Stroganoff.

Maailman paras omenapiirakka

Oikaisin käyttämällä valmista kauramurotaikinaa

Pohja:

75g margariinia

1dl kaurahiutaleita

2dl vehnäjauhoja

1/2dl sokeria

Päälle omenoita ilman kuoria. (Henkilökohtaisesti en pidä yhtään omenankuorista omenapiirakoissa ja omenajälkkäreissä.)

Kanelia

Intiaanisokeria/fariinisokeria

Kastike

75g rasvaa

1dl sokeria

2tl vehnäjauhoja

3dl kermaa

Keitä kunnes saostuu.

Kaada kastike omenoiden päälle ja uuniin.

Omenapiirakan nostettuasi uunista, lado päälle paahdetut mantelilastut.

Mantelilastut herkästi palaa, en suosittele uuniin laitettavaksi.

Vaniljaisen/kermaisen kastikkeen vuoksi tämä piirakka ei kaipaa rinnalleen vaniljakastiketta. Mutta toki mikään ei estä laittamasta kylkeen vielä vanhan ajan vaniljakastiketta. Muuten välikysymys, vaniljakastike vai vaniljajäde? Täällä ehdottomasti kastike, kuten on lapsuudesta asti totuttu omppupiirakoiden kanssa syömään.

Esipaistoin taikinaa hetken ja piirakka oli uunissa 180 asteessa kunnes näytti kypsyneeltä. Suosittelen, on ehdottomasti maailman paras omenapiirakka!

*Resepti Latte Mamma blogista

Sitten voi pyhät pyssyt sentään, vihdoin vuosien jälkeen Liiteristä löytyi näitä brittiviikon herkkuja. Omg nämä sulaa suussa, mikä voitaikinan ja kinuskin liitto. En ole näitä vuosiin bongannut Lidlissä, mutta joka kerta elättelen toiveita, että nyt brittiviikoilta näitä löytyisi ja vihdoin odotus palkittiin. Ostin monta pakettia ja kahvihetken kruunaa tämä herkku, ei liian makea, eikä liian kuiva vaan just eikä melkein.

Näillä syyspöperöillä pärjää jo pitkälle. Tein tällä viikolla muuten Pasta Puttanescaa ja omg miten hyvää siitäkin tuli. Nautittiin siltä istumalta, eikä kuviakaan ehditty räpsäisemään ja mies tykkäsi kovasti myös. Reseptin löysin täältä ja mukailin reseptiä hieman laittamalla enemmän kapriksia ja oliiveja ja koko purkin sardiineja. Eli kannattaa maistella, jotta tulee oman maun mukaista, oma suu kaipasi vahvaa suolaista makua.

Olisi mahtavaa saada vinkkejä teidän syksyisistä resepteistä, oli ne minkälaisia tahansa ja laajentaa tätä omaa syömistä. Keitot kaikki mahdolliset padat sun muut pöperöt, mikä juuri sinulle maistuu parhaiten syksyisin?

Ja tosiaan omppupiirakka omenakuorilla vai ilman ja omppupiirakka vaniljastikkeella, vaniljajädellä vai ilman?

Herkullista viikonlopun jatkoa. <3

The post Syksyn lempireseptit first appeared on Tiia Koivusalo.

Tiedättekö sen hetken, kun olet juuri tekemässä jotain, on ”täydellinen” visio, hetki vaikuttaa täydelliseltä ja sitten tapahtuukin jotain yllättävää.

Kuten vaikka tänään oli (mukamas) syntymässä juuri se täydellinen aamukahvikuva, oli syyslehtiä maassa, aurinko porotti juuri oikeasta suunnasta, valo oli täydellinen ja mitä Samu siinä kohden tekee, nostaa jalkaa ja pissaa puskaan.

Tuttua vai mitä ihan kaikilla tasoilla.

Tyttärelle aamulla totesin, ”ei kai päällä ole likainen paita”, tytär siihen nauraen, ”oletko äiti tyhmä vai tyhmä, pesit tämän paidan eilen ja nostin sen tänä aamuna narulta.” Tähän ei auttanut vastata muuta kuin, että ”olen tyhmä ja tyhmä” ja siinä hetkessä meillä riitti nauramista, hetki oli täydellinen, tytär ja minä kohtasimme naurun keinoin kiireisenä arkiaamuna.

Täydellinen hetki syntyi sen epätäydellisyydestä.

”Täydellinen” on tavallaan ihana sana ja samalla kamala. En ole koskaan pyrkinyt täydellisyyteen, mutta onhan se mahtava tunne, jos tulee fiilis, että nyt syntyi täydellinen ruoka tai täydellinen kakku tai jotain muuta vastaavaa. Onnistumisen tunne on hieno.

Se miksi en ole pyrkinyt täydellisyyteen on se, että mielestäni täydellisyys on subjektiivinen kokemus, toisen täydellinen on toiselle epätäydellinen. Tiedostan, että oma täydellisyys on toiselle kovin vaatimatonta. Lisäksi täydellisyys asettaa aivan liikaa paineita.

Tietoisuus myös siitä, että aina on täydellisempiä ihmisiä kuin itse, laskee rimaa pyrkiä ankaraan täydellisyyteen vaan pikemminkin nauttia siitä mitä tekee, oli lopputulema mitä tahansa. Välillä onnistuu ja välillä ei. Ilon kautta tekeminen, sitä voisin jopa kutsua tietynlaiseksi täydellisyydeksi.

Vaikka saatamme hyvin muistaa sen täydellisen hetken, täydellisen auringonlaskun, täydellisen kahvin, täydellisen yhteyden toiseen ihmiseen. Epätäydellinen hetki on kuitenkin monesti se josta saa ne parhaat naurut ja sen vuoksi epätäydellinen hetki voi ollakin täydellinen.

Esimerkiksi meidän hääpäivä oli kaikkea muuta kuin täydellinen. Sekoilua mahtui, tämä morsian oli myöhässä alttarilta, koska unohti, että aika olikin muuttunut jossain kohden, urkuri siellä rämpäytteli samoja sointuja aina uudelleen ja uudelleen menemään. Eräs häävieras oli aina askeleen myöhässä eli myöhästyi kirkosta ja eksyi hääpaikalta. Hääyökin meni tällä uunituoreella vaimolla vessan lattialla miehen kuorsausta paossa.

Mutta miten monta kertaa olemme nauraneet täydellistä ilon naurua mahamme pohjasta näille sattumuksille. Jos kaikki olisi mennyt maaliin, olisiko jälkikäteen niin paljon naurettavaa, kenties niin paljon muisteltavaa?

Muistammeko iäkkäinä ne hetket, kun suoritimme ja saimme kenties tuloksena täydellisyyttä. Vai muistammeko ennemmin ne hetket, kun kaikki meni mönkään ja miten siitä selvittiin ja miten jälkikäteen naurettiin. Miten vastoinkäymiset ja epätäydellisyys on ne seikat, jotka hitsaa yhteen, tuo toisen ihmisen vielä tiiviimmin lähemmäksi itseään.

Kun jaat oman epätäydellisyyden toisen kanssa, jaat vaikka murheet ystävälle tai ystävä jakaa sinulle, tämä on se harppaus, joka vie ystävyyden taas askeleen syvemmälle tasolle. Ei kukaan halua nähdä kuorta vaan pintaa syvemmälle, sillä sieltä syvältä löytyy se aito ihminen.

Jos mietin meitä mieheni kanssa, juuri vastoinkäymiset ovat hitsanneet meidät yhteen ja tuoneet tunteen, tuo ei horju hädän hetkellä vaan on se kallio jota tarvitsen. Kalliokaan ei ole täydellinen vaan täynnä rosoja ja jokin juuri niissä rosoissa on, mikä tekee toisesta rakastettavan.

Ehdottomasti ne parhaat naurut saadaan myös arjen keskellä, nauraen surutta toistemme kömmähdyksille, hömelöille lapsuksille mitä suusta pääsee, toisen kanssa voi turvallisesti olla epätäydellinen ja tälle epätäydellisyydelle voi vielä nauraa, sillä tämä nauru ei ole pilkkaa toisen kustannuksella vaan lämmintä rakkautta.

Joten kyllä se kaikkein paras kuva näistä on Sampan puskapissa vaikka en väitä, että mikään muukaan kuva olisi mitenkään täydellinen. Tässä kuvassa on vaan se elämänmaku, se mitä elämä on, täydellistä ja epätäydellistä yhtä aikaa, ei toista ilman toista.

Epätäydellisyys kaikessa on vaan paljon mielenkiintoisempaa kuin hiottu täydellisyys, sillä juuri se muistuttaa inhimillisyydestä ja siitä aitoudesta, jota jokainen meistä janoaa. <3

Minkälaisia mietteitä teksti herättää? Pyritkö täydellisyyteen vai annatko armon käydä? Haluatko jakaa epätäydellisiä hetkiä, hetkiä joille ei ehkä ole voitu nauraa, koska olivat sen verran epätäydellisiä tai epätäydellisiä hetkiä, joille jälkikäteen on voinut nauraa. Olisi hienoa kuulla mitä tahansa aiheesta epätäydellisyys ja täydellisyys?

Ilon kautta uuteen viikkoon. <3

The post Epätäydellinen täydellisyys first appeared on Tiia Koivusalo.

Tuumin, että nämä Instagram kaupallisen yhteistyön Pirkko-viinikuvat sopisivat tähän postaukseen kuin nenu nassuun. Viini on kuitenkin ostettu itse.

Kirjoitin elokuussa postauksen ”Jutellaanko naiseudesta, hormoneista ja vaihdevuosista” ja postaukseen tuli niin kommenttilaatikkoon, sähköpostilla, eri viesteillä paljon jaettua kokemaa ja vinkkejä. Kiitos kaikille mielettömän paljon niistä.

Lopputulemana voisi sanoa, että naiset ovat äärettömän sisarellisia ja auttavaisia ja jakavat intiimejä asioita keskenään vertaistuen merkeissä. Hormonikierukkaa liputti enemmistö.

Juttu ehdottomasti ansaitsi jatkoa, koska olitte niin mielettömästi mukana. Eräs ihana ihminen jopa ehdotti, että tästä pitäisi kirjoittaa kirja ja koota teidän naisten kokemukset aitona ja rehellisenä yksien kansien väliin.

No nyt on käyty lääkärissä ja ajattelin kertoa miten kävi. Ensin konsultoin lääkärin kanssa puhelimessa ja sain kolme eri vaihtoehtoa pohdittavaksi tähän omaan tilanteeseen. Minipillerit (mutta ne tekee vaihdevuosioireita vaikka ei ole vielä vaihtareita) yhdessä hormonihoidon kanssa, hormonikierukka ja viimeisenä vaihtoehtona, jokin kohdun polttamishommeli, jotta kohtu ei enää vuoda.

Kaksi jälkimmäistä ei ollut se paras vaihtoehto itselle, koska eivät voi taata migreenin poistumista eli päädyimme jälleen kirottuihin minipillereihin, ympäri mennään yhteen tullaan ja eletään toivossa, että niiden kanssa käytetty hormoni auttaisi tilanteeseen.

Viimeksi kuukautisten alettua migreeni kesti 7vrk eli olin aika poissa pelistä viikon, ei kiva ollenkaan. Joka ilta oli migreenistä jo niin huono ja oksettava olo, etten voinut kuin maata sängyssä. Ihan mahdoton ajatus olla poissa elämän pelistä noin viikon, juu ei tule mitään eli hampaat kiskoen syödään taas sitten minipillereitä.

Minipillereissä on se hyvä puoli ollut, mieli on vakaa, ei pms-oireita, ei kuukautisia, ei ylimääräisiä vuotoja. Mutta tekee tosiaan sen, että kuin olisi vaihdevuodet. Eli vaihdevuosia ei tosiaan vielä ole vaan siellä kuulemma munarakkulat onnellisesti ovat jonossa toiveikkaana, jos pääsisivät kehittämään vielä elämää. Aivan hullua, täytän seuraavaksi 52 vuotta.

Esivaihdevuodet toki on, sillä migreenit eivät kestä enää vain vuorokautta vaan vaihdellen 5vrk, 3vrk ja 7vrk. Lisäksi kuukautiset eivät oikein lopu vaan kestävät noin kolme viikkoa, mikä on aivan pimeetä.

Nainen ei voi kyllä voittaa. Eli on normaali toiminta ja sen päälle kukkuraksi esivaihdevuositoiminta eli kaksi toimintaa päällekkäin. Sanoinkin gynekologille, etten ole varma pitäisikö ilahtua, ettei ole vielä vaihtareita vai pitäisikö toivoa jo vaihdevuosien alkamista, mene ja tiedä. Siihen lääkäri tuumi, että vaihdevuodet ovat kyllä joillekin todella vaikeat ja tämä oli kai vihje, ettei niitä kannata mitenkään toivoa. Mutta sieltähän ne tulee ennen pitkää meille kaikille naisille.

Sain ystävältä vinkin Femedasta ja gynekologin valkkasin sen perusteella, että Femedan lääkäri päivystää välillä myös Porvoon yksityisellä puolella. Kyseinen lääkäri oli aivan mahtava ja vaikka tuli turistua yhtä sun toista, tuli fantastinen fiilis, että toinen ei ollut moksiskaan, tietää mitä tekee ja taatusti kaikki on nähty eli eihän tämä oma keissi ollutkaan niin kauhean monimutkainen tai kamala. Eli miksi kesti näin kauan hankkia apua.

Jännitin aikalailla, sillä tässä on jo elämää isommasta asiasta kyse eli halu päästä balanssiin. Totesinkin hermostuksissani lääkärille, että kun se alapää on sellainen asia, ettei sitä pitäisi joutua lainkaan ajattelemaan, että sen tulee vaan saada vapaasti olla ja jos joutuu kovin ajattelemaan kaiken maailman vaivoja, niin asioista tulee suurenneltuja murheita.

No mutta, nyt on migreenilääkitys varulta, on minipilsut ja on hormonihoito. Ja jos ei valoa näy tunnelin päässä, seuraava kokeilu on se hormonikierukka, mutta näillä mennään nyt. Miksi kukaan ei ole aiemmin kertonut, siis lääkäri, että minipilsujen kanssa voi käyttää myös hormonia? Pari viime vuotta olisi mennyt huomattavasti helpommalla. Ja hormonihoito ei ole Vagisan sun muut, jotka vaan kosteuttaa paikallisesti.

Helpottunut olo lääkäriltä poistuttua vaihtui epäuskoon, auton tuulilasissa oli sakkolappu. Voi elämän kevät! Oli joku väliaikainen pysäköimiskielto, jota ei siinä jännityksessä tullut huomattua ja kun viisi muutakin autoa oli parkkeerannut oman auton eteen. No kaikille iski jackpot.

Eli kelan korvauksen kanssa lekuri kustansi 179€ eli kelakorvaus oli huikeat 11€, jos laskin oikein. Troppeihin meni 138€ ja sakko. Hormonikierukka olisi maksanut 150€ ja olisi laitettu ehkäisyneuvolassa ja hormonikierukkaa voi kuulemma pitää jopa 10 vuotta vaikka toki ehkäisytehoa ei voi enää luvata viiden vuoden jälkeen.

Laskin, että tällä nykyisellä mallilla menee minipilsuihin ja hormoneihin n. 480€ vuodessa, että tämä ei todellakaan ollut se kannattavin vaihtoehto, joten paree olla hyvä vaihtoehto sitten!

Sanoin kyllä lääkärille, jos ei kolmessa kuukaudessa pelitä tämä apukombo, niin pian nähdään. Toivottavasti tästä saisi apua. Mutta tällainen vaihtoehto meikäläiselle nyt räätälöitiin ja toivottavasti tästä on jollekin apua, joka kärsii samoista pitkittyneistä kuukautisista/välivuodoista ja migreeneistä.

Kerron sitten vielä miten näiden kanssa kävi muutaman kuukauden päästä tai päädynkö hormonikierukkaan. Jonka laitto muuten pelottaa. Hormonikierukan laitosta sain kuulla paljon positiivisia, mutta toki myös monia pelottavia tarinoita teiltä. Kaikki ei mene aina niin putkeen kaikilla.

Mutta taas toiveikkaana kohti parempaa elämää. Samaan syssyyn alhon, univaikeuksien ja väsymyksen vuoksi aloitin viikko sitten raudan syönnin ja voiko olla tottakaan, unet olleet paremmat. Älykellon mukaan syvää unta on ollut huomattavasti enemmän ja tietty alho on väistynyt ja pää on selkeästi kirkkaampi. Eli selkeä aivosumu ja huimaus, jotka vaivasi pitkään, nyt tuntuu olevan poissa eli ajatukset tuntuu jo kirkkaammilta.

Sain valtavan hyvät vinkit myös luomenpoistoon Fabriiak:lta. Tässä vielä samalla kertaa varaan ajan sinnekin ja kerron sitten siitäkin asiasta lisää. Nyt hoidetaan ns. kaikki ”päät” kuntoon. Luomet sijaitsee kasvoilla.

Sain muuten eräältä anonyymiltä vihastuneen kommentin, että olen järkyttävä ihminen, että kaikilla naisilla ei todellakaan ole peräpuksuja, että miten kauheaa ja mitä oma miehenikin ajattelee meikäläisestä, että hyh, jos hänen naisella on peräpuksut. Kirjoitus tosiaan oli vuosia vanha.

Nyt kuulkaas se ongelma ei ole vaivannut aikoihin, mutta hei jos me naiset emme näistä asioista puhu keskenämme vaan vajoamme mitä muut ajattelee ja mitä miehet meistä ajattelee tapaan ajatella, niin teemme siinä karhunpalveluksen itselle ja toisillemme. Peräpuksut voi tulla kenelle vaan ja missä iässä vaan, niissäkään ei ole mitään noloa.

Jos meikäläisen miestä nolottaisi nämä asiat tai ällöttäisi jotenkin, saattaa olla, että mies lähtisi vaihtoon. Eli onneksi täällä nauretaan miehen kanssa myös peräpuksuille tyyliin ”mikä on pahin yhdistelmä peräpuksuille, syö purkillinen jalopenoa, voi seuraavana päivänä olla aika haipakkaa.”

Ei sellaista asiaa ole, kuin nolo asia, kaikesta voidaan jutella ja mikä vertaistuellinen voima avoimella keskustelulla on. <3 Kiitos kaikille teille avoimuudesta aiempaan postaukseen ja niistä sähköpostiviesteistä ja muista viesteistä, sain niistä paljon apua ja muistikkaana sen tunteen, etten todellakaan ole yksin. Kun asioita päässään yksinään pyörittelee, niin asiat saa aivan suhteettomat mittakaavat ja pelko kasvaa.

Miten siellä. Onko tähän aiheeseen uutta lisättävää? Onko siellä normielämä ja esivaihdevuosielämä vai vaihtarit jo täysillä päällä, joillain helpot ja joillakin aivan kauheat? Miten koette sen, että tietty naiseuden vaihe jää taakse?

Ja miksi Pirkko viinikuvat sopi mielestäni tähän postaukseen, ”Pirkko on rohkea, mehevä ja hilloinen, nauraa niin että naapuriin kuuluu, eikä ole tippaakaan pahoillaan. Kun Pirkko lähtee ulos, etsii hän vaatekaapista sen värikkäimmän mekon ja isoimman lierihatun.” Pirkon asenne on se, että naiset häpeä pois. <3

Sydämellistä viikon jatkoa kaikille ja perästä kuuluu, omg tuo perästä sana oli aika hassu tähän kohtaan.

The post Vaihdevuosi-ja esivaihdevuositarinoita osa 2 first appeared on Tiia Koivusalo.

*Meikit saatu

Sain tässä taannoin kutsun Oriflame uutuuksiin tutustumaan ja meikkiin. Meikin loihti aivan ihana huippumeikkaaja Fabriiak. Meitä oli kaksi meikattavana kerralla hyvän turvavälin kanssa ja toisena meikkaajana toimi myöskin yhtä ihana ja taidokas Mervi Markkanen.

Mitä luxusta on päästä näiden superammattilaisten meikattavaksi. Tilaisuuden kukat loihtinut myös Riia. Vink vink vaan kaikille, Riia loihtii upeita kukkakimppuja ja ystäväni kanssa ilahdutimme yhteistä ystävää ja ystäväni siskoa kauniilla kukkakimpulla ja kukkahiuspannalla ystävän täyttäessä 50 vuotta.

Tässäpä tällainen ennen meikkiä kuva, joka näyttää just siltä, ai kuva otettiin jo.

Pakko vinkata teille aivan huippu pohjustaja Pore Minimising Primer, joka on juuri nyt vielä mahtavassa alessa eli vain 9,90€. Tämä edullinen meikinpohjustaja peittoaa monet kalliimmat kanssasisarensa. Jättää ihon samettisen tasaiseksi, ero on aivan silmin huomattavissa ja ihohuokoset pienenee selkeästi.

Tästä tuli uusi suosikkituote tyyliin ”ilman tätä ei meikkielämästä tule yhtään mitään.” Kiitos Riialle tästä huippuvinkistä ja Riian kanssa suitsutettiin kilvan tulosta ja kaikki muutkin ihmettelivät yhdessä mitä taikoja tämä tekeekään iholle.

Poskipunana, aurinkopunana, valohohteena ja varjostuksiin käytettiin pelkästään näitä Oriflamen uusia voidemaisia The ONE Face Styler-meikkipuikkoja. Aikuisen naisen iho vastaanottaa voidemaisen meikkipuikon erittäin kiitollisena, meikki ei jää juonteisiin vaan hehkuu kauniina ja tasaisena.

Ihana Riia, joka loihtii aina upean meikin ja osaa tehdä silmät näyttävästi ja silti ei liioitellusti.

The ONE STHLM Gloss N’ Wear Nail Lacquer -kynsilakat lukemattomissa eri sävyissä. Aika mageet nämä siniset sävyt.

Luometkin saatiin säteilemään voidemaisilla uusilla The ONE Colour Unlimited -luomiväripuikoilla.

Itseäni paremmassa seurassa.

Jännä miten omien siniharmaiden silmien sävy tulee selvästi esille tässä Riian loihtimassa Oriflame meikissä. Kiitos superpaljon Oriflame Suomi kutsusta meikkiin ja Riia jälleen kerran ihanasta meikkihetkestä ja jutustelusta.

Onko Oriflamen meikit teille tuttuja ja löytyykö suosikkeja? Pidän kovasti Oriflamen meikeistä ja yksiä suosikkeja Oriflamella myöskin on Love Nature vartalotuotteet, joissa on ihana tuoksumaailma ja ovat kesämökkiystävällisiä luontoa kunnioittaen.

Kaunista viikonlopun jatkoa kaikille. <3

The post Oriflame meikissä, kuvat ennen ja jälkeen meikin first appeared on Tiia Koivusalo.

*L’Occitanet saatu pr-näytteinä

Miltä kuulostaa raparperi ja mustaherukka tuoksuina, ihanilta tuoksunuoteilta monille eikö vaan. L’OCCITANE ja Pierre Hermé halusivat luoda tuoksukokoelman, josta jokainen voisi löytää oman lempituoksunsa. Pakko myöntää, että löysin tästä kokoelmasta useita lempituoksuja.

Suomen L’Occitanella on tästä tuoksukokoelmasta myynnissä kuusi erilaista tuoksua: Blackcurrant&Rhubarb, Black Lemon, Mandarin&Immortelle, Orange, Leaves and Flowers, Raspberry&Matcha Green Tea, Rose Saffron.

Sanottakoon vielä, että jokainen näistä tuoksuista tekisi onnelliseksi omassa tuoksukokoelmassa, niin ihastuttavia tuoksuja kaikki nämä tuoksut ovat. Erilaisia kyllä, mutta kaikki yhtälailla hienostuneita ranskalaiseen tapaan.

Omia suosikkituoksuja ovat kirpeät tuoksut, tuoksunuotteina voi olla sitruunaa, kirpeää vihreää omenaa, limeä, inkivääriä tai raparperia. Raparperin ja mustaherukan liitto on tässä saamassani L’Occitanen tuoksussa täydellinen.

L’Occitanen sivuilla sanotaan ”86 Champs – Blackcurrant & Rhubarb” tuoksusta näin:

”MUSTAHERUKKA JA RAPARPERI: Vapauden maku 

Hiero mustaherukanlehtiä käsiesi välissä tai murskaa sen nuppuja sormissasi ja nauti sen lumoavasta tuoksusta. Burgundilaista mustaherukan nuppuesanssia sisältävän harvinaisen ja eksklusiivisen uutteen runsas, syvä kukkaisuus yhdistyy raikkaan kasvimaisiin vivahteisiin, joita raparperin vihreät tuoksunuotit tasapainottavat.” 

Kyseessä on ranskalaisittain erittäin hienostunut ja ylellinen tuoksu. Tuoksu on Eau de Parfum ja tuoksupullon koko on peräti 90ml. Tuoksu tulvii ihanina kevyinä pilvinä pitkin päivää iholla ja rakastan suihkuttaa tuoksua myös hiuksiin. Hiusten liikkuessa tuoksu tulvii raikkaana, eikä näin oma iho pääse muuttamaan tuoksua vaan tuoksu tuoksuu kauniin autenttisena. Tosin tämä laadukas tuoksu tuoksuu ihollakin yhtä kauniisti.

Ensituoksussa: bergamotti ja mustaherukka

Sydäntuoksussa: galbanum, kurjenpolvi, laventeli ja orvokinlehdet

Pohjatuoksussa: ambrapuu

Kyseisen sarjan toinen suosikki oli ”86 Champs-Mandarin&Immortelle”, joka tuoksui vielä kotona L’Occitanen liikkeestä päästyäni, tuoksulapussa taianomaisen hyvälle.

”Vangitseva itämainen ja mausteinen sitrustuoksu, jossa Korsikan jalokivi, immortelle-kukka, yhdstyy mandariinin raikkauteen.” 

Viime kesän suosikkituoksu oli  L’Occitanen Herbae Par L’Occitane L’EAU.  Jota käytin koko kesän. Nyt olen käyttänyt taas koko syksyn 86 Champs – Blackcurrant & Rhubarb tuoksua. Ainoa ongelma mikä loppuvuodesta tulee olemaan, että kumman näistä tulen valitsemaan vuoden parhaaksi tuoksuksi 2020 täällä blogissa. Mutta se jos mikä on varmaa, että tänä vuonna vuoden paras tuoksu tulee L’Occitanelta.

Herbae tuoksusta kirjoitin kesällä täällä.

Uudistuneita tuulia myös ihonhoidon saralla. Immortelle Divine sarja on uudistunut. Heti pitää mainita se seikka, että tämän sarjan kaksoispuhdistustuotteet eli Cleansing Balm ja Cleansing Cream ovat olleet täällä blogissa vuoden parhaat puhdistustuotteet ja edelleen kallistun siihen, että vain Sensain puhdistustuotteet ovat päässeet samalle viivalle. Mutta sillä erotuksella, että L’Occitanen puhdistustuotteet ovat lompakkoystävällisemmät ja aivan yhdä laadukkaat.

”Nuorekkaampi iho luonnon salaisuuksien avulla
Tiivistetyn Immortelle Divine Serumin sisältämä immortelle-superuute on luonnollinen vaihtoehto retinolille. Se auttaa taistelemaan näkyviä ikääntymisen merkkejä vastaan ja tekee ihosta luonnollisen ja nuoremman näköisen. 

Voiteen kevyt koostumus kietoo ihosi hienovaraisen aromaattiseen tuoksuun, joka tuo mieleen Korsikan lämpimät pensasmaat.

Vähentää näkyviä ryppyjä ja parantaa ihon kiinteyttä, täyteläisyyttä, tasaisuutta ja heleyttä.5 patenttia vireillä Ranskassa. Testattu ihotautilääkärien valvonnassa. 

Lakastumaton ikikukka, 20 vuoden kokemuksella. Immortelle on todellinen ihmekukka, joka ei poimittunakaan lakastu koskaan. Se ei myöskään koskaan lakkaa yllättämästä tutkijoita.”

Hieno yksityiskohta, L’Occitanen lahjapakkauksissa ja kaikkien tuotteiden pakkauksissa on teksti myös sokeankirjoituksella eli pistekirjoituksella.

Immortelle Divine Serum

Kyseessä on ylellinen ihon silkkisen pehmeäksi jättävä seerumi. Seerumi imeytyy iholle hetkessä, mutta on erittäin hoitava. Seerumin sisältävä immortelle on luonnon vaihtoehto retinolille. Immortelle kukka myös tuoksuu sarjan ihonhoitotuotteissa.

Tuoksu jota oma tuoksunenä rakastaa ja tuoksu kuvataankin L’Occitanen sivuilla näin: ”Voiteen kevyt koostumus kietoo ihosi hienovaraisen aromaattiseen tuoksuun, joka tuo mieleen Korsikan lämpimät pensasmaat.”

Immortelle Divine Cream

Ylellinen samettisen pehmeä ihonhoitovoide, joka yhdessä seerumin kanssa jättää iholle upean pehmeän tunteen. Antaa iholle täyteläisyyttä, tasaisuutta ja heleyttää. Ihoon jää todella mielettömän pehmeä ja kosteutettu tunne.

Immortelle Divine Youth Oil

”99-prosenttisesti luonnollisista ainesosista valmistettu Immortelle Divine Youth Oil auttaa ehkäisemään ikääntymisen näkyviä merkkejä: ryppyjä, kiinteyden ja hehkun menetystä ja ihonsävyn epätasaisuutta.

Jumalainen kauneusöljy, joka ihan yksin sellaisenaan saa ihon ravituksi ja pehmeäksi. Mutta itse käytän lisäämällä pisaran Immortelle Divine Cream:n joukkoon. Mutta kunnon pakkaspäivänä tätä on ihana sivellä sellaisenaan iholle.

Kaikissa kolmessa ihonhoitotuotteessa on selkeä Immortellen tuoksu eli jos rakastat tuoksuvia ihonhoitotuotteita, nämä on juuri sinulle. Tuoksusta tulee mieleen ranskalainen kesä ja kukkapellot.

Ei siitä pääse yli eikä ympäri, L’Occitane jaksaa ihastuttaa vuodesta toiseen tai tulee pikemminkin sanoa vuosikymmenestä toiseen ja pysyy aina yhtenä suosikkibrändeistä kosmetiikan saralla. Ei ole montaa brändiä, joilta löytyy omassa blogissa vuoden parhaita tuotteita, maailman paras Shea käsivoide ja uskomaton kattaus, ylellisiä tuoksuja, ihon-ja vartalonhoitoa ja vielä upeita huulituotteita.

L’Occitanelta löytyy nämä kaikki ja onkin siksi ainoita brändejä, joilta löytyy kosmetiikan saralla monessa eri kategoriassa omia lempituotteita. Rakkautta, silkkaa rakkautta on L’Occitanen tuotteet ja niitä tuotteita joita L’Occitanelta käytän, käytän aina viimeiseen pisaraan asti.

Jos brändi on vieras, niin kannattaa lähteä kokeilemaan Shea Butter käsivoidetta tai Almond eli mantelisarjan suihkyöljyä, sillä tässä on jo pari sellaista ihonhoitotuotetta L’Occitanelta joita olen käyttänyt vuosia ja jotka kuuluvat aina kosmetiikkakaappini vakiokalustoon. Vinkkinä myös, Mantelisarjan sampoo ja hoitoaine ovat aivan uskomattoman hyviä, mikään ei poista takkuja, kuten Mantelisarjan hoitoaine.

Miltä kuulosti L’Occitanen tuotteet ja löytyykö omaa lempparia L’Occitanelta?

Kaunista viikon jatkoa kaikille. <3

The post Syksyn lempituoksu, upeuksia L'Occitanelta first appeared on Tiia Koivusalo.

Bongasin Keyword:Love Jonnan blogista kivan syksyisen blogihaasteen. Syksy ei todellakaan ole aina ollut mikään lempivuodenaika vaan jopa inhokki, mutta ikääntyessä sitä on alkanut arvostamaan syksyn kauneutta ja kotoilun lumoa vaikka pimeys onkin lyödä pläjäyttänyt litsarin kasvoille.

Mutta voiko olla kauniimpaa kuin kuulas, kirkas ja aurinkoinen syyspäivä ja kun puut loimottavat kuin tulessa konsanaan. Se tunne, kun luvan kanssa voi käpertyä sisälle ja kietoutua shaalin ympäröimäksi, lukea kirjaa, takkapuiden ritistessä ja kynttilöiden loimotellessa.

Syksyn lempparitekeminen.

Aikalailla tuo kotoilu tuli tuossa jo kuvailtua, mutta hyvänä kakkosena ovat myös leffahetket, niin kotona kuin leffateattereissa.

Lempiruoat syksyllä

Sushinhimo ei ole kaikonnut minnekään, mutta kotiruoista erilaiset padat eli riisi on kova sana syksyllä.

Lempijuomat syksyllä

Kurpitsalatte eli Pumpkin Spice latte, tosin sitä on tullut ryystettyä vuoden pätkät miltei joka päivä. Toisena Ginger Beer eli inkivääriolut. Inkiväärin tiukka maku sopii syksyyn mainiosti. Ananas light limu on nyt jäänyt, yhtäkkiä alkoi maistumaan suussa pahalta ja ihan kaikki eri merkit, niin S-marketin, Pirkka, kuin Hartwallin, merkillistä. Johtuukohan jostain hormonaalisesta muutoksesta?

Miten vietät sateista syysiltaa?

Valitettavasti sateisina syysiltoinakin on mentävä Samun kanssa ulos, mutta aikaa ulkona ei siinä kohden kyllä rutkasti vietetä. Kirjat toki ja erilaiset sarjat ja leffat. Miehen kanssa seurattu nyt kolmea sarjaa: Yellowstone Ruutu+ Paramount kanavalta länkkärihenkeä nykyaikaan sijoittuneena, juonittelua ja sukukihinää, Disney Plus National Geographic kanavalta The Right Stuff Leonardo DiCaprion tuottama tositapahtumiin perustuva astronauttidraama ensimmäisistä astronauteista Amerikassa, jossa on myös ihmissuhdedraamaa ja mahtavaa 60-luvun henkeä ja Prime Videolta Tom Clancy Jack Ryan sarjaa ja ensimmäinen tuotantokausi oli aivan huikea.

Syksyn hiustyyli

Sama reuhka kesät talvet.

Syksyn lempihuulipunat

Täällä mennään kuukaudesta toiseen samoilla sävyillä eli roosa on se oma lempisävy. Käytän vaihtelevasti eri merkkien huulipunia, mutta yksi aivan mahtava suosikki ollut Paese Nanorevit High Gloss Liquid Lipstick huulipuna ja löytyy mm. Hobby Hallista. Tässä yhdistyy runsaspigmenttisen huulikiillon ja huulipunan parhaat puolet. Ihan koukussa tähän punaan.

Nautitko elokuvien katsomisesta sängyssä vai takan lähellä

Miehen kanssa katsotaan yleensä telkkarista niin, että kytketään läppäri telkkariin. Joskus illan pikkutunneilla mielellään katsotaan sängyssä taasen yksi tai kaksi jaksoa lempisarjoja. Noin muuten saatan katsoa sarjoja missä vaan kotona läppäriltä.

Kynttilät vai valoketjut

Meille jäi tyttären häistä kiva määrä valoketjuja ja niitä on nyt vuoden pätkä käytelty ahkeraan talvisin ja pimeinä aikoina. Kynttilöitä harvemmin, mutta niitäkin kyllä. Allergisena huomaan, etten kynttilöitä pysty polttamaan montaa tuntia eli kynttilöitä poltellaan useimmiten, kun käy ruokavieraita.

Syksyn lempikynsilakka

Essien syyskokoelman vihreä sävy ”Heart of the Jungle.” Kokoelmasta kirjoitin täällä.

Syksyn suosikkituoksu

L’Occitane ”86 Champs Blackcurrant&Rhubarb”, josta kirjoitin edellisessä postauksessa ja joka on ollut eniten nyt syksyllä käytössä.

Ihan voittamaton tuoksu myöskin on, kuulas kirpeä syysaamu, ah miten happirikasta ja saisipa tätä tuoksua pullotettua.

Syksyn lempivaate tai asuste

Villasukat, villashaalit, kaulaliinat, käsineet, pehmeät karvaiset kengät eli kaikki mukava.

Parasta syksyssä

Luonnon oma taide syksyn puissa ja kotoilu.

Syksytraditioita

Hmmmm… onko niitä, jos on, en äkkiseltään muista. Mies hoitaa tuon haravoinnin ja pihahommat. Mutta ehkä syksy on sellainen mielen juttu eli syksyllä saa hieman ”laiskotella” eli hyggeillä luvan kanssa. Ruotsalainen sana ”mysigt” toimii tähän tilanteeseen, syksyinen hyggemeininki on erittäin mysigt homma. Kesällä kun on enemmän synti istua sisätiloissa, niin syksyllä sitä saa tehdä luvan kanssa ja jopa nauttia siitä.

Minkälaisia ajatuksia syksy teissä herättää? Inhokki vai paras vuodenaika kaikista? Mikä on teidän mielestä parasta syksyssä?

Ihania syyspäiviä kaikille. <3

The post Syksyn suosikit first appeared on Tiia Koivusalo.